|
Moi! Tervetuloa seuraamaan Pakkasen viikkoa! Tämän viikon täällä kirjoittelee siis Anni 28v., joka tunnetaan paremmin joukkueen keskuudessa nimellä Pakkanen. Pakkanen asustelee Raisiossa yhdessä herra Pakkasen kanssa paritalossa, jossa on myös muutamat Pakkasen bileet jo ehditty järjestämään. Alun perin olen lähtöisin Naantalista ja täytyy myöntää, että en olisi ikinä uskonut, että muuttaisin joskus Raisioon. Mutta lohdutan itseäni sillä, että Naantalin rajalle on muutama kilometri, joten oon melkein naantalilainen. Oon töissä Maahanmuuttovirastossa tarkastajana. Tarkastajan titteli tuskin kertoo mitään, joten suomennettuna toimin sihteeritiimin ryhmänvetäjänä ja vastuullani on siis mm. käytännön töiden organisointi. Jefun pariin päädyin noin vuosi sitten. Olin kadottanut motivaation salibandyn pelaamiseen, jota siis olen pelannut yli 10 vuotta välillä jopa ”tosissaan”, ja kaipailin hieman uusia tuulia. Olin jo muutaman vuoden miettinyt, että jefu vaikuttais just mulle sopivalta lajilta ja jotenkin päädyin sitten vaan laittamaan viestiä West Coast Phoenixille. Oon ollut monessa eri joukkueessa, mutta tällaista jengiä ei oo ennen ollut. Meidän jengissä on uskomattoman hieno yhteishenki ja tunnet olevasi heti osa porukkaa, kun tähän jengiin tulet mukaan. Mutta hei, tästä se mun viikko alkaa: Maanantai Aamut eivät oo mun lemppareita, minkä vuoksi yleensä töihin lähteminen kestää. Yritän aina päästä ajoissa töihin, jotta pääsisi sitten ajoissa myös pois, mutta… se nukkuminen on vaan niin kivaa. Olin edellisen viikon lomalla, joten tämä aamu oli erityisen hankala. Pääsin kuitenkin töihin jo ennen puolta yhdeksää. Työpäivä menikin sitten sähköposteja lueskellen, joita oli tullut ihan kiitettävästi viikon aikana, sekä muutamassa palaverissa istuen.  Maanantait menee melkein aina samalla kaavalla. Töistä kotiin, hieman ruokaa ja sitten Hirvensaloon vetämään lapsi-aikuinen- salibandykerhoa. Tosiaan en ole päässyt täysin eroon säbästä. Pari kertaa viikossa käyn valmentamassa ja lisäksi eksyin sitten itsekin pelailemaan vielä loppukaudeksi.  Säbäilyn jälkeen äkkiä kotiin, jotta ehtii näkemään vielä Tepsin lätkäpeliä telkkarista. Kevät on hienoa aikaa, kun on playoffsit käynnissä ;)  Tiistai Eipä mitään erikoista työpäivään liittyen. Lähinnä on tuntunut siltä, että en mä missään lomalla oo edes ollut. Tuntuu, että ois jälleen loman tarpeessa. :D Aina tiistaisin pyritään käymään työkaverin kanssa työpaikalla sijaitsevalla salilla työpäivän jälkeen. Tällä kertaa ei ollut ehkä kovin salitreeni, mutta hauskaa ainakin oli. :)  Salin jälkeen kotiin syömään ja pientä koomailua ennen jefu-treenejä. Siinäpä sekin päivä sitten vaan sujahti… ps. videota treeneistä löytyy West Coast Phoenixin instagram-sivuilta.. Kai sä jo seuraat meitä? ;) Keskiviikko Töissä oli taas yksi niistä päivistä, kun koko päivä meni erilaisia säätöjä selvittäessä. Tällä viikolla suurin työ on ollut tulkkien löytäminen, kun kaikki hakijat eivät tietenkään puhu yleisimpiä kieliä kuten arabiaa tai daria. Tässä työssä törmää mitä kummallisimpiin kieliin, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja sitten mietitään, että onko Suomessa edes olemassa tulkkeja sellaisille kielille. Aina oppii jotain uutta. :D  Keskiviikot ovat mulle melkeinpä ainoita vapaita päiviä, kun mun ei tarvitse mennä minnekään töiden jälkeen. Eli yleensä nautin vaan kotona löhöilystä. Tämä keskiviikko ei ollut poikkeus. Nautin siitä, että sain olla vaan rauhassa. Illan kohokohta oli siis Tepsin peli telkkarista! :D
0 Kommentit
