West Coast Phoenix pelasi kausina 2020-2022 Naisten Vaahteraliigassa. Kahdella  ensimmäisellä kaudella vaivasi maailmalla vallitseva Korona-pandemia, mutta kausi 2022 päästiin vihdoin pelaamaan kuuden joukkueen voimin. Phoenix ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan yhtäkään voittoa kolmen kauden aikana. 

Kaudella 2023 West Coast Phoenix tulee pelaamaan Naisten 1-divisioonassa. Sarjaan on ilmoittautunut mukaan viisi joukkuetta. Phoenixin lisäksi sarjassa tulee pelaamaan: Wasa Royals, Kotka Eagles, Jyväskylä Jaguars ja Helsinki Roosters. 1-divisioonaa kaksi vuotta hallinnut Oulu Northern Lights pelaa kaudella 2023 Naisten Vaahteraliigassa. Kaudella 2023 Phoenixiä vastaan asettuu ennestään tuttuja, kuin uusiakin joukkueita. Sarjaohjelma vahvistetaan alkuvuodesta 2023.
​
Phoenixin joukkueen rakentaminen on alkanut kaudelle 2023 uuden päävalmentajan voimin. Ensimmäiset avoimet treenit järjestettiin lokakuun lopussa. Toiset avoimet treenit tullaan järjestämään tammikuussa. Avoimet treenit tulevat kestämään koko tammikuun ajan, jotta mahdollisimman moni kiinnostunut pääsisi paikalle. 

Avoimet treenit:
Keskiviikko 11.01 klo 20:30.-22:00 
Perjantai 13.01 klo 19:30-21:00
Keskiviikko 18.01 klo 20:30-22:00
Perjantai 20.01 klo 19:30-21:00
Keskiviikko 25.01 klo 20:30-22:00
Perjatai 27.01 klo 19:30-22:00

Keskiviikkoisin Lähitapiola areenalla, Raisiossa ja perjantaisin Taponkedon hallissa, Maskussa.

Muutaman pelaajan mietteitä tulevasta:

OL/DL Satu Vasenkari

"Off-season on alkanut hieman pienellä porukalla, joten toivon, että vuoden vaihduttua treenaajia tulisi lisää, jotta pääsisimme treenaamaan enemmän pelin omaisesti. Uusien pelipaikkojen ja uuden päävalmentajan mukana tulee paljon uutta opittavaa ja kahteen suuntaan pelaaminen vaatii tämän hetkiseen kuntoon roimaa parannusta. Kesästä odotan tiukkaa ja paljon hyviä pelejä. Uskon, että pienemmälläkin porukalla pystymme taistelemaan jopa voitosta."

​Tätä kirjoitettaessa vuosi on vaihtunut - syksy ja talven alku on treenattu ja nyt mennään maaliskuuta.

Kaikki on mennyt tähän asti suhteellisen hyvin joukkueen ja valmennuksen osalta ja olen saanut toivomiani asioita tuotua joukkueeseen hyvien valmentajien avustuksella. Vaikka henkilökohtaisesti paikan päällä olen päässyt käymään vain kahdesti kuukaudessa.

Valmentajat ovat tuoneet hyviä omia ajatuksia mukaan ja näitä kaikkia yhdessä muokkaamalla ollaan siinä pisteessä, missä nyt ollaan, eli pelikirjan hiomisvaiheessa. On yllättänyt, että olemme tähän mennessä saaneet käytyä niin paljon asioita läpi. On auttanut, että joukkueessa on useita kokeneita pelaajia. Sen myötä on voitu edetä nopeammin, kuin alussa ajattelin.

Pelit ovat jo aika lähellä ja uskon tähän joukkueeseen. Talenttia on mielestäni aika paljon ja aika näyttää olenko pystynyt tekemään oikean suuntaisia liikkeitä joukkueen suhteen. Pelikirjan suhteen kesä näyttää onko suunta oikea. Itse tietysti uskon, että on.

West Coast Phoenix; Phoenix, tarina linnusta on hieno. Toivottavasti tuon tähän tarinaan jotain...

Päävalmentaja Mikko " Pappa " Ranta-aho

SAJL:n järjestämä tekniikkaleiri ja samalla maajoukkueen avoin katsastusleiri pidettiin Pajulahdessa 19-20.2.22. Aikaisempina vuosina on järjestetty kaksi leiriä, toinen on tarkoitettu aloittelijoille ja toinen jo muutaman vuoden pelanneille. Viime vuonna koronan vuoksi leirit olivat tauolla, joten pitkä odotus palkittiin tänä vuonna ja leirille osallistuikin noin 130 pelaajaa sekä reilu 10 valmentajaa. Meidän joukkueestamme leirille osallistui minun lisäkseni Aino Joro.

Jakauduimme pelipaikkakohtaisiin ryhmiin, minä WR ja Aino LB. Leiri oli intensiivinen ja molempina päivinä oli kaksi lajitreeniä + 1–2 luokkahuonetta (teoriaa). Nimensä mukaisestikin leirillä käytiin paljon perustekniikoita läpi.
Jokaisella treenillä oli jokin “teema” mitä käytiin ensin läpi ja myöhemmin toteutettiin asioita puolustusta vastaan esim. 1 vs. 1 tilanteita. Tässä vaiheessa myös QB:t tulivat treeniin mukaan. Keskityimme lähinnä pallon käsittelyyn, kiinniottoon, silmä-käsi-koordinaatioon, release-harjoituksiin, blokkaukseen, kuvien juoksemiseen ja ylipäätään jalkatyöskentelyyn jne. Toistoja tuli paljon.
Näitä harjoituksia kuvattiin, joita sitten myöhemmin katsottiin luokkahuoneissa. Luokassa otettiin videoiden perusteella esille kehityskohteita ja keskusteltiin niistä, jokainen pelaaja sai myös henkilökohtaisesti palautetta. Sunnuntaina leirin viimeisessä harjoituksessa pääsimme hieman käymään maajoukkueen pelikirjaa läpi ja pelasimme koko porukalla 11 vs. 11.

Olen kohtalaisen uusi lajin parissa, pelaan nyt kolmatta kautta. Lähdinkin leirille kehittämään itseäni ja koen, että sainkin hyviä oppeja pelipaikkakohtaiseen kehittymiseen. Sain myös vinkkejä omatoimiseen harjoitteluun, joilla parantaa henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa kautta.

-Sanni #89

Kaikkea lajitreenien ulkopuolella tapahtuvaa harjoittelua kutsutaan oheisharjoitteluksi tai toiselta nimeltään fysiikkaharjoitteluksi. Oheisharjoittelulla pyritään kehittämään voimaa, liikkuvuutta ja kestävyysominaisuuksia. Suunnitelmallisella ja tavoitteellisella oheis- ja lajiharjoittelulla saadaan kehitettyä itsestämme paras mahdollinen versio pelikentille.
Meidän Aino, Sanni ja Sini kertovat lyhyesti miten itse oheisharjoittelevat lajitreenien lisäksi off-seasonilla 2022.

​Aino Joro
LB/RB
“Mä käyn treenaamassa 3-4 kertaa viikossa riippuen siitä, miten meillä on lajitreenejä. Omat treenit koostuu pääasiassa perinteisemmästä saliharjoittelusta ja sen lisäksi nopeustreeneistä. Minun ei tarvitse itse miettiä, mitä mä siellä omissa treeneissä teen, vaan olen mukana verkkovalmennuksessa, jonka treeniohjelmaa noudatan.”

