Tiistai

Tämän päivän teksti jää hyvin lyhyeksi.... Onneksi treenit alkoivat 30min töistä päästyäni, sillä kunnon hikitreeni oli poikaa tässä tilanteessa.. Tietää taas miksi siellä töissä käydään ja mihin ne rahat laittaa...

Lazy Monday

Viikonlopun töissä valvomisen jälkeen on kiva aloittaa viikko vapaapäivällä. Vaikka mun elämä on tunnetusti täynnä ohjelmaa ja aikatauluja, niin tänään aamulla ei ollut kiire mihinkään! Aamupalan sai syödä rauhassa ja kahvit join, mistäkäs muustakaan, kuin joulupukin tuomasta Phoenix-kupista.

​​
Koska tänään on suunnitelmissa vain treenit illalla, päätin näin ensimmäisen haltuunottopäiväni kunniaksi avata vähän taustoja miten mä päädyin jenkkifutiksen pariin. Taustana mulla on lähes 16-vuoden peliura (normi) jalkapallon parissa ja moni tuttu niistä piireistä ihmettelikin miksi maajoukkuetason pelaaja lopettaa lupaavan uran kesken parhaiden pelivuosien.


Kauden 2013 piti olla paras futisvuosi, sillä tavoittena siinsi naisten EM-kisat Ruotsissa ja olin koko kevään tehnyt kovasti töitä kisapassin eteen. Mutta niin vain kauden ensimmäisessä pelissä polvi sanoi NAPS! ja pelit olit ohi useammaksi kuukaudeksi. Tuolloin vielä tavoitteena oli palata takaisin kentille ja pelata vielä monta hyvää vuotta naisten liigaa, mutta polvi ei ottanut parantuakseen vaikka tein kaikki mitä fyssari käski ja vielä enemmänkin. Niin klassista kuin se onkin, motivaatio ei yksinkertaisesti riittänyt enää toisen leikkauksen jälkeen ja muutenkin siviilielämän pyörteet saivat päästämään irti siitä mistä oli sillä hetkellä helpointa höllätä.

Jenkkifutistreeneihin päädyin tammikuussa 2014 kun ystäväni oli tehnyt jo useamman kuukauden lämmittelytyön mun houkuttelemiseksi lajin pariin. Ja niinhän siinä kävi, että jokin iski isosti kipinää ja jo ensimmäisissä treeneissä tajusin, että tämähän on mun laji ja tätä on pakko päästä kokeilemaan lisää. Oli vapauttavaa olla uusi kokematon pelaaja, eikä se jolta odotetaan koko ajan hyviä suorituksia. En kiellä etteikö futiskentille ole joskus ollut ikävä takaisin, mutta jenkkifutis toi sen saman oppimisen ilon ja treenimotivaation, mikä jäi sinne Espoolaiselle tekonurmelle maaliskuussa vuotta aikaisemmin.

Nyt käynnistyy neljäs kausi lajin parissa ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä laji ja joukkue on tuonut ympärille uuden elämän ja ison perheen, jonka kanssa voi jakaa isot ilot ja suuremmatkin surut ja onhan tän lajin parista löytynyt puolisokin ;) 

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta toivottavasti pelivuosia on vielä monta edessä tän lajin parissa! Siinä lyhyt sepustus miten musta tuli jefumimmi, huomenna takasin sorvin ääreen, luvassa vilkaisu mun siviiliammatin maailmaan, pysy linjoilla! ;)

Sunnuntai

Heräsin aamulla klo:12 ja aamupalaksi söin leipää ja rahkaa. Aamupalan jälkeen tein valtiotutkimusta ja muita koulutehtäviä. Koulu tehtävien jälkeen soitin pianoa ja katselin netflixiä. Viideltä söin lasagnea ja ruoan jälkeen aloin siivota huonettani. Huoneen siivouksen jälkeen kävin suihkussa ja suihkun jälkeen söin iltapalaa. Iltapalan jälkeen menin huoneeseeni ja klo:22 nukkumaan.

Lauantai

Heräsin klo:11 ja pienen some hetken jälkeen aamupalalle. Aamupalan jälkeen laitoin itseni valmiiksi ja lähdimme yhden aikoihin Kuusistoon ja sieltä klo:15 aikaan Lidlin kautta kotiin. Kotona kokkasin taco-kana-laatikkoa. Ruoan jälkeen tein valtiotutkimusta Kroatiasta ja soitin pianoa. Klo: 19 menin saunaan ja saunan jälkeen söin iltapalaa,katsoin 2 elokuvaa ja nukkumaan.

Perjantai

Aamulla kyyti kouluun lähti klo: 08.50 ja koulu alkoi klo: 09.15 Päivän tunteihin kuului uskontoa,äikkää,ruotsia,matikkaa ja enkkua. Koulu päättyi klo: 14.15 ja kävellen kotiin. Kotona olin klo: 15 ja kotiin päästyä söin välipalaa,tein läksyt ja soitin pianoa. Viideltä söin ruokaa ja ruoan jälkeen otin rennosti ennen treenejä. Treeneihin en itse voinut osallistua, mutta kuunteluoppilaana katsomaan. Treenit 20-21.30 ja sieltä kotiin. Kotona iltapalaa,suihkuun,leffa ja nukkumaan.