Phoenixin tulevan kauden kapteenit on valittu. Pelaajat valitsivat keskuudestaan kapteenit ja yksimielisen päätöksen pohjalta kapteeneiksi kaudelle 2017 valittiin Ronja Sulin, Jenni Nurmi sekä Annukka Kainulainen. Viime vuoden tapaan joukkueen neljäs kapteeni valitaan pelikaudella aina ottelukohtaisesti pelaajien äänestämänä. Joukkueen pelinrakentajana jatkavalle Sulinille (#1) alkava kausi on viides. ”Järkkymättömäksi peruskallioksi” kuvailtu Sulin on aiemmin edustanut Phoenixin edeltäjässä Oakladiesissa pelaten keskushyökkääjänä ja linebackinä. Näistä ajoista on varmasti perujaan myös Sulinin aggressiivinen juoksupeli ja kylmänviileä olemus kentällä. Ronja on määrätietoinen harjoittelija, omaa etuaan tavoittelematon ja aina joukkueelleen lojaali, ”Ronja sopii kapteeniksi kuin nenä päähän”. Ronjan halu kehittää Phoenix-hyökkäystä on ihailtavaa ja kannustavin neuvoin Ronja siivittääkin hyökkäystä aina parempiin ja parempiin suorituksiin. Viime kauden tapaan kapteenina jatkaa myös Jenni Nurmi . Kokemustaan UTU Damersissa ja Turku Trojansissa kasvattaneelle Nurmelle alkava kausi on neljäs. Puolustuksen linjassa viihtyvää Jenniä kuvaillaan kannustavaksi ja motivoivaksi joukkuepelaajaksi. Kovan paikan tullen Jenni pystyy hyvin rauhoittamaan kanssapelaajiaan ja hänellä on luontaista johtajuutta, jota kapteenina oleminen tarvitseekin. Viime kaudella hänen tunnetuin letkautuksensa kentällä olikin ”päät kasaan”. Paljon uutta verta saanut Phoenix-puolustus on talvikauden hionut pelikuvioitaan ja vajaan kahden kuukauden päästä nähdään millaisella taktiikalla Jennin johtama Phoenix-puolustus lähtee pysäyttämään vastustajien hyökkäyksiä. Uutena tulokkaana kapteeni-trioon liittyy Annukka ”Annu” Kainulainen (#35). Vasta toista kauttaan starttaava Annu on osoittanut mitä kovalla työllä ja vilpittömällä halulla oppia voi saavuttaa. Suuria harppauksia kehityksessään ottanut Annu on vakiinnuttanut paikkansa keskushyökkääjänä, mutta tarvittaessa Annu voidaan nähdä viime kauden tapaan myös linebackin tontilla. Rennoksi ja tasa-arvoiseksi kuvailtu Annu on rauhallinen ja helposti lähestyttävä kapteeni, mutta tosi paikan tullen tästä naisesta löytyy myös sitä tarvittavaa kipakkuutta. Kuitenkin pääasiassa Annu on aina iloinen pelikaveri, joka on innostava harjoituskaveri ja jonka otteita pelikentällä ei voi kuin ihailla. Myös apuvalmentaja Timo Jansen on samoilla linjoilla: ”Ronja, Annu ja Jenni ovat jo kokeneita pelaajia, he tietävät seuran ja joukkueen tavat ja tietävät mitä valmentajat haluavat. Kapteenien rooli on pitää joukkue kasassa ja yhdistää kaikenlaiset pelaajat, jotta kentällä ollaan yksi yhtenäinen joukkue, ollaan sitten johdossa tai tappiolla, päättyy ottelu sitten voittoon tai tappioon. Uskon, että tämä kapteeni-kolmikko suoriutuu kyllä loistavasti tehtävästään.” Phoenix kapteenistoa testataan ensimmäisen kerran tulevana viikonloppuna, kun kolmikko johdattaa joukkonsa Kotka Eaglesin vieraaksi. Luvassa on yhteinen treenileiri, joka huipentuu harjoitusotteluun! Noin kymmenen pelaajaa saakin ensikosketuksensa jenkkifutisottelun vauhtiin!  Perjantai-illalla olikin harvinaista herkkua luvassa kun meillä oli Macronilla poikkeuksellisesti kahden tunnin treenit. Eka tunti oli pelipaikkakohtaista treeniä ja voin kertoa et oli jo tunnin jälkeen "hieman" loppu. Seuraava tunti pelattiin ja lopuksi oli lihaskuntosetti vatsalihaksille. Oli treenien jälkeen kyllä kaikkensa antanut, mutta mahtava olo! Treeneistä suoraan kotiin, suihkuun ja nukkumaan sillä aamulla piti taas nousta aikaisin töihin. Tuurailen aina silloin tällöin edellisessä työpaikassani lauantaisin ja aamulla siis nokka kohti Raision K1:sta. Siellä vierähti mukavasti päivä ja nälkäisenä kauppaan, mitä ei sais ikinä tehdä. Nytkin mukaan tarttui kaikkea muuta mitä piti ostaa... Illalla olin joukkuekaverini Ninan luona istumassa iltaa ja grillaamassa kevään ensimmäiset ryynärit. Niistä ei kylläkään oo kuvia kun ne meni alas suhteellisen nopeesti. Sunnuntaipäivä meni pihahommia tehden. Sain haravoitua kukkapenkeistä edellisen syksyn risut ja lehdet pois ja kyllä siinäkin sai mukavasti hien pintaan. Kolme