|
TRY OUTTIIN, AI MÄÄ VAI?
Pari vuotta sitten kävelin kauppakeskus Myllyssä ajatuksissani, kunnes joku pelipaidallinen tuli käytävällä vastaan ja lätkäisi flyerin kouraan mainostaen jenkkifutista. Vilkaisin naispelaajia ja lappua hieman ihmeissäni. Totesin ajatuksissani, että kiva juttu, mutta olen jo liian vanha, kun huomasin vuoden -98 loistavan tekstissä. Laitoin mainoksen taskuun ja jatkoin matkaa. Kotona tyhjensin taskut pöydälle ja sanoin miehelleni, että kivojahan nämä harrastukset on, mutta syntymävuosi ei täsmää. Sain pian palautetta, että lue uudelleen, sehän koskee ennen vuotta 1998 syntyneitä eikä jälkeen... Oho, voisin sittenkin osallistua! Pitäisikö mennä kokeilemaan jenkkifutista? En kai enää aloittaisi uutta harrastusta, kun lentopallo, sähly ja punttisalikin oli jo kokeiltu? Ei kai. Tai no, jos kuitenkin… Tulihan sitä joskus 90-luvulla katsottua yöllä amerikkalaisen jalkapallon finaalipeliä, SuperBowlia, niin joku siinä kiinnosti ennenkin. Seuraavat pari kolme viikkoa mietin asiaa ja lopulta helmikuisena iltana päätin lähteä lajin kokeilutapahtumaan Kerttulan liikuntakeskukseen juomapullon kera. En tiennyt mitä odottaa, kun saavuin saliin tuntematta ketään. Iloista porukkaa ainakin oli paikalla paljon ja toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan, miltä soikea pallo vaikuttaa. Alkulämmittelyn jälkeen olin jo ihan loppu. Kärjistetysti muutama sohvalla vietetty vuosi oli tehnyt tehtävänsä, mutta enää en voinut luovuttaa. Oli aika laittaa hartiasuojat sekä kypärä päähän ja kokeilla eri tehtäväpisteissä amerikkalaiselle jalkapallolle ominaisia asioita, kuten taklaamista, pallon kiinniottamista, voimaa ja tekniikkaa. Eihän se pallo meinannut pysyä käsissä, kun hartiasuojat vaikeuttivat liikkumista eikä kypärän alta nähnyt niin hyvin kuin olisi toivonut. Viimeisetkin voimani menivät patjanpitäjää vastaan vääntäessä ja taistellessa, mutta hauskaa oli yrittäessä ja kannustusta riitti koko kokeilun ajan. Se oli tärkeintä. Parin tunnin kierroksen jälkeen sai ilmoittautua mukaan joukkueen harjoituksiin ja laitoin nimeni paperiin, niin kuin moni muukin ensikertalainen. Ajattelin, että pitää vielä kokeilla uudestaan, koska uteliaisuus heräsi. Tosin seuraavina päivinä harkitsin asiaa uudemman kerran lihasten muistuttaessa olemassa olostaan… Myönnän, jäin koukkuun jenkkifutikseen. En olisi uskonut, mutta niin kävi. Treenit jatkuvat edelleen iloisen ja värikkään joukkueen kanssa. Kaksi pelikautta on takana puolustuksessa ja kolmas kausi on alkanut. Jos haluat tutustua monipuoliseen lajiin ja joukkueeseen, tule empimättä mukaan seuraavaan tyttöjen ja naisten Try Out –tapahtumaan tammikuussa, tervetuloa! Hemu
0 Kommentit
Erään harrastuksen aloittamisesta…
”Lähde testaamaan jenkkifutista, meillä on try out parin viikon päästä” En tiennyt mihin olin ryhtymässä, kun työkaverini puhui mut ympäri lähteä kokeilemaan jefua alkuvuodesta 2015. No, muthan on yleensä helppo suostutella mukaan asiaan kun asiaan, joten kai sitä nyt voi kokeilemassa käydä. Tietämykseni lajista ennen try out-päivää oli se, mitä olin Ace Ventura- elokuvasta oppinut, eli että pallo on malliltaan soikea ja Miamissa on joukkue nimeltä Dolphins. Vähäisestä lajitietämyksestäni johtuen, lähdin try out:iin ilman mitään ennakko-odotuksia. Olen joskus nuorempana (eli siis noin 17 vuotta sitten…) pelannut pari vuotta jääkiekkoa, mutta lähivuosina keskittynyt lähinnä salilla yksin puurtamiseen joten en varsinaisesti nähnyt itseäni joukkuelajin harrastajana. Try outissa porukka otti niin hyvin vastaan ja sain niin hyvän käsityksen lajin perusteista ja eri pelipaikoista, että jotenkin huomasin olevani joukkueen treeneissä seuraavallakin viikolla. Nyt kun itsellä on kaksi kautta lajin parissa takana ja muutamat try outit joukkueen kanssa vedettynä, voin täydellä sydämellä suositella lajikokeilupäiviä kaikille. Lajista ei tarvitse tietää mitään etukäteen ja kaikki tytöt ja naiset ikään, kokoon ja kuntoon katsomatta ovat tervetulleita tutustumaan lajiin ja meidän mahtavaan joukkueeseen! KA-KAA! -Manna- Joukkueurheilusta en ole oikeen koskaan mitään ymmärtänyt. No joo, oon mä ala-asteella pelannut muutaman kauden pesäpalloa mutta ei sitä sillon niin vakavasti osannut ottaa. Aikuisiällä on tullut kokeiltua jos ja jotakin; vesijuoksua, kuntosalia, joogaa, kahvakuulaa...muutaman kuukauden niitä aina jaksoin ja sitten mielenkiinto syystä tai toisesta lopahti.
