Phoenixin junnuista, Aino, Oona, Amanda, Tiia ja Anna osallistuivat Helsingissä järjestettyyn 28-30.10 järjestettyyn Nordic Girls Campin toiselle leirille. Ensimmäinen leiri järjestettiin keväällä. Leirillä oli noin 35 tyttöä joista 20 oli Suomesta ja loput Ruotsista.

Leirimme alkoi vasta kortin saaneen Ainon kyydillä Helsinkiin hotellille. Illalla oli ohjelmassa huoneiden ja paitojen jako, kertasimme myös leirin ohjelman ja valmentajat esittelivät itsensä. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä iltapala ja sitten suuntana oli sänky ja uni.

Lauantai aamuna herättyämme menimme aamupalalle, jonka jälkeen bussi lähti kahdeksalta Laaksolahteen päin, jossa vietimme koko päivän. Saavuttuamme hallille alkoivat ensimmäiset treenit. Ensimmäisissä treeneissä oli pelipaikkakohtaisia harjoituksia ja enemmän jokaisen paikan perusteita. Treenien jälkeen syötiin makaronilaatikkoa ja kerrattiin puolustuksen kanssa puolustuksen frontteja ja -aluevastuita. Kertauksen jälkeen taas treenattiin. Treeneissä oli enemmän taklausta koko puolustuksen kesken, kuten Oklahoma ja diamond drillejä. Treenien lopussa myös päästiin treenaamaan vähän teamia

Toisien treenien jälkeen taas syötiin ja keskusteltiin. Tällä kertaa keskustelimme millä tavalla saisimme lajiin lisää tyttö harrastajia. Saimme myös videoterveisiä Phoebe Schecteriltä Buffalo Billsin valmentajalta, joka oli linebacker valmentajana ensimmäisellä leirillä. Rankan treenipäivän jälkeen matkasimme takaisin hotellille nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän treeneihin. Ensimmäisen päivän intterisaldo oli Aino 2, Oona 2 ja Amanda 0 :)

Toinen päivä alkoi tismalleen samalla tavalla, kun ensimmäinen aamupalalla ja bussilla hallille. Ainoana erona oli ihmisten väsymys-taso ja hartioiden kipeysaste. Hallille saavuttuamme otimme ryhmäkuvia ja aloitimme lämmittelyn scrimmagea varten. Peli meni täysin puolustuksen haluamalla tavalla ja puolustus vei voiton. Scrimmage pelissä tapahtui myös historiaa, kun Amanda otti ensimmäisen intterinsä ja juoksi sen pohjiin. Viimeisten harjoitusten jälkeen olivatkin intteritilastot Oona 3, Aino 3 ja Amanda 1. Pelin jälkeen taas syötiin ja pidettiin viimeinen seminaari. Seminaarissa kuulimme u19 tyttöjen maajoukkueen päävalmentajan Jan Österlundin tarinan, miten hän päätyi lajiin ja valmentajaksi, kuulimme myös Paula Lehtisen ravintoluennon. Seminaarin jälkeen alkoi taas jännittävä matka Ainon kyydillä kohti kotia.

- Oona Saarinen #40 (se lyhin junnu)

Palasin loppukesästä - kolmen vuoden tauon jälkeen - takaisin entuudesta tuttuun joukkueeseeni ja amerikkalaisen jalkapallon pariin. Lähes välittömästi minulle avautui mahdollisuus lähteä Tanskaan ehostamaan hyökkäyksen linjapelaajan taitojani parinsadan muun naisen kanssa. Naisia oli saapunut eri puolilta Eurooppaa sekä myös esimerkiksi Atlantin toiselta puolelta USA:sta. Tarkoitus oli majoittautua, syödä ja treenata yhdessä.
 
Saavuin perjantain lennolla hyvissä ajoin. Hyppäsin Kööpenhaminassa metroon ja kävelin matkatavaroineni viimeiset 3km, jotta näkisin vähän kaupunkia kiireisen viikonlopun alla. Majoitus oli varsin mukava ja siisti, ja sain huonetoverikseni yllättäen rakkaan lajiystäväni!

Sekä perjantaina että lauantaina kävimme illallisella joukkueeni nimeä muistuttavassa ”Café Phenix-ravintolassa”.

Muun leirin ulkopuolisen ajan lepäilimme ja hengailimme keskenämme tutustuen ranskalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten sekä monien muiden kansalaisuuksien kanssa. Uusia ystävyyksiä saatiin aikaiseksi ja se fiilis oli jokaisen kohdalla mahtava!

Ensimmäisenä leiripäivänä lauantaina harjoiteltiin yhteisen sävelen löytämistä suurella ryhmällä. Jo alkulämmöistä lähtien oli huomattavissa, että jefu-perhe on yhtenäinen ja rakastaa intohimoisesti sitä, mitä yhdessä tekee! Valmennus oli loistavaa, mukavaa ja huumorintajuista, mutta samalla myös jämäkkää, tiukkaa ja vaativaa. Koko päivän touhuttuamme ja kuusi tuntia hikoiltuamme mieli oli todella hyvä - aamuisen bussikyydin missaamisesta huolimatta. 4km kävely kamojen kanssa aamutuimaan oli lähinnä herättävää

Sunnuntaina päivä oli lähes puolet lyhyempi ja hikoilutuokiokin kesti vain kolme tuntia. Kruunuksi kaikelle kokosimme kuitenkin kaikki 48 suurta, voimakasta ja mahtavaa linjapelaajaa viiden pelaajan riveihin ja marssimme taputusten ja laulun kera kentälle. Katselemassa olleiden ihmisten päät kääntyivät ja ilmeet vaihtuivat kunnioittavaan hymyyn. Leirin treeniosuus päätettiin yhdessä pelailemiseen.
 