tuntia tuli niiden kanssa huhkittua. Mulle varma kevään merkki on jokavuotisen ikkunoiden kunnostusprojektin aloittaminen. Tykkään kaikesta vanhasta ja kaiken vanhan korjailusta, joten ikkunoisen kunnostus on ihan parasta puuhaa. Projekti on jatkunut jo kolmatta kesää ja varmaan vielä pari menee ennen kun kaikki talon ikkunat oon saanu entisöityä. Illemmalla tuli myös hieman jännitystä elämään kun kova tuuli kaatoi naapurin pihasta kuusen meikäläisen tontille. Kuusi jäi nököttämään pihakoivuni oksien varaan, mutta kiitos ihanien naapureiden, kuusi saatiin nätisti alas ja vielä oksatkin karsittua. Siinä on sitten taas hiukan polttopuita ensi talveksi :) Näissä perus arkipäivissä ei ihan hirveesti kertomista ole :) Tiistaina töitten jälkeen kävin salilla ja kaupassa, siitä sitten kotiin ja ruokaa kokkailemaan. Yleensä tulee tehtyä ruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi kerrallaan ja niinä päivinä onkin luksusta kun ei tarvitse treenien jälkeen ruveta kokkaamaan. Muuten ilta meni pyykkiä pesten ja takkaa lämmittäen. Keskiviikkona olikin kahvinjuontipäivä. Normaalin (liiallisen) kahvinkittaamisen lisäksi meni iltakin samoissa merkeissä. Kuulun meidän seuran hallitukseen ja keskiviikkona oli hallituksen kokous meidän ylipapitar- Johannan luona. Taas oli paljon asiaa ja kahvia kului. Näillä kokouksilla on tapana venyä kun puhutaan asiaa ja asian vierestä. Kello olikin jo melkein kymmenen kun olin kotona, siinä ei sitten hirveästi ehtinyt kotona tekemään. Torstaina töiden jälkeen menin kaverini luokse kahville, joka asuu sopivasti mun työpaikan vieressä. Vaihdettiin siinä tunnin verran kuulumisia ja sitten pitikin taas lähteä salille. Koitan käydä kolme-neljä kertaa viikossa salilla, mutta aina se ei vaan onnistu kun on kaikkea muutakin puuhailtavaa. Tykkään mennä salille suoraan töistä, silloin on yleensä vielä hyvin virtaa. Kotona olin joskus puol kasin maissa ja loppuilta menikin telkkaria katsellen.  Moikka! Mun nimi on Manna ja on mun vuoroni ottaa joukkueen blogi haltuun viikoksi. Tällä viikolla ei (ainakaan vielä) ole tiedossa mitään erikoista, mutta katsotaan mitä viikko tuo tullessaan. Jenkkifutista pelaan kolmatta kautta puolustuksen takakentällä free safetynä. Olen 34-vuotias ja asun Tarvasjoella vanhassa hirsitalossa, joten puuhaa riittää remontoinnin ja pihanlaiton parissa sen mukaan kun harrastuksilta vaan aikaa jää. Niin ja on mulla myös kaksi kissaa. Olen töissä Tiilerillä, missä toimenkuvaani kuuluu laskutus-, markkinointi- ja asiakaspalveluhommat. Viikko alkoikin normaaliin tapaan töiden ja treenien merkeissä. Töistä kun pääsin, niin kotona ehti käydä syömässä ja vaihtamassa treenikamat niskaan ja pitikin jo lähteä noukkimaan treenikamuja kyytiin. Onneksi susirajan takana asuvia tulilintuja on muitakin kuin minä, joten aika usein tulee mentyä kimppakyydeillä treeneihin. Kävin hakemassa Janinan ja sen jälkeen Tiian kyytiin, sitten nokka kohti Macronia ja treenejä. Tällä kertaa vuorossa oli taklausharjoituksia, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Hikisenä ja nälkäisenä treeneistä kotiin suihkuun ja syömään. Sitten vielä vähän lämpöä taloon ja takka päälle. Ja ihan liian myöhään nukkumaan. Tervetuloa seuraamaan mun viikkoa, huomenna taas lisää kuulumisia! Puss och kram, Manna West Coast Phoenix on saanut riveihinsä vahvistuksia sekä Turku Trojansin, että Hämeenlinna Huskiesin riveistä. Hyökkäyksen puolella Phoenixin riveissä tullaan näkemään Anni Hiivola, Gabriela Lönngren sekä Heidi Koponen. Puolustuksen puolella taklauksia jakelee Tiina Koponen, Meri Lehtomaa, Kirsi-Maria Lempinen sekä Peppi Siltari. Kaikki seitsemän pelasivat viime kaudella Vaahteraliigassa, jossa turkulaiset ylsivät aina loppuotteluun asti saavuttaen hienosti SM-hopeaa. Phoenix saakin riveihinsä kivenkovia naisia ja rutkasti lisää kokemusta!