Sanni Heikkinen
WR
“Oon ulkoistanu oheisharjoittelun suunnittelun fysiikkavalmentajalle (Valmennusstudio  Fysic, Ismo Uusi-Uola). Ollaan tehty nyt noin vuosi yhteistyötä. Treenataan yhdessä noin kerran viikkoon ja muuten saan viikolle ohjeet omatoimiseen harjoitteluun. Aika vakio treeni viikko on ollut lajitreenien lisäksi 2 punttia ja 1-2 kestävyystreeniä. Riippuu tietenkin vähän off-seasonin ajankohdasta mitä painotetaan.
Voimaharjoittelun lisäksi on ollut mm. juoksuharjoituksia/mäkivetoja juoksuvoimaa kehittämään. Lepoa ja kehonhuoltoa ei myöskään ole unohdettu. Koen, että mun treenit on tosi monipuolisia ja sitä kautta motivoivia.”

Sini-Sofia Näreinen
DL/RB
“Lajikohtaisten treenien lisäksi oheisharjoitteluni tapahtui usein kuntosalilla. Syksyn alkaessa kaipasin kuitenkin vaihtelua perinteiseen salitreeniin ja lähdin hakemaan vaihtelua crossfit salilta eli crossfit kielellä sanottuna boksilta, jossa olin käynyt jo vuonna 2018 on-ramp kurssin.
Crossfitissä pyritään kehittämään urheilijan suorituskykyä mahdollisimman monipuolisesti välttäen erikoistumista johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Toisin sanoen tavoitteena on kehittää tasaisesti eri fyysisiä ominaisuuksia, joihin kuuluvat lihasvoima-, kestävyys-, nopeus- ja notkeusharjoitukset. Harjoittelu on monipuolista ja vaihtelevaa toiminnallista harjoittelua, jota tehdään korkealla intensiteetillä.
Monipuolisella harjoittelulla voidaan myös vähentää yksipuolisesta rasituksesta aiheutuvia vammoja, joka on tärkeä asia lajin kannalta. Lajitreenien lisäksi teen 1-3 crossfit-treeniä viikossa. Treenien suhteen noudatan neljän viikon sykliä, jossa kolme viikkoa harjoituksia on määrällisesti enemmän ja ne ovat rankempia ja neljäs viikko on kevennetty.
​Yleensä tyypillinen treeni, joka kulkee nimellä wod (workout of the day) koostuu kolmesta osa-alueesta, jotka ovat lämmittely, tekniikkaosio ja metconi. Lämmittely tapahtuu usein kuminauhojen, keppien ja oman kehonpainon avulla. Tämän jälkeen siirrytään tekniikkaosioon, jossa harjoitellaan ja hiotaan yhtä taito-/voimaliikettä. Treeni päätetään yleensä päivittäin vaihtuvaan metconiin eli Metabolic Conditioning Workout = hengästymistä aiheuttava treeni. Kevennetyllä viikolla korvaan 1-2 treeniä kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen keskittyvillä mobility tunneilla, jotka ovat kevyempiä ja enemmän kroppaa huoltavia.”

​West Coast Phoenix kohtasi Mikkeliläisen sarjanousija Bouncersin Kerttulan kentällä Raisiossa lauantaina 3.7. Vaahteraliigan kauden avausviikonloppuna.  Edellisen kerran joukkueet ovat kohdanneet 1-divisioonan finaalissa 2019. Aurinkoinen 28 asteen helle helli katsojia, mutta ei päästänyt pelaajia helpolla.
 
Pelin avauksen pääsi potkimaan West Coast Phoenixin Katja Kankaanpää #54. Pelikellosta ehtii kulua vain reilut kolme minuuttia, kun Bouncersin laitahyökkääjä Milla Korhonen #23 nappaa pelinrakentaja Carola Lindholmin 7# heiton ja vie Mikkelin 0-6 johtoon. Emilia Kemppi #6 kantaa pallon maalialueelle tuoden Mikkelille 2 lisäpistettä.
 
Ensimmäisestä neljänneksestä ei ehdi kulua ihan puoltakaan kun Bouncers on pelannut itsensä jälleen Phoenixin päädyn tuntumaan ja Noora Koponen #92 kantaa pallon 15 jaardin juoksulla maaliin. Tällä kertaa lisäpisteyritys ei tuota tulosta, kun Phoenixin puolustus pysäyttää Kempin #6. Toiselle neljännekselle siirrytään tilanteessa 0-14.
 
Toinen neljännes lähtee käyntiin, eikä Phoenixin puolustus pääse helpolla. Bouncersin hyökkäys painaa päälle, kun laitahyökkääjä Paula Torssonen #17 poimii Carola Lindholmin 7# pitkän heiton ja tekee ottelun kolmannen TDn. Lisäpisteyrityksessä Torssonen #17 jatkaa pistetyötään ja kantaa pallon Phoenixin maalialueelle. Muutaman minuutin kuluttua Bouncers on jälleen pelannut tiensä Phoenixin päätyyn ja Emilia Kemppi #6 juoksee pallon maalialueelle, TD. Kemppi juoksee Mikkeliläisille vielä 2 lisäpistettä.
 
Phoenixin hyökkäys onnistuu nousemaan aivan Bouncersin maalialueen tuntumaan, mutta palloa ei saada vietyä maalialueelle ja väliajalle siirrytään tilanteessa 0-30.
 
Kahdella viimeisellä neljänneksellä Phoenix näyttää saaneen uutta draivia peliinsä. Puolustus pitää eikä Bouncers enää onnistu etenemään kentällä edellisten neljännesten tahtiin, eikä uusia pisteitä kerry taululle. Phoenixin hyökkäys onnistuu muutaman kerran nousemaan aivan Mikkeliläisten maalialueen tuntumaan, mutta Etelä-Savolaisten puolustus pitää.
 
Pelin lopputulos tällä kertaa 0-30 Mikkeli Bouncersille.
 
Päävalmentaja Valtteri Arvosen kommentit ottelusta: ”Tulostaulun lukemat kertoo kaiken, koti 0 vieras 30. Takkiin tuli. Joukkueella oli jo lähtiessä kohtuullisen kapea rosteri ja lämmittelyn yhteydessä tapahtunut ikävä loukkaantuminen tukimiesosastolla verotti meidän peliä ja näkyi valitettavasti myös kentällä. Puoliajalle mentiin jo tilanteessa 0-30 ja siinä vaiheessa valmennuksen kanssa teimme hieman muutoksia peluuttamiseen ja pelikirjaan. Muutokset toivat tulosta ja paransivat peliä ja seuraavalla puoliajalla onnistuttiin pitämään vastustaja nollilla, mikä on tietysti ehdottoman positiivinen asia. Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet pisteitä taululle, mikä jää varmasti hiukan itseäni sekä loppujoukkuetta kaivelemaan.”
 
Miten tästä jatketaan kohti seuraavaa ottelua? ”Meidän täytyy nyt valmennuksen kanssa käydä läpi sekä kentällä että sivurajalla tehdyt virheet ja tehdä niiden pohjalta askelmerkit sille, miten asiat saadaan kuntoon jo viikonpäästä olevaan seuraavaan peliin. Seuraavassa pelissä me olemme parempia.”
 
