Lähdin mukaan jenkkifutikseen vuonna 2019, ja jo ensimmäisissä treeneissä tiesin paikkani olevan hyökkäyksen linjassa. Kiinnostus linjaan heräsi saman tien, kun näin kuinka isot ja älyttömän vahvat naiset painivat ja ottivat kentällä mittaa toisistaan.

Parasta hyökkäyksen linjassa mielestäni on ehdottomasti ns. ”yhteen hiileen puhaltaminen” sillä yksin linjassa ei kukaan loista, vaan kaikkien viiden pelaajan on luotettava toisiinsa ja pelattava yhteen. Tästä syystä mm. kommunikaatio on erittäin tärkeää, joskin toisinaan myös haastavaa. Jokaisen on tiedettävä mitä vieruskaveri tekee missäkin vaiheessa, eikä yksikään voi lähteä sooloilemaan mitä huvittaa. Yksi parhaimpia puolia linjassa on myöskin kovaa pelaaminen kovien vastustajien kanssa sekä varma kontakti joka downilla.
​
Eniten haasteita tuo tietysti myös vahvat ja nopeat puolustuksen linjapelaajat, joita pitää osata lukea sekä oppia tuntemaan vahvuuksien ja heikkouksien kannalta. Hyökkäyksen linjan tehtävänä on siis yksinkertaisesti joko raivata tilaa keskushyökkääjälle, jotta tämä pääsee juoksupeleissä etenemään pallon kanssa mahdollisimman pitkälle, tai suojelemaan heittopeleissä pelinrakentajaa puolustuksen pelaajilta niin kauan, että tämä saa heitettyä pallon sovittuun paikkaan.

​Kaikista eniten intoa ja hyvää fiilistä saa onnistuneista blokeista, varsinkin jos niiden ansiosta itse pelikin sujuu onnistuneesti suunnitelmien mukaan. Tietysti myös oma kehittyminen, ja pienetkin parannukset sekä onnistumiset tuovat aina lisää intoa lajia kohtaan. Esimerkiksi itselläni kehitystä olen huomannut mm. itseluottamuksen ja fyysisen voiman suhteen. Siitä huolimatta ei riitä, että on vain vahva ja lihaksikas vaan on myös kehitettävä paljon muita ominaisuuksia, joita linjassa tarvitaan kuten räjähtävyys, nopeus ja periksiantamattomuus. Linjapelaajan tulee myös muistaa pysyä pelitilanteissa rauhallisena ja pitää ”pää kylmänä”, vaikkei sekään välttämättä aina helpoin ratkaisu ole. Täytyy myös muistaa, että kyseessä on joukkuelaji, kaikki tekevät virheitä ja kaikkia myöskin tarvitaan yhtä paljon.

Vallitsevasta tilanteesta johtuen off-season jäi osittain pahasti pois kuvioista ja lajitreenien määrä on ollut aika vähäinen. Valmentajat olivat onneksi kuitenkin luoneet ainakin meille linjapelaajille omat kattavat kotitreenit, jotka olivat loistava lisä salitreenin ohella. Onnea on myös se, että kelit ovat lämmenneet ja pääsemme kevään myötä jatkamaan lajitreenejä ulkokentällä. Tämä toi varmasti monille lisää intoa ja motivaatiota kesän pelejä ajatellen. Toivottavasti koronatilanne pysyy nyt rauhallisena ja pääsemme kaikki nauttimaan hyvästä jefukesästä.