Alkava pelikausi on Heidi Koposelle (#65) kuudes. Hyökkäyksen linjassa viihtyvä Koponen on aiemmin edustanut Raision Oakladiesia, josta hän siirtyi Turku Trojansin riveihin kaudella 2014. Iloinen ja ulospäinsuuntautunut Heidi saatetaan tarvittaessa nähdä myös puolustuksen linjassa, jossa tämä konkari aiheuttaa päänvaivaa vastustajien hyökkäyksille vahvoilla taklauksillaan. Myöskin Turusta siirtyneille Anni Hiivolalle (#19) ja Gabriela Lönngrenille (#26) alkava kausi on kolmas. Aiemmin hyökkäyksen linjassa pelannut Hiivolan tullaan tällä kaudella näkemään Phoenixin keskushyökkääjä-kvartetissa. Nopeajalkainen ja hyvän pelisilmän omaava Hiivola tulee varmasti olemaan vaikea pysäytettävä kaikille vastustajille. Lönngren sen sijaan nähdään hyökkäyksen laidalle monipuolistamaan Phoenixin heittohyökkäystä. Viime kaudella turkulaisten takakenttää vartioinut Lönngren tietää varmasti kaikki jekut, joilla vastustajien puolustus saadaan huijattua ja on pelirakentaja Sulinin luottokohde. Lönngren omaa kokemusta myös pelinrakentajan tontilta ja toimiikin tarvittaessa Sulinin sijaisena.
Uusista Phoenix peluriesta Tiina Koponen (#46) ja Kirsi-Maria Lempinen (#10) ovat saaneet jenkkifutisperustansa Raision Oakladiesissa. Viidettä jenkkifutiskauttaan aloittava Koponen siirtyi kaudeksi 2014 Hämeenlinnaan opiskeluiden perässä ja ehti edustaa Huskiesia kolmen kauden ajan, sekä naisten 1-divisioonassa, että viime kaudella Vaahteraliigassa. Hyvällä pelisilmällä varustettu ja nopea Koponen jakelee taklauksia Phoenix puolustuksessa, joko linebackin tai safetyn tontilta. Vanhoista raisiolaisista Lempinen, pelasi kauden 2016 Trojansin riveissä. Monipuolisena pelaajana Lempinen pystyy tarvittaessa pelaamaan myös hyökkäyksen puolella, mutta suurinta tuhoa hän aiheuttaa puolustuksen keski-akselilla rikkoen vastustajien hyökkäyksiä kivenkovilla taklauksillaan. Kuudetta kauttaan starttaava Lempinen tuo Phoenix puolustukseen vankkaa kokemusta ja kovaa kontaktia.
Trojansista joukkueeseen siirtyneelle Peppi Siltarille (#40) alkava kausi on neljäs. Trojansin ohella Siltari on edustanut myös Åbo Akademin yliopistojoukkue IN10s:iä. Aiemmin puolustuksen linjassa kokemusta kartuttanut Siltari liittyy myöskin osaksi Phoenixin lineback-kaartia. Myös jenkkifutisoppinsa Huskiesin riveissä saanut Meri Lehtomaa liittyy vahvistamaan lineback-osastoa. Kuten Siltari, myös Lehtomaa on aiemmin pelannut puolustuksen linjassa. Tämän vuonna 2014 pelaamisen aloittaneen punapään voit bongata puolustuksesta pelinumerolla #44.
Myös Try Outit ovat kasvattaneet Phoenix-rosteria ja joukkueessa tullaankin kesällä näkemään 15 rookieta. Phoenix onkin tasainen sekoitus uutta into sekä kokeneempaa kaartia. Tällä hetkellä Phoenix-rosterissa on lähes 40 nimeä ja muutaman kanssa neuvottelut on vielä käynnissä. Valmistautuminen kauteen onkin hyvällä mallilla ja Phoenix suuntaa kahden viikon päästä yhteisleirille Kotka Eagelsin vieraaksi. Heippa! Sunnuntaina nukuin pitkään, söin rauhassa aamupalaa ja olin vaan. Päivällä syömisen jälkeen tsekkailin pari koulujuttua. Pyrin pitämään yhden päivän viikossa kun ei tarvitsisi stressata koulu- tai työjuttuja. Jos en pysty pitämään koko päivää niin yritän ainakin rauhoittaa aamupäivän niin että saisi vain olla rauhassa eikä tarvitsisi tehdä mitään.  Hengailtiin aamulla Missen kanssa ihan rauhassa Iltapäivästä oli aika suunnistaa treeneihin, jotka tällä kertaa olivat Vaisaaren koululla. Mentiin siskon kanssa samalla kyydillä ja olikin aika luksusta kun ei tarvinnut itse ajaa.  Treeneissä meillä oli nopeus ja liikkuvuus treeniä. Joni ja Jasu olivat kehittelleet meille tehtäväradan johon kuului mm. paljon erillaista jalkatyöskentelyä. Sen lisäksi meillä oli vielä hiukan pelipaikkakohtaista treeniä, jota omavalmentajamme Aleksi meille veti. Treenien jälkeen suunnattiin vielä porukalla kahville ja sitten kotiin.  Vauhdissa tehtäväradalla Tässä vaiheessa minun haltuunotto päättyy ja seuraavana joukkueen blogin haltuunottaa myöskin takakentällä hääräävä blondimme Manna. Kivaa ja toivottavasti aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