Seuraava ottelu pelataan ensi viikon sunnuntaina Raisiossa Kerttulan kentällä klo 14:00, kun vastaan asettuu Turku Trojans.

Elikkäs laitahyökkääjistä lempinimeltään rissuista puhutaan. Nimensä mukaisesti nämä pelaajat pelaavat laitimmaisina hyökkäyksen muodostelmassa. Laitahyökkääjä on se pelaaja, joka juoksee ennalta määrättyjä heittokuvia ja ottaa pelinrakentajan heittämiä palloja kiinni ja sen jälkeen koittaa edetä mahdollisimman pitkälle, hyvässä tapauksessa maaliin asti. Tärkeä osa juoksupeleissä on myös puolustajien estäminen (blokkaaminen) pääsemästä pallonkantajaan.

Oma peliurani alkoi 2015, kun kaveri houkutteli osallistumaan treeneihin. Kävin yksissä treeneissä kokeilemassa ja olin aivan myyty! Mitään joukkuelajia harrastaneena tai mitään pallotaustaa omanneena sain kuitenkin yllättävän hyvin palloja kiinni. Alku oli haastavaa sillä kokeneita laitahyökkääjiä ei ollut, joilta kysyä tai katsoa mallia, mutta vuosi vuodelta on tullut tietoisemmaksi omasta pelipaikastaan ja kehittynyt eri osa-alueilla.

Laitahyökkääjät juoksevat siis ennalta määrättyjä heittokuvia, jotta pelinrakentaja tietää minne rissu on menossa. Tässä välissä mainittakoon myös rissun ja pelinrakentajan välisestä yhteydestä. Pitää olla paljon toistoja alla, jotta tietää mitä toinen tekee, kun jokainen rissu tekee vähän eri tavalla kuitenkin. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että me molemmat olemme Ronjan (pelinrakentajan) kanssa kasvettu näille pelipaikoille näiden vuosien aikana, minä aloitin laitahyökkääjänä ja Ronja pelinrakentajana. Uskallan väittää, että Ronja melko varmasti tietää miten minkäkin kuvan teen tai jos puolustus on tietynlaisesti, miten toimin. Heiton onnistuminen onkin sitten monista eri tekijöistä kiinni tämän lisäksi.
​
Heittokuvat saattavat näyttää yksinkertaiselta paperilla, mutta toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Kuvan toteuttaminen määräytyy pitkälti puolustuksesta, omasta kentän hahmotuskyvystä ja peliälystä. Peliäly ja mentaalipuoli korostuu siinä, miten hämätä vastassa olevaa puolustajaa ja sijoittaa itsensä kentällä. Laitahyökkääjän paikalla hyötyä on myös fyysisistä ominaisuuksista kuten nopeudesta, räjähtävyydestä, hyvästä silmä-käsikoordinaatiosta sekä pituudesta ja pitkistä raajoista (vaikka nämä jälkimmäiset eivät olekaan välttämätön edellytys 😉).
​

Täytyy kyllä sanoa, että meidän rissuporukka on huippu! Taitavat ja motivoituneet laitahyökkääjät ajaa myös itseään uusille äärirajoille ja vaikka tahti on kova ja täysillä tehdään niin silti muistetaan tsempata toisiamme parempiin suorituksiin. Näistä voi kyllä jokaista sanoa uhaksi kesälle!

Itse palkitsevinta laitahyökkääjän paikalla on vaikeimmat kopit, joko täydessä ruuhkassa tai sitten vaikeasta kulmasta kopattuna ja valehtelisin jos ei se pisteiden tekeminenkin tuntuisi hyvältä. Mielihyvää tuo myös onnistunut blokkaus ja joukkuetovereiden onnistumiset. Itse olen valmis tekemään kaikkeni kentällä, jotta joukkueena onnistutaan.

Haastavaa on ne päivät, kun tuntuu ettei mikään onnistu omalla kohdalla treenien tai pelien osalta. Muutama vuosi sitten olin hyvin ankara itselleni onnistumisten suhteen, mutta nykyään osaan olla myös armollinen itselleni. Kaikilla ei aina suju, ei edes NFL-pelaajilla. Omalla tavallaan haastavaa ja samalla palkitsevaa on myös vaikeat puolustajat, jotka eivät anna mitään ilmaiseksi. Hatun nosto heille, koen kehittyväni kaikista eniten näissä pelitilanteissa, sitä palloa pitää nimenomaan haluta!
​
Vaikka offseason ei olekaan mennyt suunnitellusti, uskon vakaasti siihen, että kesällä nähdään kunnon jenkkifutista kentällä, sitä odottaen.
​
#80 

​Linebackereitä on yhtäaikaisesti kentällä muodostelmasta riippuen yleensä kolme tai neljä. Tämä tiiviiksi ryhmäksi muodostunut joukko asettuu puolustuksen linjan taakse ja heidän pääasiallisena tehtävänä on pysäyttää hyökkäyksen juoksupeli. Heittopeleissä linebackerit ovat joko mukana puolustamassa heittouhkaa tai antamassa painetta pelinrakentajalle ryntäämällä pelinrakentajaa kohti yhdessä puolustuksen linjan kanssa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tällaisen puolustuksen keskikentän työjuhdan tulee olla ominaisuuksiltaan hyvin monipuolinen. Varma ja voimakas taklaaja mutta kuitenkin samaan aikaan ketterä ja nopea pallotaituri.
Toteutuuko tämä kaikki siis minun osaltani? Olenko kentän monipuolisin urheilija? Yhtä voimakas kuin Kippari Kalle, nopea kuin Usain Bolt ja tuossa kaikessa sivussa napsin pallot taivaalta kuin Atlanta Falconsin Julio Jones. Faktahan on se, että en ole.
​
Aloitin jenkkifutiksen keväällä 2015. Pelipaikaksi määräytyi puolustuksen takakenttä, kulmapuolustaja jos oikein tarkkoja ollaan. Vaikka vuodesta toiseen yritykseni oli tulla paremmaksi kyseisellä pelipaikalla ja olla hyödyksi joukkueelleni koin kokoajan etten vain yksinkertaisesti sovi sinne. Kulmapuolustajan pääasiallinen tehtävä on puolustaa heittopelejä -minä inhosin niitä. Olin jatkuvasti vähän liian aggressiivinen ja malttamaton heittopeleihin ja ehdottomasti isoimmat kiksit sain kun vastassa oli juoksupainotteinen joukkue. Harmi vain, että kulmapuolustajalle harvemmin jäi mitään taklattavaa ahneiden linebackereiden rynniessä ensin apajille.

2019 pelipaikkani kuitenkin muuttui ja pääsin siirtymään muutaman askeleen lähemmäksi keskikenttää, ulommaksi tukimieheksi. Tällä paikalla pystyin hyödyntämään aikaisempaa pelikokemustani takakentältä koska olin oppinut puolustamaan heittokuvia sekä kääntämään juoksupelin suunnan sisään ettei nämä pääse leviämään kohti sivurajaa. Pelipaikan vaihtaminen mahdollisti myös vihdoin sen, että pääsin saamaan oman siivuni myös juoksupelien puolustamisessa.