Muutto uudelle paikkakunnalle mutamia vuosia taaksepäin aiheutti taas sen että mitäs nyt sitten koitetaan; bongasin erään kaupan mainostaululta paikallisen kuntonyrkkeilyseuran ilmoituksen ja ajattelin et oiskohan toi mun juttu. No, otin yhteyksiä ja menin treeneihin ja totesin et juu, kivaa on! Siellä kun on hyvä porukka niin ilohan siellä on pari kertaa viikossa käydä mäiskimässä kaveria pistehanskoihin (joskus jopa nenään jos ei toinen tajua väistää ;D). Kesällä 2015 nyrkkeilyn ollessa tauolla olin kuitenkin jossain alitajunnan syövereissä ajatellut että amerikkalaista jalkapalloakin olisi hauska päästä kokeilemaan, vaikken lajista mitään muuta ymmärtänyt kuin sen, että kun pallo lähtee liikkeelle niin hetken päästä kaikki pelaajat ovat yhdessä isossa kasassa päällekkäin. Vähän koitin siinä kesän aikana netistä hakea tietoa tämän seudun mahdollisuuksista ja varmaan jotain mainintaa löysinkin Oakladiesista mutta kun info oli melko pientä jäi se sitten kuitenkin ajatuksen tasolle silloin. Syksyllä 2015 eräs nyrkkeilykaverini jakoi kuntonyrkkeilyseuran Facebook-sivuilla ilmoituksen raisiolaisen naisten amerikkalaisen jalkapalloseuran West Coast Phoenixin Try Out-tapahtumasta kysellen samalla, että kuka hänen kanssaan haluaisi lähteä kokeilemaan. Allekirjoittanut riemusta hihkuen ensimmäisenä taisikin kommentoida että "minäminäminä!" ja niin me sitten sovittiin yhdessä sinne menevämme. No, koitti "the Day" marraskuun lopulla, pakkasimme sisäpelitossut ja juomapullon autoon mukaan ja suuntasimme sen kohti Raision lukion liikuntasalia. Jännityksellä mietittiin että mitähän mahtaa olla tulossa ja oltiinkin varmaan puoli tuntia etuajassa :D siellä oli iloisen näköisiä naisia joukko vastassa ja kun sisälle saliin päästiin, alkulämpöjen jälkeen heitettiin kamat vaan ylle ja sit alko kolistelu! Sai kokeilla vähän eri juttuja, pallonkantamisesta linjarymistelyyn. Mä olin myyty. Loppuvuotena ehtisin muutamiin treeneihin osallistumaan, alkuvuodesta olin vähän kipeänä mutta keväällä 2016 mun aktiivisempi "urani" sitten alkoi. Enkä oo kyllä katunut. Yksi pelikesä takana, seuraavaa jo odotan kovin! Nyt mä siis tiedän mitä joukkueurheilu on; se on tiimiläisten tsemppaamista onnistumisissa ja epäonnistumisissa, juttujen tekemistä yhdessä myös treeniaikojen ulkopuolella ja miljoona muutakin asiaa mut ennenkaikkea sitä että kaikki puhaltaa yhteen ja samaan hiileen! Kaikki me halutaan sitä samaa asiaa; menestyä joukkueena ja se ei onnistu jos ei yhteishenkeä löydy. Ja sitä meillä kyllä on :) Joten, jos sä nyt vielä mietit et pitäiskö koittaa miltä tuntuu pelata amerikkalaista jalkapalloa niin älä enää mieti, tuu ja kokeile ja totea et miten hienoa tää on. Se tässä lajissa on myös niin mageeta kun sillä ei ole mitään merkitystä oletko pitkä vai lyhyt, hoikka vai tanakka, nopea vai hidas, sulle on ihan varmasti paikka pelikentällä olemassa! Seuraava Try Out 16.1.2017 klo 19 Macron-areenalla Turussa. Nähdään siellä ;) #55 |
Arkistot
December 2022
Kategoriat
All
|
RSS Feed