XOXO Mini-Sini Moikka! Lauantai alkoi rauhallisesti aamupalan merkeissä. Normaalisti olen useasti lauantaisin töissä, tehden erinäisiä paperitöitä mutta tällä viikolla on koko viikonloppu vapaata ja varattuna koulujutuille. Aamupalan ja hetken hengailun jälkeen lähdin ystäväni Noran kanssa lenkille, vedimme reippaan 1,5 tunnin lenkin ihan mielettömässä ilmassa. Ihanaa kun aurinko paistaa pitkän ja pimeän talven jälkeen! Lenkin jälkeen kävin nopeasti ruokakaupassa ja kurkkasin hiukan koulujuttuja. Koulujuttujen jälkeen suuntasinkin toiselle lenkille Jennan ja hänen Mytty mopsinsa kanssa, lenkin jälkeen kahviteltiin vielä pikaisesti.  Aamupuuro ja kahvit naamaan  Lenkkeilyn ja kahvittelun jälkeen rupesikin olemaan aikamoinen nälkä eli oli pakko alkaa ruoan valmistushommiin. Teen yleensä vain pari kertaa viikossa ruokaa mutta teen kerralla isomman määrän jolloin saan ruokaa useammalle päivälle. Mikään kauhea gourmet kokki en todellakaan ole ja olenkin aika varma, että sisareni Minttu on ``perinyt´´ minunkin ruoan valmistustaidot.  Tällä kertaa valmistui kananlihapullia ja uuniporkkanoita Illalla suuntasin Merin luokse, jonne oli saapunut muutama muukin joukkuekaveri. Käytiin saunassa ja hengailtiin siihen asti kunnes tytöt lähtivät valloittamaan Turun yötä.
XOXO Mini-Sini Moi!
Perjantaisin minulla ei yleensä ole tunteja koulussa joten olen perjantait pääsääntöisesti töissä. Työskentelen siis rakennusyrityksessä eli oman alan hommia. Koulun ohella teen niin paljon kuin mahdollista ja lomat olen yleensä täysin töissä. Yritys jossa työskentelen rakentaa pääsääntöisesti pääkaupunkialueella ja tarkemmin sanottuna Espoossa. Tällä viikolla olin kuitenkin päivän Salon toimistolla, koska paperitöitä ja muita toimistohommia oli kasaantunut ihan kiitettävästi. Päivä päättyi 15:30 ja sen jälkeen oli aika suunnata kotiin syömään ja hakemaan pari juttua ennen Turkuun suuntaamista. Perjantain treenit ovat Macron areenalla, joka on siis tekonurmella varustettu treenihalli Turun Metsämäessä. Yleensä joukkueemme treenaa maanantaisin ja perjantaisin Macronilla. Koska sain fyssarilta kahden päivän juoksukiellon, jouduin seuraamaan treenejä sivusta ja olemaan kuunteluoppilaana. Treenien jälkeen käytiin vielä porukalla kahvilla Macronin lähellä olevalla Shellillä ja sitten saikin suunnata jo nukkumaan. XOXO Mini-Sini Heippa! Torstai oli taas koulupäivä, teräsrakenteiden ja statiikan tunnit sujuivat nopeasti ja pääsinkin jo klo 14 koulusta. Koulun jälkeen suuntasin nopeasti syömään ja ruokkimaan Missen, sen jälkeen suuntasinkin kohti Saloa ja fysioterapeuttia. Olen käynyt samalla fyssarilla jo vuodesta 2012 eli viisi vuotta. Tällä kertaa minulla hoidettiin ristiselän aluetta, joka on hiukan kipuillut viime aikoina. Ajattelin ensin, että vaiva olisi iskiaskipua mutta vaiva löytyikin häntäluun vierestä ja saatiin hoidettua. Selkää teippailtiin ja sain kahden päivän juoksukiellon mutta toivotaan että selkä olisi nyt parempi.  Kuva 2. Tällä kertaan selkään tuli pinkkiä teippiä leopardikuviolla. Fyssarin jälkeen menin vielä käymään vanhempieni luona. Vanhempani asuvat 15km Salosta Helsinkiin päin, pienellä paikkakunnalla nimeltä Muurla. Äidin ja isän luona on aina välillä kiva käydä vaihtamassa kuulumisia ja samalla moikata heidän koiriaan.  XOXO
Mini-Sini Moi taas! Keskiviikko sujui pääosin koulun merkeissä, aamu alkoi klo 8 parin tunnin projektipaja palaverin merkeissä. Projektipajassa tehdään siis yleensä asiakkaan tilaamaa projektia, joka toteutetaan joko oppilaiden kesken tai yhteistyössä asiakkaan kanssa. Palaverin jälkeen minulla olisi normaalisti vielä saksaa mutta tällä viikolla saksan tunnit oli poikkeuksellisesti peruttu. Jäin kuitenkin koululle vielä syömään ja tekemään muita koulujuttuja, koska tentit ja harjoitustöiden palautuspäivät lähenevät kovaa vauhtia! Iltapäivällä menin moikkaamaan Misse-kissaa, koska Heidi ja Antti lähtivät tosiaan Dubain lämpöön. Hetken hengailtuamme Missen kanssa jatkoin vielä pari tuntia koulu juttuja, joille ei tällä hetkellä näy loppua. Onneksi Vapun jälkeen alkaa kuitenkin työharjoittelu joten kouluhommille voi hetkeksi sanoa heippa.  Kuva 1. Misse-kissa ja hänen alamaisensa Illemmalla kävin vielä hiukan lenkkeilemässä ja siinä se päivä oikeastaan olikin.