Onko se sitten helppoa? -Ei ole. Linebackerina saat tottua ottamaan turpaan sinua vahvemmalta hyökkäyksen linjapelaajalta, saat hyytyä juoksukilpailussa sinua nopeammalle keskushyökkääjälle sekä hävitä taistelun pallosta vikkelämmälle laitahyökkääjälle mutta sitähän se pelaaminen on. Kun puolustuksen puolella jokainen hoitaa oman tonttinsa ja pelaa yhteen on nämäkin vastustajan huippu-urheilijat mahdollista päihittää.

Mikä on sitten parasta siinä, että on linebacker? Se, että saa skabata puolustuksen linjan kanssa siitä kuka saa eniten taklauspisteitä pelissä? Se, että kehittyy peliälyllisesti tai fyysisesti? Ne kaikki inside vitsit mitä viljellään ehkä joskus liikaakin? Vai ne kannustavat ja yhteen hiileen puhaltavat ystävät ympärillä? Jollekin se voi olla vain joku näistä, minulle se kuitenkin taitaa olla kaikki tämä.

​#4

Lähdin mukaan jenkkifutikseen vuonna 2019, ja jo ensimmäisissä treeneissä tiesin paikkani olevan hyökkäyksen linjassa. Kiinnostus linjaan heräsi saman tien, kun näin kuinka isot ja älyttömän vahvat naiset painivat ja ottivat kentällä mittaa toisistaan.

Parasta hyökkäyksen linjassa mielestäni on ehdottomasti ns. ”yhteen hiileen puhaltaminen” sillä yksin linjassa ei kukaan loista, vaan kaikkien viiden pelaajan on luotettava toisiinsa ja pelattava yhteen. Tästä syystä mm. kommunikaatio on erittäin tärkeää, joskin toisinaan myös haastavaa. Jokaisen on tiedettävä mitä vieruskaveri tekee missäkin vaiheessa, eikä yksikään voi lähteä sooloilemaan mitä huvittaa. Yksi parhaimpia puolia linjassa on myöskin kovaa pelaaminen kovien vastustajien kanssa sekä varma kontakti joka downilla.
​
Eniten haasteita tuo tietysti myös vahvat ja nopeat puolustuksen linjapelaajat, joita pitää osata lukea sekä oppia tuntemaan vahvuuksien ja heikkouksien kannalta. Hyökkäyksen linjan tehtävänä on siis yksinkertaisesti joko raivata tilaa keskushyökkääjälle, jotta tämä pääsee juoksupeleissä etenemään pallon kanssa mahdollisimman pitkälle, tai suojelemaan heittopeleissä pelinrakentajaa puolustuksen pelaajilta niin kauan, että tämä saa heitettyä pallon sovittuun paikkaan.

​Kaikista eniten intoa ja hyvää fiilistä saa onnistuneista blokeista, varsinkin jos niiden ansiosta itse pelikin sujuu onnistuneesti suunnitelmien mukaan. Tietysti myös oma kehittyminen, ja pienetkin parannukset sekä onnistumiset tuovat aina lisää intoa lajia kohtaan. Esimerkiksi itselläni kehitystä olen huomannut mm. itseluottamuksen ja fyysisen voiman suhteen. Siitä huolimatta ei riitä, että on vain vahva ja lihaksikas vaan on myös kehitettävä paljon muita ominaisuuksia, joita linjassa tarvitaan kuten räjähtävyys, nopeus ja periksiantamattomuus. Linjapelaajan tulee myös muistaa pysyä pelitilanteissa rauhallisena ja pitää ”pää kylmänä”, vaikkei sekään välttämättä aina helpoin ratkaisu ole. Täytyy myös muistaa, että kyseessä on joukkuelaji, kaikki tekevät virheitä ja kaikkia myöskin tarvitaan yhtä paljon.

Vallitsevasta tilanteesta johtuen off-season jäi osittain pahasti pois kuvioista ja lajitreenien määrä on ollut aika vähäinen. Valmentajat olivat onneksi kuitenkin luoneet ainakin meille linjapelaajille omat kattavat kotitreenit, jotka olivat loistava lisä salitreenin ohella. Onnea on myös se, että kelit ovat lämmenneet ja pääsemme kevään myötä jatkamaan lajitreenejä ulkokentällä. Tämä toi varmasti monille lisää intoa ja motivaatiota kesän pelejä ajatellen. Toivottavasti koronatilanne pysyy nyt rauhallisena ja pääsemme kaikki nauttimaan hyvästä jefukesästä.

​#76

​Pelasin rookie-kauden 2019 hyökkäyksen linjassa ja kauden loppuessa alkoi mieleen hiipiä ajatus pelipaikan vaihtamisesta pallon toiselle puolelle. Kesän aikana olin päässyt pelaamaan useampia kovia puolustuksen linjamuijia vastaan ja kiinnostus pelipaikkaa kohtaan oli herännyt. Ylipäätänsä linjassa parasta on omasta mielestäni kontakti, mahdollisuus vaikuttaa pelin onnistumiseen sekä pelipaikan vaatima monipuolisuus urheilijana. Ei riitä, että on iso, vahva tai nopea vaan pitää olla sopiva sekoitus useampaa ominaisuutta. Valmennuksen näyttäessä vihreää valoa omille ajatuksille, lähdin reilu 1,5 vuotta sitten off-seasonilla opettelemaan uutta pelipaikkaa.

Niin hyökkäyksen kuin puolustuksen linjapelaamisessa parasta on yhdessä tekeminen ja kova, varma fyysinen kontakti. Itseasiassa pitkälti nuo syyt vetivät alun perin mukaan jenkkifutikseen. Ei riitä vain yhden yksilön onnistuminen tai loistaminen, vaan tarvitaan useampi yhdessä toimimaan vastustajan pysäyttämiseksi. Yhteistyö muun puolustuksen kentän kanssa tekee pelistä ajoittain myös haastavaa, pitää tietää myös mitä kaverit selän takana touhuavat. Yksinkertaistettuna puolustuksen linjassa on tarkoituksena päästä hyökkäyksen linjan blokkauksista irti sekä toisaalta myös hallita hyökkäyksen linjan pelaajia. Parhaimmillaan puolustuksen linja aiheuttaa pelinrakentajalle painetta ja estää hyökkäyksen pelin etenemisen.
​
Kysyin joukkueemme muilta DL-pelaajilta mikä innostaa ja on parasta meidän pelipaikalla. Kaikki vastasivat kova, varma fyysinen kontakti sekä mahdollisuus fiksusti pelatessa rikkoa vastustajan peli ”etulinjassa”. Näihin ajatuksiin itsekin pystyn samaistumaan. Onko kutkuttavampaa kuin osata toteuttaa valmennuksen kutsuma peli oikein ja tehokkaasti ja päästä esimerkiksi taklaamaan pallonkantaja tai estää juoksupeli omasta aukosta ja antaa muille mahdollisuus ehtiä taklaukseen? Mielestäni ei.