​#76

​Pelasin rookie-kauden 2019 hyökkäyksen linjassa ja kauden loppuessa alkoi mieleen hiipiä ajatus pelipaikan vaihtamisesta pallon toiselle puolelle. Kesän aikana olin päässyt pelaamaan useampia kovia puolustuksen linjamuijia vastaan ja kiinnostus pelipaikkaa kohtaan oli herännyt. Ylipäätänsä linjassa parasta on omasta mielestäni kontakti, mahdollisuus vaikuttaa pelin onnistumiseen sekä pelipaikan vaatima monipuolisuus urheilijana. Ei riitä, että on iso, vahva tai nopea vaan pitää olla sopiva sekoitus useampaa ominaisuutta. Valmennuksen näyttäessä vihreää valoa omille ajatuksille, lähdin reilu 1,5 vuotta sitten off-seasonilla opettelemaan uutta pelipaikkaa.

Niin hyökkäyksen kuin puolustuksen linjapelaamisessa parasta on yhdessä tekeminen ja kova, varma fyysinen kontakti. Itseasiassa pitkälti nuo syyt vetivät alun perin mukaan jenkkifutikseen. Ei riitä vain yhden yksilön onnistuminen tai loistaminen, vaan tarvitaan useampi yhdessä toimimaan vastustajan pysäyttämiseksi. Yhteistyö muun puolustuksen kentän kanssa tekee pelistä ajoittain myös haastavaa, pitää tietää myös mitä kaverit selän takana touhuavat. Yksinkertaistettuna puolustuksen linjassa on tarkoituksena päästä hyökkäyksen linjan blokkauksista irti sekä toisaalta myös hallita hyökkäyksen linjan pelaajia. Parhaimmillaan puolustuksen linja aiheuttaa pelinrakentajalle painetta ja estää hyökkäyksen pelin etenemisen.
​
Kysyin joukkueemme muilta DL-pelaajilta mikä innostaa ja on parasta meidän pelipaikalla. Kaikki vastasivat kova, varma fyysinen kontakti sekä mahdollisuus fiksusti pelatessa rikkoa vastustajan peli ”etulinjassa”. Näihin ajatuksiin itsekin pystyn samaistumaan. Onko kutkuttavampaa kuin osata toteuttaa valmennuksen kutsuma peli oikein ja tehokkaasti ja päästä esimerkiksi taklaamaan pallonkantaja tai estää juoksupeli omasta aukosta ja antaa muille mahdollisuus ehtiä taklaukseen? Mielestäni ei.

Kuten varmasti kaikissa pelipaikoissa jenkkifutiksessa, myös puolustuksen linjassa on omat haasteensa. Nopeus, yhdistettynä räjähtävyyteen ja tekniikkaan saa aina välillä ärräpäät lentämään treeneissä kun uusi drilli ei onnistu oikein heti. Tekniikan opettelua ei ole helpottanut vallitseva korona-tilanne, kun treenit ovat vähän väliä olleet tauolla. Pelatessa pitää myös osata olla fiksu, ”suoraan päin täysillä”- tekniikalla pelaa itsensä nopeasti ulos tilanteesta. Eli kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi pitäisi siis omata myös peliälyä. Myöskin niinkin yksinkertainen asia kuin käsien käyttö on osoittautunut haastavaksi, kun vastassa on vahvoja ja kovia hyökkäyksen linjan pelaajia. Toisaalta linjassa on erinomainen mahdollisuus siirtää off-seasonin punttitreenit käytäntöön, kun vastassa on varmasti pelikentän fyysisimmät ja usein myös sitä kautta vahvimmat pelaajat.
​
Rikkinäisen talvikauden jälkeen odotan kovasti kesää ja kontaktipelaamista. Toistaiseksi korona on sallinut vain pienryhmissä harjoittelun ennen helmikuussa alkanutta treenitaukoa sekä voimaharjoittelun. Toivon kuitenkin, että kesän lähestyessä päästäisiin pikku hiljaa kontaktitreenin pariin ja myöskin aikanaan pelaamaan. Treeneissä on kivaa, mutta eiköhän kaikki treeni tähtää kuitenkin kauteen ja pelaamiseen. Odotan kesältä kovia pelejä ja erityisesti kiva päästä kolistelemaan niin omien kuin vastustajien linjamuijien kanssa!

​#51