XOXO Mini-Sini Moi taas! Tiistai sujui suhteellisen normaaliin tapaan ja aamutoimien jälkeen suuntasinkin kohti koulua, jossa päivä hurahtikin aina klo 17 asti. Opiskelen siis Turun ammattikorkeakoulussa rakennusmestariksi toista vuotta ja näin miesvaltaisella alalla hääräävänä neitokaisena onkin erittäin tervetullutta, että iltaisin pääsee purkamaan paineita ihanan tulikanalauman kanssa, toki mahtuuhan sinnekin muutama kukko mukaan!  . Tiistain teräsrakenteiden tunneilla on välillä täysi työ pysyä opettajan muistiinpanojen tahdissa Koulun jälkeen menin käymään nopeasti joukkuekaverini Heidin luona sillä olen menossa Heidille kissavahdiksi. Heidi ja myös toinen joukkueemme jäsen Soma seurueineen suuntaavat Dubain auringon alle ja minä olen lupautunut hoitamaan Misse-kissaa sen aikaa. Pikaisen tutustumisen ja paikkojen tsekkaamisen jälkeen, juotiin kahvit ja sen jälkeen olikin aika suunnata treeneihin. Treenit olivat Vaisaaren koululla, jossa treenaamme aina tiistaisin ja sunnuntaisin. Yleensä treenaamme sisätiloissa nopeutta ja liikkuvuutta ja myös tällä kertaa valmentajamme Joni ja Jasu olivat keksineet meille veikeitä harjoituksia nopeuden ja liikkuvuuden parantamiseksi. Treenien päätteeksi käytiin vielä pikaisella kahvilla ja sen jälkeen oli aika kiirehtiä kotiin nukkumaan.  Yhtenä harjoituksena tiistain treeneissä oli kuljettaa maassa makavaa kaveria eteenpäin XOXO
Mini-Sini Moikka! Tällä viikolla blogiin kirjoittelee Sini ja siis joukkueen kesken tunnetummin Mini-Sini. Olen 28-vuotias neitokainen Salosta ja vaihdoin heppailun jefuun viime syksynä siskoni Mintun innoittamana. Tällä hetkellä olen heilunut huiman 155 cm pitkän varteni kanssa takakentällä DB:nä ja tarkemmin sanottuna free safetynä. Tarkemmin siitä miten olen lajin pariin päätynyt ja miltä jefu on tuntunut olenkin aikaisemmin jo kertonut täällä blogin puolella eli jos kiinnostaa voi käydä kurkkaamassa aikaisemman kirjoitukseni http://www.phoenix.football/blogi/try-outista-mukaan-osa-5. Opiskelen tällä hetkellä Turun ammattikorkeakoulussa toista vuotta rakennusmestariksi ja teen koulun ohella töitä oman alan yritykselle nimeltä PRC Rakennus Oy. Normaalisti arkeni on aika vauhdikasta ja sukkuloin sujuvasti Salo-Turku-Raisio-Espoo akselilla koulun, treenien ja töiden mukaan.  Minä ja kaiken "pahan" alku ja juuri eli sisareni Minttu #8 Macronilla treeneissä Maanantai sujui oikeastaan kotona neljän seinän sisällä, kiitos migreenin enkä siis päässyt kouluun tai treeneihin. Normaalisti olisin ollut koulussa 8-17 ja sen jälkeen kirmannut parin tunnin päästä Macronille treeneihin mutta poikkeuksellisesti vietinkin päivän peiton alla migreeniä parannellen eikä päivästä siis ole kauheasti kerrottavaa.
Toivottavasti loppu viikko sujuisi vauhdikkaammin ja ilman migreenejä! XOXO Mini-Sini Lauantai oli työpäivä! Olen 18-vuotiskesästä asti tehnyt ravintola-alan hommia lomilla ja koulun ohella, nykyisessä firmassa jo 4,5 vuotta. Töihin mennään aina hyvällä fiiliksellä, koska a) meillä on ihan huippu työporukka! b) opiskelijabudjetin karttuminen on aina positiivinen asia. Tällä kertaa oli siitä harvinainen lauantaivuoro, että pääsin suuntaamaan kohti kotia ja kuudelta ja näin ollen kerkesin vielä hyvin viettämään iltaa joukkueen naisten kanssa Somalle. Oma tie vei yöksi kuitenkin Turun yöelämän sijaan peiton alle valmistautumaan sunnuntain velvollisuuksiin: Käytiin ostamassa laminaatti tulevaan kotiin ja luin lähestyvään tenttiin. Illan treenien jälkeen kerkesin vielä kolmeksi tunniksi viettämään lukiokavereiden kanssa jo tavaksi muodostunutta sunnuntain koomailuiltamaa kera hyvän ruuan, ah!  Kesä lähestyy kovaa vauhtia ja näin ollen myös mun ihka ensimmäinen jefumatsi! Into kasvaa  Koko ajan ja näin vanhana kilpaurheilijana on äärimmäisen jänskää päästää pitkästä aikaa oma kilpailuvietti ja voitontahto valloilleen. Poikkeuksena entiseen se, että saa olla osa joukkuetta! Kesästä tulee huikea!