Pohdimme paluulentoa odotellessamme leiriltä saatua antia. Itselleni jäi muistoksi muutamia erittäin hyviä tekniikoita ja vinkkejä pelikentälle, ja koin menneeni ainakin ajatuksen tasolla taidoissani eteenpäin.
 
Upea ja antoisa reissu!
Kesän pelejä odotellessa!
 
Ylpeä West Coast Phoenix-joukkueen pelaaja Hanna Jalomaa

#79 OL

​Muistan vielä hyvin tarkkaan miltä itsestäni tuntui kun viime loppu syksystä löysin itseni tän meidän huikean joukkueen avoimista tryouteista. Olin jännityksestä ja innostuksesta soikeana, nyrjäytin jopa nilkkanikin silloin kaikessa tohinassa, mutta mitä pienistä, se ei menoa hidastanut. Seuraaviin avoimiin treeneihin ilmestyin taas intoa puhkuen ja sille tielle jäin.

Silloin, jo vanhemmilla joukkuelaisilla oli offseason käynnissä ja katseet oli kohdistettu seuraavaan, nyt takana olevaan kauteen 2018. Itse muistan kuinka kaukaiselta se ensimmäinen pelikausi tuntui ja siinä vaiheessa ehkä hieman epätodelliseltakin. Olin valtavan, uuden oppimäärän edessä, mutta myöskin täynnä tarmoa ja halua oppia lajista, tekniikoista, joukkueesta sekä itsestäni lisää. 

Meillä, joukkueen kesken niin pelaajien kuin koko organisaatiota myöden on aivan mahtava henki ja tuki. Tämä luontaisesti auttoi tätä entistä rookieta aloittamaan lajin harrastamisen sekä pääsemään edes vähän kartalle tämän mahtavan lajin koukeroista. 

Tässä sitä nyt siis itsekkin ollaan, ensimmäisen  pelikauden offilla. Niin se kausi 2018 vain hujahti, välieriin taisteltiin tiemme, yhdessä joukkueena.  Kokemus ensimmäisestä pelikaudesta oli mm. opettava, avartava, jännittävä, pelottava ja huikea. Tunteita herättävä kaiken kaikkiaan siis. Matka sieltä viime syksyn avoimista tryouteista tähän offseasoniin on ollut erittäin antoisa. Nyt itsekkin tiedän selkeämmin mitä tämä seuraava kausi tuo tullessaan, niin itselle kuin koko joukkueellekkin ja voi pelottomin mielin valmistautua uuteen, toiseen pelikauteen. Edelleen täynnä samaa tarmoa ja halua oppia uutta kuin edelliselläkin kerralla. Halu kehittyä pelaajana ja lajintuntijana on vain kasvanut.

Nyt kun uusi offseason on alkanut ja katseet suunnattu kauteen 2019, ollaan tekeminen aloitettu ryminällä. 

Valmennus aloitti järjestämällä mahdollisuuksien mukaan pelaajille kehityskeskusteluja. 
Avoimia treenikertoja sekä niistä seurannut alkeiskurssi pelin saloihin järjestettiin innokkaille lajikokeilijoille, mahdollisille uusille harrastajille. Uusia, ihania ihmisiä löysi tiensä meidän treeneihin ja osa heistä ollaankin onnistuttu jo nappaamaan riveihimme niiden kautta. 

Syksyn reenit on siis alkaneet ja innolla odotetaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Siellä on ainakin luvassa fyysisen kunnon ja voiman kehittämistä erilaisin kuntotreenein, uusien ja vanhojen  tekniikoiden hiomista ja opettelua lajireenin muodossa sekä odottaa joulukuussa jo eka leirikin, Kotkassa.

Tässä vain pintaraapaisu tämän hetken tekemisistämme, lisäksihän meillä on myös tyttöjen reenit jonne on kaikki iältään 10-18v. tervetulleita koska vain. Pidämme myös lajiesittelyjä kouluissa. 

Talkoilemme ja osallistumme erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin pitkin kautta. Meitä voi lähestyä pitkin vuotta jos kiinnostus lajia ja meidän joukkuetta kohtaan kasvaa. Lähestymisestä on tehty helppoa. Meihin saa helpointen yhteyttä nettisivujen, sähköpostin sekä muun sosiaalisenmedian kautta. Ota siis rohkeasti yhteyttä! 

Amerikkalainenjalkapallo on monipuolinen laji, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Aina oppii jotakin uutta, kehitys on jatkuvaa kunhan itsekkin muistaa että se on paljolti kiinni omasta motivaatiosta ja halusta oppia. Meidän joukkue on kuin eräänlainen perhe. Yhdessä opitaan, yhdessä kehitytää, yhdessä tehdään 🧡🖤
​
Jatketaan siis yhdessä tekemisen meiningillä kohti kautta 2019, here we come! 

# 68 Jenna