Kuten varmasti kaikissa pelipaikoissa jenkkifutiksessa, myös puolustuksen linjassa on omat haasteensa. Nopeus, yhdistettynä räjähtävyyteen ja tekniikkaan saa aina välillä ärräpäät lentämään treeneissä kun uusi drilli ei onnistu oikein heti. Tekniikan opettelua ei ole helpottanut vallitseva korona-tilanne, kun treenit ovat vähän väliä olleet tauolla. Pelatessa pitää myös osata olla fiksu, ”suoraan päin täysillä”- tekniikalla pelaa itsensä nopeasti ulos tilanteesta. Eli kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi pitäisi siis omata myös peliälyä. Myöskin niinkin yksinkertainen asia kuin käsien käyttö on osoittautunut haastavaksi, kun vastassa on vahvoja ja kovia hyökkäyksen linjan pelaajia. Toisaalta linjassa on erinomainen mahdollisuus siirtää off-seasonin punttitreenit käytäntöön, kun vastassa on varmasti pelikentän fyysisimmät ja usein myös sitä kautta vahvimmat pelaajat.
​
Rikkinäisen talvikauden jälkeen odotan kovasti kesää ja kontaktipelaamista. Toistaiseksi korona on sallinut vain pienryhmissä harjoittelun ennen helmikuussa alkanutta treenitaukoa sekä voimaharjoittelun. Toivon kuitenkin, että kesän lähestyessä päästäisiin pikku hiljaa kontaktitreenin pariin ja myöskin aikanaan pelaamaan. Treeneissä on kivaa, mutta eiköhän kaikki treeni tähtää kuitenkin kauteen ja pelaamiseen. Odotan kesältä kovia pelejä ja erityisesti kiva päästä kolistelemaan niin omien kuin vastustajien linjamuijien kanssa!

​#51

Offseason on pyörähtänyt hyvin käyntiin ja joukkue on päässyt sisätiloihin treenaamaan. Muutoksiltakaan ei Phoenix ole välttynyt, sillä alusta asti mukana olleet joukkueen päävalmentaja Joni Lehtomäki sekä linjavalmentaja Timo Jansen ilmoittivat kauden 2020 päätyttyä jättäytyvänsä valmennusringistä.

Useat viime vuosilta tutut apuvalmentajat ovat allekirjoittaneet valmennussopimuksen kaudelle 2021 ja uutena mukaan valmennusrinkiin on saatu myös uutta tietoa ja taitoa, kun hyökkäyksen linjavalmennukseen on astunut mukaan Janina Nyman Turku Trojansista.

Uusi valmennusrinki loi yhdessä alkusyksystä tavoitteet ja harjoittelusuunnitelman offseasonille ja vuoden 2020 lähestyessä loppuaan, on joukkueen harjoitussuunnitelma hyvin aikataulussaan.

Ohessa mietteitä Janinalta ja laitahyökkääjien valmentajalta Christopher Cousinerielta.

Janina Nyman:
7 vuotta sitten kuuntelin muutaman kuukauden ajan, kuinka yksi kaverini kertoi mahtavasta harrastuksesta, jonka hän oli aloittanut: jenkkifutiksesta. Päätinpä sitten itsekin lähteä kokeilemaan ko. lajia Raisioon ja sille tielle olen jäänyt. Olen pelannut Raision lisäksi myös Turussa pari kautta ja loukkaantumiseni jälkeen siirryin valmennusrinkiin.

Valmensin viime kaudella hyökkäyksen linjaa Turussa, kunnes korona sulki treenipaikat keväällä. En palannut enää valmentamaan koronasulun päättymisen jälkeen, koska olin raskaana ja oma olotila alkoi olla jo melkoisen raskas. Ajatuksena oli ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin seurata jenkkifutista vain katsomosta mutta kun Raisiosta tuli houkutteleva tarjous lähteä valmentamaan, en voinut vastustaa kiusausta.

Raision suurin vahvuus on aina ollut hyvä joukkuehenki. Minutkin otettiin oikein hyvin vastaan niin vanhojen tuttujen kuin uusienkin tuttavuuksien puolesta, vaikka tilanne oli joukkueelle uusi, kun alusta lähtien mukana ollut linjavalmentaja Jasu oli poissa ja minä tulin tilalle. Tässä kohtaa täytyy vain olla super ylpeä linjapelaajien muutoksensietokyvystä.
​
Samalla olen super ylpeä pelaajien motivaatiosta tulevaa kesää ajatellen. Reeneissä on hyvä pöhinä ja vaikka henki on hyvä ja naureskellaan niin hyvin näkee, että rima on asetettu todella korkealle ja jokaisen tavoitteena on rima ylittää kirkkaasti. Uskon täysin sydämin meidän linjoihin ja heidän tahtoonsa olla ensi kesänä paremmassa iskussa kuin koskaan ennen.

Christopher Cousinerie:
Cousiks kutsutaan, virallisesti Christopher!

Lajin parissa ollut 4 vuotta (seurannut pidempään), mutta muuten viettänyt paljon aikaa jääkiekon parissa. Valmentaminen Phoenixin rosterissa on ollut innostavaa ja opettavaista.

Valmennusjengissä on hyvä porukka, jonka lisäksi hyvin innostuneet/motivoituneet pelaajat ylläpitää pöhinää! Ensimmäinen kausi vaahterassa osoitti sen, että meidän rosterilla on potentiaalia haastaa ja pärjätä liigassa. Kehitettävää on ja niihin ollaan pureuduttu off-season treeneissä, jotka ovat lähteneet mainiosti käyntiin! Tästä kuuluu iso kiitos pelaajille ennakkoluulottomasta työskentelystä.

Itse koen, että pelaajat ovat olleet hyvällä asenteella ja mielellä mukana. Pelaajien työskentelystä näkee sen, että ensi kaudella karistetaan altavastaajan apina selästä ja lähdetään vääntämään voitoista!

Vaikka Phoenixin naisten joukkueen kausi päättyikin  menneellä viikonlopulla pronssiotteluun ja katseet on jo suunnattu tulevaan, jatkavat seuramme tuomarit ahkerointia kentällä vielä kuluvana syksynä.

​Seuran tuomareista Tommi Lindroos on valittu 4.9. Kotkassa pelattavan Miesten Spagettimaljan päätuomariksi. Tulevana viikonloppuna mustavalkoisissa edustavat myös Jani Sipi, sekä Juhani Bruun, jotka nähdään viheriöllä viheltämässä miesten Vaahteraliigan välieräottelussa Vaasassa.

Alla tuomareidemme mietteitä kaudesta:

Jani Sipi
Mietteet kaudesta:
Kausi 2020, lyhyt kausi, vain reilu 20 tuomarointia. Onneksi sarjat saadaan kuitenkin pelattua. Erotuomaritarkkailun kehittyminen oli ehdottomasti kauden isoja asioita, määrätyistä otteluista saatiin kaikista palaute erotuomareille.
 
Valinta MVL välieriin:
Valinta arvo-otteluihin on aina iso asia, se tarkoittaa että asioita on tehty oikein, ei voi olla kuin tyytyväinen. Erityisen iloinen olen Tommin valinnasta spagettimaljan päätuomariksi, Tommi on tehnyt valtavasti töitä sääntöjen ja mekaniikan opiskelun parissa ja se näkyy tässä valinnassa.
 
Juhani Bruun
Mietteet kaudesta:
Päällimmäisenä ajatus on että onneksi kausi saatiin käyntiin lopulta ja näyttää sille että kausi saadaan myös vietyä läpi kaikilla sarjatasoilla. Tällä kaudella vallitsevasta tilanteesta johtuen on käytössä ollut melko kiinteät ryhmät, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Se on ollut mukava taas huomata miten äkkiä tietyt ”toiminnot” oppii toisesta lukemaan ilman puhetta.