Tässä vaiheessa sulkeutuvat blogiverhot mun elämään ja on aika päästää estradille seuraava muidu, meidän mini-Sini! Kiitokset tästä viikosta, toivottavasti nähdään kesällä kentän laidalla! -Emmi #16 Mistä tietää olevansa viikonlopun tarpeessa? Kun aamulla tajuaa nähneensä unta, missä mut on päätetty toimittaa psykiatriseen hoitoon enkä ole siihen ollut suostuvainen, jolloin homma meni painimiseksi.. :D Tästä huolimatta pääsin viikonlopunviettoon vapaana naisena ja kouluviikosta selvittiin kunnialla. Loppuviikkoon kuului myös käynti tulevassa kodissa, jossa otimme kaikki mahdolliset mitat tarvittavien materiaalien laskemiseksi yms. Torstai sisälsi myös käynnin luottohierojallani. Vaikka olen vasta 23-vuotias, tässä on 2-3viikon ajan ollut ilmeisesti iskias-vaivaa sillä oikean puolen alaselkä, pakara sekä reisi ovat olleet aivan jumissa ja vihloneet pahimmillaan ympäri vuorokauden. I know, todella epäseksikäs vaiva, mutta nyt kolmannen hierontasession jälkeen se on alkanut onneksi vihdoin helpata! Torstai-illan saunailta kaverin kanssa venähti vähän myöhäiseksi ottaen huomioon seuraavan aamun seminaarin, mutta se ei tunnetusti ole mikään yllätys.. :D Perjantaina haettiin iso kasa muuttolaatikoita ja pakkasinkin ensimmäisen täyteen keittiökamaa. Nyt voikin olla muutaman päivän hyvällä omatunnolla tekemättä asian eteen mitään, eikös se niin mene? Kävin myös kaverin luona kahvilla(lue: peuhaamassa koiranpennun kanssa, hurmaava tapaus!). Yksi lukuisista hyvistä puolista jefuharrastuksessa on perjantai-illan treenit, jotka pitää aina pois pahanteosta :D Olo oli jokseenkin tahmea eikä juoksu tuntunut terävimmältä mahdolliselta, mutta hurjasti iloa toi pakaraosaston jumin helpottaminen ja treenaminen vihdoin kivutta! Oujea! -Emmi  Pentutreffit!!  Ryskytiryskyti!! Naistenpäivä sujui täällä päässä harvinaisen koulupainotteisissa merkeissä. Vasta keskiviikkoa mennään, mutta pää olisi niin jo viikonlopun tarpeessa! Opiskelen siis Turun lääkiksessä ja näin neljännen opiskeluvuoden keväällä meneillään on psykiatrian klinikkaviikot, eivätkä ne ole olleet ihan sieltä kevyimmästä päästä. Päivät eivät ole sen pitempiä kuin muualla, mutta asioiden ollessa hieman rankempia on pieni psykiatrisesti kokematon pää iltapäivisin melkoisen done. Opettavaista ja mielenkiintoista, mutta kyllä sitä on hieman onnellinen, ettei näitä viikkoja ole tämän enempää. Samalla nostan hattua maan jokaiselle psykiatrille sekä erityisesti psykiatrisille sairaanhoitajille! Neljännen opiskeluvuoden keväällä ohjelmaan kuuluu myös neurologiaa ja KNK:ta(=korva-, nenä- ja kurkkujutskat). Tuleva kesä on kuitenkin poikkeuksellisen jännä näin opiskelu/työ-rintamalla, sillä neljännen vuoden jälkeen pääsemme tekemään ensimmäistä ihka oikeaa lääkärin sijaisuutta! Itse olen suuntaamassa terveyskeskuksen vuodeosastolle, joten siinä vaiheessa kun mummusi kauhistelee miten "joku nuori lapsonen" häntä osastolla hoiti, se saattaa olla minä tai joku kurssikavereistani. :D Kaiken kaikkiaan LL-tutkinto kestää 6 vuotta, jonka jälkeen ollaan niitä "yleislääkäreitä". Tämän jälkeen on edessä vielä 5-6 vuotta kestävä erikoistuminen työn ohessa, joko heti valmistumisen jälkeen tai hieman myöhemmin sen oman jutun löydyttyä. Ei, en tiedä mikä musta tulee isona, mutta esimerkiksi anestesiologin puuhat kiinnostaa. Ja kyllä, se tekee mm. niitä nukkumattihommia. Viime päiviin on kuulunut myös epätoivoista fillarointia paikoin puolisokeana kun aurausvälineet ei millään pysy tän lumimäärän perässä. Phoenixin porukka haluaisi jo ulos treenaamaan, tule jo kevät! Lisäksi appikokelas täytti tiistaina vuosia, joten tiistai-illan treeneihin sai suunnata hyvän hiilaritankkauksen ja liiallisesta kahvinjuonnista johtuvan orastavan närästyksen voimin. Päävalmentaja on parhaillaan työmatkalla, joten hiiret hyppii pöydille: Jasu The Man veti illan treenit ja ohjelmaan kuului sählyä kuntopiirillä höystettynä. That's right, kuulostaa oudolle, mutta meillä oli pirun kivaa ja hikikin tuli :D