​

Torstai

Jälleen kerran herätys klo: 07.00 ja kyyti kouluun lähti klo: 08.05 Koulussa oli musiikkia,maantietoa,matikan koe,liikuntaa ja ilmaisutaitoa. Koulu loppui klo: 15.00
Koulun jälkeen tein läksyt ja harjoittelin ruotsin kokeeseen. Ruoaksi oli jauhelipihvejä ja riisiä. Ruoan jälkeen raamattu ja vihko kassiin ja rippikouluun...
Rippikoulu kesti 17.15-18.30 ja sieltä kävellen Rhönradiin eli rengasvoimisteluun. Klo: 20 kotiin syömään iltapalaa,suihkuun,lukemaan ruotsia ja nukkumaan.

Keskiviikko

Herätys klo: 07.00 ja suoraan aamupalalle. Kyyti lähti klo: 07.50 ja koulu alkoi klo: 08.30 Päivän tunteihin kuului terveystietoa,äikkää,englantia,ruotsia ja 2h kotsaa. Kotsassa teimme juustosarvia ja pizzakiekkoja. 
Koulu päättyi klo: 14.15 ja koulusta jälleen kerran kävellen kotiin.
Kotona olin klo: 15 heti kotiin päästyä tein läksyt ja söin ruokaa. Ruoan jälkeen harjoittelin matikan kokeeseen ja soittelin pianoa. Klo: 18 aloin tekemään maantiedon valtiotutkimusta Kroatiasta ja loppu ilta menikin sitä tekemällä. Klo: 20 iltapalaa,suihkuun ja nukkumaan.

 Tiistai

Aamulla herätys klo: 07.00 ja jälleen kerran pienen some hetken jälkeen aamupalalle. Kyyti kouluun lähti klo: 08.15 ja koulu alkoi klo: 08.30 Ensimmäisenä oli fitnestä Sun salilla 2h, jossa syvävenyttelimme. Päivän loppu tunteihin kuului maantietoa, fysiikkaa, historiaa ja oppilaan ohjausta. Koulu loppui klo: 14.15 ja koulusta menin kävellen kotiin ja matkaa kertyi 3.5km.
Koulun jälkeen söin välipalaa, tein läksyt ja harjoittelin Ruotsin sanakokeeseen. 
​
Ruoan jälkeen jefukamat kasaan ja treeneihin! Sain myös houkuteltua kaverin mukaan kokeilemaan! Treenit 20-21.30 ja sieltä kotiin suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan!

Maanantai
​
Herätys maanantai aamulla klo: 07.40. Heti aamusta ensimmäisenä tsekattiin some ja pienen some hetken jälkeen aamupalalle. Aamupalana söin leipää ja kaakaota. Aamupalan jälkeen laitoin itseni valmiiksi ja kyyti kouluun lähti klo: 08.45. Koulu alkoi klo: 09.15 ja päivän tunteihin kuului: englantia, historiaa, matikkaa, äikkää ja 2h fysiikkaa... Koulu päättyi klo: 15.00 ja koulusta menin suoraan kotiin.

Kotiin päästyäni söin välipalaa ja pelasin isän kanssa shakkia. Viideltä söimme ruokaa ja ruoaksi oli pinaattipannaria ja salaattia. Ruoan jälkeen aloin tekemään läksyjä.
Illalla harjoittelin matikan kokeeseen ja pelasin isän kanssa vielä shakkia.

- Tiia

Off-seasonin ollessa kuumimmillaan lähdemme raottamaan joukkueemme arkea aivan uudesta kuvakulmasta, kun blogin puolella starttaa haltuunottoviikot.

Yksi viikko, yksi pelaaja, aina uusi boogie! Nyt päästään vilkaisemaan minkälaisia tyyppejä niiden varusteiden alla todella onkaan!

Ja mikä olisikaan loogisempaa, kuin heittää roviolle ensimmäisenä joukkueemme kuopus Tiia Jansen.
​
Tiian viikon ensimmäinen blogi postaus ilmestyy huomenna!

Rookien syntytarina 
​
Ihan muutama kuukausi sitten, tarkemmin ottaen yhtenä elokuisena lauantaina 
olin kaverin kanssa Ruskon urheilukentän laidalla seuraamassa 
Rusko Mayhemin kauden viimeisiä pelejä.

Avomies pelasi ensimmäistä kauttaan Mayhemin riveissä, joten kesän aikana olin ikään kuin pakon sanelemana opetellut jenkkifutiksen säännöt. Näin osasin sitten kentän laidalla kannustaa, niin kuin kunnollisen tyttöystävän kuuluukin ilman, että aiheuttaisin turhaa myötähäpeää kyselemällä jatkuvasti tyhmiä ja tuuletellessani väärissä tilanteissa. 