Tälle kaudelle ETV:n ja erotuomarijohtaja K. Kivimaan tavoitteiksi nostama tarkkailun lisääminen on saavutettu ja ainakin kentällä siitä on kuullut kiitosta kollegoilta, niin kiitollinen olen minäkin saamastani palautteesta, sillä ilman palautetta emme mekään kehity kuten ei pelaajatkaan.
 
Valinta MVL välierään:
Oman ensimmäinen tavoite kaudelle sen viimein alkaessa oli olla MVL välierässä. Kuitenkin tavoite mukissa on vielä tilaa sillä se on vasta puoliksi täynnä ja kuppi kuuluu kaataa täyteen. Oikein tehdyt asiat ja palautteesta korjattu tekeminen ovat niitä tuloksellisen työn tukijalkoja jotka kantaa kun ”arvo-otteluihin” tehdään valintoja. Ja kiitollinen pitää olla aina kun tällaisen valinnan saa. Se ei tule myöskään yksin vaan silloin on myös muut kentällä kanssasi olleet tehneet asioita oikein. Tämä on aina hankala tilanne kun joukkueesta pitää valita yksilöitä jatkoon.

Erinomainen esimerkki tuosta oikein tehdystä työstä, palautteesta oppimisesta ja tavoitteiden asettamisesta on seuratuomari kollega Tommi, joka on valittu Spagettimalja 2020 päätuomariksi. Iso käden puristus siis Tommille saavutuksesta.
 
Tommi Lindroos
Mielenkiintoinen jefukausi on huipentumassa myös raitapaitojen osalta. Seuran aktiivisten tuomarien kanssa olen käynyt läpi sääntöjä, tulkintoja, mekaniikkaa ja videoita läpi lähes vuoden jokaisena päivänä. Jos nyt katson taaksepäin viime vuoteen, olin Spagettimaljassa takatuomarina. Siihen on hyvä verrata, kuinka sparraus ja itsensä kehittäminen on tuottanut tulosta, koska olen omasta mielestäni paljon osaavampi ja itsevarmempi tuomari kuin tuolloin.

Valinta Spagettimaljaan päätuomariksi on upea osoitus siitä, että työ on tuottanut tulosta. Kun liityin keväällä SAJL:n päätuomariprospektien ryhmään, en osannut ajatellakaan sen huipentuvan syyskuussa tällä tavalla.
​
Oman kehittymisen taustalla on ehdottomasti ollut seuran vahvan tuomariosaamisen keskinäinen jakaminen.

Phoenixin kausi Naisten Vaahteraliigassa starttaa 25.7., kun Phoenix lähtee Helsinkiin Wolverinesin vieraaksi. On siis hyvä aika kuulla pelaajien ja valmennuksen mietteitä tulevasta kaudesta. Mietteitään jakamaan pääsivät hyökkäyksen linjan rookie Rosa Peltonen #76, puolustuksen linebackina pelaava Minttu-Miina Harjula #8 ja joukkueen päävalmentaja Joni Lehtomäki.
 
Ensimmäisenä mietteitä Rosalta:
Rookievuosi on ollut haastava, mutta samalla myös yksi parhaimmista kokemuksistani tähän mennessä. Kymmeneen kuukauteen on mahtunut paljon uutta ja kiitos mahtavan joukkueen sekä valmennuksen olen oppinut lyhyessä ajassa paljon, sekä saanut huomattavasti enemmän itseluottamusta ja rohkeutta.

Tuleva kausi jännittää varsinkin, kun kyseessä on vaahteraliiga ja taso on myös sen mukainen, ja minuuttien laskeminen ensimmäiseen peliin onkin jo alkanut. Tästä huolimatta lähden hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä ensimmäiseen kauteeni. Omistan suuren kilpailuvietin ja haluan aina tehdä kaiken täysillä, mutta en silti lähde asettaman itselleni liian suuria tavoitteita vaan hyväksyn sen, että olen vasta aloittanut ja uusia pelivuosia on edessä vielä monta.

Phoenix on joukkueena juuri sitä mitä olen toivonutkin, loistava ryhmähenki ja elinikäiset ystävät jaksavat aina tsempata eteenpäin, oli fiilis sitten mikä tahansa. Luotan vahvasti siihen, että tulemme tällä kokoonpanolla pärjäämään tulevissa peleissä.

Parannettavaakin tietysti löytyy, itse toivoisin että treeneihin tulisi myös jatkossa paljon osallistujia, jotta saataisiin treeneistä kaikki irti, sillä vajaalla miehityksellä on kovin tylsää treenata. Joukkueemme vahvuuksia ovat ehdottomasti yhtenäinen joukkue, sekä päättäväisyys ja rakkaus lajia kohtaan. Halu pelata on suuri ja poikkeusoloista huolimatta nälkä ja tahto on pysynyt ennallaan, ellei jopa hieman vahvistunut. 

​Seuraavaksi mietteitä Mintulta: 
Jefua teletapin silmin.
Olen nyt harrastanu jefua viisi vuotta ja siltikin välillä on olo että on tässä lajissa ihan untuvikko. Niin paljon tulee koko ajan uutta asiaa ja koko ajan nälkä tulla paremmaksi pelaajaksi kasvaa ja halu tehdä asiat oikein ja turvallisesti. Kiinnostus jefua kohtaan kuitenkin syttyi jo junnu iässä kun elokuvissa näytettiin jefua, tosin mun junnu aikana ei ollut jefua vielä naisille Suomessa, joten tyydyin sitten kokeilemaan 25 vuotiaana ja edelleen olen tälle lajille sydämeni myynyt. Monipuolinen laji viehättää ainakin itseäni äärimmäisen paljon.
Kevät on ollu varmasti koko urheilumaailmalle haasteellista ja myös varsin epätietoista aikaa, pelataanko kausia ja jos pelataan niin millainen kausi tulee olemaan. Itse olen ainakin enemmän kuin onnellinen, että kausi 2020 tulee toteutumaan meillä, vaikka se onkin lyhyempi ja hieman poikkeuksellinen kyytien ja muiden järjestelyjen puolesta.

Tulevaa kautta odotan itse mielenkiinnolla, koska onhan tämä meidän joukkueelle nousu vuosi sm-tasolle. Tiedostan itse, että vastassa tulee olemaan toinen toistaan parempia pelaajia, mutta tätä kohtaa odotan itse innolla, koska luotan siihen että itse kehityn myös tästä. Tällä kaudella ei enään halaukset riitä vaan pitää löytyä malttia, nopeutta ja hyvää taklausosaamista. Onneksi ympärille on kertynyt mieletön joukkue kenellä kaikilla on varmasti samanlaisia fiiliksiä tulevasta kaudesta.