Moiks! Täällä kirjoittelee Emmi, 23-vuotias lääkisopiskelija, joka löysi tiensä jenkkifutiksen ja tämän huikean jengin pariin vasta viime syksynä. Olen jo aiemmin täällä blogin puolella kirjoitellut tarkemmin jefu-urani alkamisesta, mutta lyhyesti summattuna jouduin try out –treenien mainonnan uhriksi viime kesänä ollessani katsomassa avomieheni jefupeliä. Ja sille tielle ollaan sitten jääty. Nuorempana olen harrastanut uintia sekä juossut pitkiä matkoja sm-tasolla. Tällä hetkellä omassa arjessa eletään aikas jänniä aikoja, sillä ostimme viime viikolla avomieheni kanssa ensiasuntomme! Arkeen kuuluu siis parhaillaan paljon korkealentoisia remonttisuunnitelmia, niiden realistisuuden kartoittamista sekä absurdimpien kuoppaamista. Siispä maanantaina suunnattiin koulun jälkeen kohti Byggmaxia tutkimaan asiantuntevasti laminaatti- sekä laattatarjontaa. Miehiä aina kritisoidaan värien erotuskyvyn puutteesta, mutta mepä ollaankin eri mieltä lattian SÄVYSTÄ?? Really? Illalla oli ohjelmassa treenit Macron-areenalla täydellä varustuksella. Oman mausteensa treeneihin lähtöön toi kuitenkin auton avainten mystinen piileskely juuri lähtöhetkellä. Loppujen lopuksi suoritin alkulämmöt fillaroimalla salille hakemaan kyseiset avaimet äijän takintaskusta ja kiidin treeneihin tyylikkäästi myöhässä. Pienen turhautumisen puuskan siivittämänä treeni kulki kuitenkin tänään todella hyvin, joten miehen onneksi kotiin palasi illalla äärimmäisen tyytyväinen nainen muutamalla uudella mustelmalla kuorrutettuna. ”Anteeksi, että unohdin laittaa avaimet paikalleen” –lohipasta-annos nassuun ja yöpuulle! -E  Illan running back- pari  Tyytyväinen laminaattishoppailija Viikonloppuna ei kauhean ihmeellistä tehty. Molempina päivinä olimme kävelemässä ja testailemassa uusia rattaita ja kotireenitkin tein molempina päivinä. Mummulassa kävimme lauantaina ja sunnuntaina Markus rakensi portin vessan oveen, koska pikkumies on alkanut liiaksi kiinnostumaan kissojen hiekkalaatikosta :D siinäpä nuo tärkeimmät ja samalla kiitos kun jaksoit lukea "huikean jännittävästä" viikosta elämästäni :) seuraavana vuoroon pääsee meidän pikakiituri Emmi ja hänen viikkonsa :)
Aamulla herättiin ja touhuttiin perusjutut. Piti siinä televisio avata mutta ruutu pysyi mustana. Meillä on kuitu, jonka kautta meillä tulee sekä netti että televisiolähetykset ja nyt sen boxi oli hajonnut. Korjaaja onneksi tuli parissa tunnissa, joten taas kaikki toimii. Iltapäivällä lähdimme Markusta vastaan Turkuun, koska meidän piti mennä katsomaan uusia rattaita Valtterille. Meillä on jo kahdet rattaat; ulkoiluun sopivat rattaat sekä matkarattaat ja nyt oli ajatuksena, että voisimme yhdistää nämä ominaisuudet yksiin rattaisiin ja halusimme käydä tutkimassa, millaisia rattaita on. No, löytyihän sellaiset rattaat ja hupsista, nyt ne on meidän eteisessä tämän "pienen" ostoksen jälkeen kävimme vielä kaupassa ja kotiin ja kauheaa vauhtia takaisin Turkuun, jotta reeneihin vielä ehtii. Reenien jälkeen kävimme joululaisten kahvilla ja sieltä kotiin ja nukkumaan.  Aamu alkoi niin kuin aina Valtsun kanssa aamutoimilla. Aamupuuhailujen ja leikkien jälkeen lähdimme Vahdolle mamman luokse. Siellähän se päivä kuluikin sujuvasti ja kotiin palatessa olikin jo aika tehdä ruokaa ja keskittyä iltapuuhiin. Illan aikana puuhailimme Valtterin kanssa mutta ehtisin myös tehdä kotireenin ennen kuin Markus lähti omiin reeneihinsä ja Valtteri nukkumaan. Katselin telkkaria, kunnes Markus palasi kotiin ja menimme nukkumaan.
|
Arkistot
December 2022
Kategoriat
All
|
RSS Feed