Coolina siinä siis pilottilasit silmillä seurailtiin Mayhemin dominointia pelikentällä. Pelin analysointiin taidot ei riittänyt, mutta eihän sitä onneksi kukaan tiennyt. 
Pelin siinä pyöriessä erittäin särmän oloinen nainen tuli luoksemme ja kysyi olemmeko ikinä lajia kokeilleet. Vastattuamme kielteisesti saimme kuulla ylistyspuheen jenkkifutiksesta ja erityisesti sitä pelaavasta naisjoukkueesta: West Coast Phoenixista. 

Seuraavana maanantaina olisi Try out-treenit, ja lupasimme saapua paikalle. 
Olen urheillut koko pienen ikäni. Lajitaustani koostuu kuitenkin varsin 'taktisesti yksinkertaisista' lajeista: teini-ikäisenä uin, ja sittemmin juoksin pitkiä matkoja sm-tasolla. Juoksun jäätyä, tuli liikkumisesta enemmän 'mitä tänään haluaisi tehdä' -tyylistä. Harrastin potkunyrkkeilyä vuoden verran ja samalla hieman harmittelin, ettei tämän ikäisenä oikein enää pysty aloittamaan mitään joukkuelajia. 

Sitten menin West Coast Phoenixin try out treeneihin. 

Tuona kohtalokkaana iltapäivänä tihutteli vettä. Treenipaikalle löysi helposti kuuntelemalla mistä suunnasta kuuluu kovaa kälätystä. Alkuun otettiin hieman lämpöä, mutta tutun vartin juoksemisen sijaan täällä verkattiinkin tekemällä erilaisia hyppy-pomppu-juoksu -juttuja edestakas. Monet niistä oli tuttuja, mutta niille oli annettu ihan käsittämättömiä nimiä. Porukka jaettiin kolmeen osaan, joissa käytiin kolme eri harjoituspistettä läpi.

Suojavarustus niskaan ja menoksi! (Ne päällä oli tässä vaiheessa oli todella cooli olo) 
Ensimmäisenä pääsin ihmettelemään, mitä tekee running back. Jos sitä olisi tässä vaiheessa kysytty, olisin repuuttanut tentin. Muoviset kartiot piti kuvitella olemaan linjapelaajia, joka tötterövälillä oli oma numerokoodinsa ja erilaisilla juoksukuvilla oli hassuja nimiä. Sain (yrittää) myös taklata!

Toisella pisteellä paneuduttiin Wide Receiverin eli rissun eli laitahyökkääjään rooliin. Tästä tiesin teoriassa jotain, sillä parempi puolisko pelaa juuri kyseistä pelipaikkaa. Osaan kyllä juosta, mutta kopit oli vähän hakusessa. Kovin kiirastuli oli kuitenkin piste, jossa käytiin linjan juttuja läpi. Edessäni seisoi se samainen try out -treenejä meille mainostanut, puolet minua isompi ja vahvempi särmä muija. Valmentaja vieressä kehotti tekemään harjoitteet puolella teholla ja nauroin mielessäni ajatukselle että itsellä on 90% pelissä ja tällä #72:lla varmaan 5%.. Selvisin kuitenkin tästäkin koettelemuksesta ehjänä ja henkisenä voittajana! 

Tämän pienen pintaraapaisun myötä koko laji tuntui edelleen harvinaisen sekavalta, mutta silti äärimmäisen mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Lisäksi fyysisyys on se, mitä itse urheilulta kaipaan ja sitä ei todellakaan jenkkifutiksesta puutu. Sisäisen kilpailuvietinkin saa antaa pelitilanteissa kukoistaa rajoittelematta! Pelipaikat ovat luonteeltaan niin laidasta laitaan, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Olen alkanut pikkuhiljaa oppia jenkkifutiksen slangia, ja nykyään saatan jopa ensimmäisellä selittämällä ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Tämän lajin sisään pääseminen vaatii pitkää pinnaa, mutta onneksi kaikki oppiminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista jaa palkitsevaa. Eikä kukaan kuulemma ikinä opi kaikkea, se lohduttaa silloin kun tuntee juoksevansa päättömästi juuri niin kuin ei pitänyt. 

Mutta kaiken tämän lajin luonteen ylistyksen ohella parasta toistaiseksi vielä lyhyellä jefumatkallani on ollut uskomaton joukkuehenki, joka on jo nyt tehnyt Phoenixista niin rakkaan. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien olen kokenut olleeni  osa porukkaa, joka on samanaikaisesti tsemppaava, rohkaiseva, asennetta täynnä ja sopivasti hullu. Olen jäänyt totaalisesti koukkuun tähän touhuun, joten varoituksen sanana jokaiselle try out -treeneihin tulevalle: Sama voi käydä juuri sinulle! Lohdutuksen sana kuitenkin heti perään: Tää on niin huippua!! 

Ennen kotona tuli vähän väliä sanomista, kun hartiasuojat olivat treenien jäljiltä jääneet eteisen lattialle lojumaan. Mutta ei enää, nykyään niitä lojuu siellä kahdet. 
​
-Emmi, vielä vailla pelinumeroa