Meidän joukkueen vahvuuksia tulee varmasti tänäkin vuonna olemaan meidän uskomaton yhteishenki! Se että kaikki pelataan yhdessä ja tuetaan toisiamme loppuun asti kentällä niin kuin sen ulkopuolellakin. Parannettavaa löytyy jokaiselta osa-alueelta kesken jääneen offseasonin takia, mutta sillä mennään mitä meillä nyt on ja luotetaan siihen! Joukkue kokonaisuutena vaikuttaa omasta mielestä hyvältä, jokaisella pelipaikkaryhmällä on kokeneita pelaajia ja sen avulla on helppo ajaa uusia pelaajia sisään lajiin ja parhaitenhan oppii kun saa vaan toistoja toistojen jälkeen.
​
Joukkue tosiaan meni ja valitsi mut tänä vuonna yhdeksi kapteeniksi. Olo on todella kiitollinen siitä, että joukkuekaverit tuntevat luottoa näin paljon muhun ja aion jatkaa ihan samaa minion asennetta tälläkin kaudella mitä on nähty myös aikaisemmilla kausilla! Eli pelataan kovaa, jeesataan pelaajia, tsempataan kentällä, jotta jaksetaan tehdä hommat loppuun asti ja kehutaan hyvistä downeista. Itse tulen nauttimaan jokaikisestä sekunnista kentällä tänä kesänä!
​
Ei muuta kun mahtavaa kesää kaikille ja muistakaa että naisetkin osaa pelata ja taklata ;)

Lopuksi mietteitä joukkueen päävalmentajalta, Jonilta:

Phoenix COVID-versio

2020 kausi on ovella. Tämä kausi tulee olemaan ikimuistoinen - eikä pelkästään ensimmäisenä Vaahteraliiga-kautena, vaan vajaana kautena  niin pelien kuin treenaamisenkin suhteen. Pelikirjakin on nimetty COVID-versioksi. Vaikka treenaamisessa otettiin Vaahteraa ajatellen  melkoinen etunoja jo talvella, joukkue ei ole siinä kunnossa mitä  odotettiin syksyllä nousun varmistuttua.  Syksyllä ja talvella treenit  etenivät mallikkaasti ja joukkuetta saatiin taas kasvatettua niin  uusilla pelaajillakin kuin uusilla taidoillakin.

Sitten tuli Korona........

Onneksi kevään treenitauko ei karkoittanut pelaajia, vaikka siinä  uudet opit ehtikin unohtua.  Hienot syksyllä viilatut treeniplänit  jouduttiin heittämään roskiin ja kauteen valmistautuminen jäi  lyhyeksi.  Positiivisena puolena on, että kaikki joukkueet ovat  samassa veneessä - paitsi että muut kolme joukkuetta ovat  pelanneet  liigassa jo useamman kauden.

Phoenixin vahvuus on pitkäjänteinen pelaajien ja pelisysteemin  kehittäminen. Me emme rakenna joukkuetta kausi kerrallaan.  Tämä on  osoittautunut hyväksi tavaksi kehittää seuraa ja pelaajia.   Pitkäjänteisyys on osaltaan myös heikkous, sillä seura on nuori ja omien pelaajien kasvattaminen vuosi vuodelta vie aikaa.  Ja tänä  vuonna sitä aikaa ei ollut.  Mutta siitä huolimatta rohkenen sanoa,  että pelillinen laatu on lyhyestä valmistautumisesta huolimatta saatu  viime kautta paremmaksi. Mihin se riittää, jää nähtäväksi...!

Tavoitteeksi syksyllä asetettiin pääsy playoffeihin. Se ei enää riitä  tavoitteeksi, sillä pleijareihin pääsee tänä vuonna kaikki. Uudet  tavoitteet onkin ympäripyöreämmät, sillä ajatuksena on hoitaa kausi  voittamalla runkosarjassa vähintään yksi matsi ja pitämällä pelaamisen  taso korkealla kaikissa peleissä. Tarkoituksena ei ole lähteä  nöyristelemään, mutta emme lähde myöskään paukuttamaan henkseleitä.    Suurin haaste ensimmäisellä Vaahterakaudella on pelaajien (ja  valmennuksen) henkinen valmius pitää pää kylmänä vaikka vauhti on  erilaista mihin aikaisemmilla kausilla on totuttu.

Joukkueella on treenimäärän vähyydestä johtuen paljon heikkouksia (enkä luonnollisesti niitä tässä lähde luettelemaan). Varmasti muilla joukkueilla on sama tilanne, ja valmennuksen haaste otteluissa onkin tunnistaa vastustajan heikkoudet ja käyttää niitä hyväksi maustamalla  peliä omilla vahvuuksilla.  Paljastettakoon että pelistrategia ja -taktiikat eivät meillä ole merkittävästi muuttuneet viime kaudesta -  ja luotamme siihen että vastustajilla on sama tilanne. Toki  valmennuksen näkemys pelien toteuttamisesta ei riitä, vaan kaikki on  kiinni siitä mihin pelaajat pystyvät yksilöurheilijoina ja eteenkin  joukkueena.  Yhtenä vahvuutena onkin meidän seuran pelaajalähtöinen  kulttuuri. Kaikki mitä me teemme, pitää olla pelaajille kivaa. No joo,  ihan kaikki treenaaminen ei ole kivaa - etenkään sellaisena päivänä  kun tekisi mieli maata sohvalla ja syödä sipsejä. Mutta pointtina on,  että vaikka voittoa haetaan joka pelistä, sitä ei tehdä pelaajien  fyysisen ja henkisen terveyden kustannuksella. Eikä etenkään seuran  kulttuurin vastaisesti.  Sinä päivänä kun pilke katoaa silmäkulmasta,  minä lopetan...  Mutta se aika ei ole vielä. Aika on polkaista kauan odotettu kausi käyntiin! 
-Joni

​Kuusi edustusjoukkueen pelaajaa osallistui naisten tekniikkaleirille Pajulahdessa, joka oli tarkoitettu useamman vuoden pelanneille pelaajille ja oli samalla maajoukkueen avoin katsastus. 

Matka starttasi jo perjantai iltapäivästä kahdella autolla, jotta ennen lauantain ensimmäisiä treenejä jokaisella olisi kunnon yöunet nukuttuna. Perille saavuttuamme saimme huoneet, jonne pääsimme heittämään kaikki kamat ja sen jälkeen syömään. Ruokailun jälkeen vietimme loppu illan oleskelemalla ja viettämällä ystävänpäivää ja valmistauduimme viikonlopun rankkaan rutistukseen.
​ 
Lauantai aamuna herätys 7.00 ja ensimmäisenä suuntasimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen vaatteiden vaihto, kamat kantoon ja suunta kohti hallia. Hallilla ensimmäisenä tervehdykset, valmennuksen ja huollon esittely, jonka jälkeen jakauduimme pelipaikkakohtaisiin ryhmiin. Joukkueestamme mukana oli yksi rissu (laitahyökkääjä), runningback (keskushyökkääjä), corneri (kulmapuolustaja) ja safety (takapuolustaja) sekä kaksi linebackeria (puolustuksen tukimies). 

​Ensimmäiset kaksi tuntia kestävät treenit menivät nopeasti, jonka jälkeen suunnattiin pikasuihkun kautta syömään. Ruuan jälkeen tunnin kestävä pelipaikkakohtainen teoria luokassa ja taas vaatteiden vaihdon kautta treenaamaan. Lauantaina klo 17 päivän toiset kahden tunnin treenit paketissa ja taas oli aika syödä. Ruuan jälkeen koko porukalle vedettiin pientä iltajumppaa, jonka jälkeen loppuilta oli vapaata. Loppuillan oleskelimme rauhassa ja juttelimme päivän tapahtumista.

Viimeinen yö nukuttu ja aamupalan kautta treenille.

Toiseksi viimeisen treenin lopussa pääsimme jo pelaamaan 7vs7 peliä. Jälleen kerran treenin jälkeen pikasuihku ja syömään. Ruuan jälkeen tunti luokassa pelipaikkakohtaisesti ja sen jälkeen viimeiselle treenille. Loppuhuipennukseksi viimeiset 40 min treenin lopusta pääsimme pelaamaan 11vs11. Treenin pääteeksi yhteiset kiitokset ja suihkun kautta kotimatkalle. 
​
Leiri oli kaikin puolin antoisa: yhteensä 8h treeniä, uutta oppia tuli paljon ja sitä kautta oivalluksia miten omaa pelaamista pystyy parantamaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti kautta 2020!!

#86

Lauantaiaamuna klo 5:30 lähdimme kolmen naisen voimin ajamaan kohti Nastolaa, jossa kauanodotettu tekniikkaleirimme vihdoin alkaisi. Porukastamme yksi oli majoittunut jo perjantaina urheiluopistolle valmistautumaan tulevaan viikonloppuun. Kuitenkin joukkuekavereiden kertomiin kokemuksiin sekoittuivat omat odotukset aiheuttivat pientä jännitystä matkalaisissa. Saavuimme hyvissä ajoin kohteeseen ja veimme tavarat meitä odottavaan huoneeseen, jossa odotti myös joukkuekaverimme. Varustautuminen ensimmäiseen treeniin ja nopea kävely hallille. Hallilla meille esiteltiin viikonlopun valmennus.

Porukka jaettiin pelipaikkakohtaisiin ryhmiin ja näin voi treenin täyteinen viikonloppu alkaa.
Omassa ryhmässäni aluksi tutustuttiin toisiimme ja käytiin läpi mm. harrastushistoria lajin parissa. Porukassa oli vajaa vuoden pelanneista aivan vasta-alkajiin olevia pelureita. Mahti porukka heti alkuun, kaikki tulivat hyvin juttuun. Alkulämpöjen jälkeen aloitimme aivan alusta eli stanssista. Stanssista siirryttiin sujuvasti käsien asentoon ja käsien käyttöön. Lopuksi treenattiin hieman lyöntejä kaverin olkapäähän ja lonkkaan. Mahtava aloitus, josta tuli tunne, että leiri vedetään hyvällä fiiliksellä ja kovalla sykkeellä.

Treenin jälkeen siirryttiin lounaalle, jossa ei nälkää tarvinnut nähdä. Leiriläisten onneksi pidettiin n. tunnin mittainen oppitunti, jossa ruoka sai rauhassa laskea ja aivot vuorostaan työskennellä. Oppitunnit pidettiin niin ikään pelipaikoittain. Tunnin jälkeen nopea siirtyminen hallille, nestetankkaus ja valmistautuminen seuraavaan kaksituntiseen treeniin. Alkulämpöjen jälkeen jatkoimme siitä mihin jäimme ja etenimme sujuvasti kohti linja pelaamista. Tavoitteena kaikilla tietysti oppia mahdollisimman paljon lajista ja tekniikoista valmentajaltamme Mirva Honkosen (Helsinki Wolverines) johdolla. Treenin jälkeen nautimme runsaan päivällisen ja sen jälkeen pieni lepohetki ennen loppuillan kehonhuolto-osiota.

Oletko joskus miettinyt mitä tarkoittaa muffi, takalaiton tai rähmäys? Tunnetko kaikki pelipaikat ja niihin liittyvät termit kuten mike, will ja sam? Entä mistä tulee termit half- ja fullback? Nähdessäsi pelinrakentajan paikalta puolustuksen muodostelmat nickel tai dime, eivät pelinrakentaja aivosi kerro mitä olisi parasta tehdä, vaan heität kolikolla mielessäsi oikean ratkaisun?

Nämä ja paljon muuta lajiin liittyvää termistöä on tarkoitus avata, kun koulutuksen otsikkona on Jefun ABC. Koulutus järjestetään sunnuntaina 2.2. klo 13.00-17:00 Raisiossa Kaupungintalon Valtuustosalissa ja tarkoituksena on todellakin avata sitä mitä tämä ruohokenttien shakiksikin kutsuttu laji on syönyt sisäänsä. Lajin ollessa ei niin peri suomalainen on sen termistökin välillä perus härmän asukille haasteellinen. Lisäksi kun amerikkalainen jalkapallo noudattaa lähtömaansa mittayksiköitä, voi nekin helposti sekoittaa.

Tarkoitus ei ole keskittyä vain pelkkään termistöön, vaan avata myös pelinkulkua sääntöjen suunnalta. Itsessään lajin sääntökirja on pari sivua vajaa 190 sivua paksu, joten siinäkin riittää tulkintaa ja opeteltavaa. Verrokkina todettakoon, että jääkiekon ja jalkapallon säännöt ovat noin 150 sivua kattavat opukset ja koripallo vain vajaa 100 sivua. Vielä kun lisätään se seikka, ettei sääntökirja jenkkipallossa ole kirjoitettu suoraan malliin mitä saa tehdä ja mitä ei, riittää kirjasssa opeteltavaa ja viittauksia on pitkin kirjaa ristiin rastiin.

Joten mikäli haluat oppia uutta, kerrata vanhaa tai hakea knoppitietoa, jolla briljeerata kaverille, niin nyt on tilaisuutesi!

Tilaisuus on avoin kaikille lajista kiinnostuneille ja osallistuminen on täysin maksutonta! ​

West Coast Phoenix nousee kaudeksi 2020 Suomen korkeimmalle sarjatasolle eli Vaahteraliigaan. Suomen amerikkalaisen jalkapallon liittohallitus on päätöksellään hyväksynyt Phoenixin nousun, vaikka joukkue taipuikin tiukassa 1-divisioonan finaalissa Mikkeliläiselle Boucersille 6-8. Seuran pitkäjänteinen kehitystyö ja laaja pelaajisto antavat joukkueelle mahdollisuuden kokeilla siipiään nyt pääsarjatasolla.

Varsinais-Suomen amerikkalainen jalkapallo ry ja sen keulakuva West Coast Phoenix on perustettu vuonna 2015. Lyhyen historiansa aikana seurassa on pyritty rakentamaan toimintaa tukevalle jalustalle, joka tukee myös urheilullista menestystä kentällä. Seuran perustajajäsen ja West Coast Phoenixin kapteeni Katja Kankaanpää otti uutisen sarjanoususta innolla vastaan: ”Tämä on hieno uutinen koko seuralle. Nousu Vaahteraliigaan on ollut seuran ja usean pelaajan tavoite ja unelma jo perustamisesta lähtien!”

Joukkueen rakentaminen tulevaksi kaudeksi on hyvällä mallilla, tällä hetkellä joukkueen mukana harjoittelee lähes 50 pelaajaa. Valmennuksessa jatkavat tutut nimet, kun Joni Lehtomäki, Timo Jansen, Aleksi Riiheläinen ja Juuso Kosonen ovat solmineet valmentajasopimukset ja uutena valmennukseen mukaan lähtee myös Janus Porali. Joukkue on harjoitellut syyskuusta lähtien, eikä uutinen sarjanoususta aiheuta muutoksia joukkueen harjoittelussa: ” Sarjapaikan muutos ei vaikuta off-seasonimme harjoitteluun juuri lainkaan. Olemme jo tähän asti tottuneet harjoittelemaan useamman kerran viikossa ja treeneissä on aina hyvä tempo yllä. Tulevan kauden tavoitteet meidän sen sijaan pitää päivittää, sillä alunperin valmistauduimme jatkamaan 1-divisioonassa. Eiköhän tavoitteet selkene talven mittaan”, toteaa Kankaanpää.​