​Lauantai oli työpäivä! Olen 18-vuotiskesästä asti tehnyt ravintola-alan hommia lomilla ja koulun ohella, nykyisessä firmassa jo 4,5 vuotta. Töihin mennään aina hyvällä fiiliksellä, koska a) meillä on ihan huippu työporukka! b) opiskelijabudjetin karttuminen on aina positiivinen asia. Tällä kertaa oli siitä harvinainen lauantaivuoro, että pääsin suuntaamaan kohti kotia ja kuudelta ja näin ollen kerkesin vielä hyvin viettämään iltaa joukkueen naisten kanssa Somalle. Oma tie vei yöksi kuitenkin Turun yöelämän sijaan peiton alle valmistautumaan sunnuntain velvollisuuksiin: Käytiin ostamassa laminaatti tulevaan kotiin ja luin lähestyvään tenttiin. Illan treenien jälkeen kerkesin vielä kolmeksi tunniksi viettämään lukiokavereiden kanssa jo tavaksi muodostunutta sunnuntain koomailuiltamaa kera hyvän ruuan, ah!

Koko ajan ja näin vanhana kilpaurheilijana on äärimmäisen jänskää päästää pitkästä aikaa oma kilpailuvietti ja voitontahto valloilleen. Poikkeuksena entiseen se, että saa olla osa joukkuetta! Kesästä tulee huikea!
Tässä vaiheessa sulkeutuvat blogiverhot mun elämään ja on aika päästää estradille seuraava muidu, meidän mini-Sini! Kiitokset tästä viikosta, toivottavasti nähdään kesällä kentän laidalla!
​
-Emmi #16

Mistä tietää olevansa viikonlopun tarpeessa? Kun aamulla tajuaa nähneensä unta, missä mut on päätetty toimittaa psykiatriseen hoitoon enkä ole siihen ollut suostuvainen, jolloin homma meni painimiseksi.. :D Tästä huolimatta pääsin viikonlopunviettoon vapaana naisena ja kouluviikosta selvittiin kunnialla. Loppuviikkoon kuului myös käynti tulevassa kodissa, jossa otimme kaikki mahdolliset mitat tarvittavien materiaalien laskemiseksi yms. Torstai sisälsi myös käynnin luottohierojallani. Vaikka olen vasta 23-vuotias, tässä on 2-3viikon ajan ollut ilmeisesti iskias-vaivaa sillä oikean puolen alaselkä, pakara sekä reisi ovat olleet aivan jumissa ja vihloneet pahimmillaan ympäri vuorokauden. I know, todella epäseksikäs vaiva, mutta nyt kolmannen hierontasession jälkeen se on alkanut onneksi vihdoin helpata! Torstai-illan saunailta kaverin kanssa venähti vähän myöhäiseksi ottaen huomioon seuraavan aamun seminaarin, mutta se ei tunnetusti ole mikään yllätys.. :D
​
Perjantaina haettiin iso kasa muuttolaatikoita ja pakkasinkin ensimmäisen täyteen keittiökamaa. Nyt voikin olla muutaman päivän hyvällä omatunnolla tekemättä asian eteen mitään, eikös se niin mene? Kävin myös kaverin luona kahvilla(lue: peuhaamassa koiranpennun kanssa, hurmaava tapaus!). Yksi lukuisista hyvistä puolista jefuharrastuksessa on perjantai-illan treenit, jotka pitää aina pois pahanteosta :D Olo oli jokseenkin tahmea eikä juoksu tuntunut terävimmältä mahdolliselta, mutta hurjasti iloa toi pakaraosaston jumin helpottaminen ja treenaminen vihdoin kivutta! Oujea!

-Emmi

​

Naistenpäivä sujui täällä päässä harvinaisen koulupainotteisissa merkeissä. Vasta keskiviikkoa mennään, mutta pää olisi niin jo viikonlopun tarpeessa! Opiskelen siis Turun lääkiksessä ja näin neljännen opiskeluvuoden keväällä meneillään on psykiatrian klinikkaviikot, eivätkä ne ole olleet ihan sieltä kevyimmästä päästä. Päivät eivät ole sen pitempiä kuin muualla, mutta asioiden ollessa hieman rankempia on pieni psykiatrisesti kokematon pää iltapäivisin melkoisen done. Opettavaista ja mielenkiintoista, mutta kyllä sitä on hieman onnellinen, ettei näitä viikkoja ole tämän enempää. Samalla nostan hattua maan jokaiselle psykiatrille sekä erityisesti psykiatrisille sairaanhoitajille! Neljännen opiskeluvuoden keväällä ohjelmaan kuuluu myös neurologiaa ja KNK:ta(=korva-, nenä- ja kurkkujutskat).

Tuleva kesä on kuitenkin poikkeuksellisen jännä näin opiskelu/työ-rintamalla, sillä neljännen vuoden jälkeen pääsemme tekemään ensimmäistä ihka oikeaa lääkärin sijaisuutta! Itse olen suuntaamassa terveyskeskuksen vuodeosastolle, joten siinä vaiheessa kun mummusi kauhistelee miten "joku nuori lapsonen" häntä osastolla hoiti, se saattaa olla minä tai joku kurssikavereistani. :D Kaiken kaikkiaan LL-tutkinto kestää 6 vuotta, jonka jälkeen ollaan niitä "yleislääkäreitä". Tämän jälkeen on edessä vielä 5-6 vuotta kestävä erikoistuminen työn ohessa, joko heti valmistumisen jälkeen tai hieman myöhemmin sen oman jutun löydyttyä. Ei, en tiedä mikä musta tulee isona, mutta esimerkiksi anestesiologin puuhat kiinnostaa. Ja kyllä, se tekee mm. niitä nukkumattihommia.

Viime päiviin on kuulunut myös epätoivoista fillarointia paikoin puolisokeana kun aurausvälineet ei millään pysy tän lumimäärän perässä. Phoenixin porukka haluaisi jo ulos treenaamaan, tule jo kevät! 
​
Lisäksi appikokelas täytti tiistaina vuosia, joten tiistai-illan treeneihin sai suunnata hyvän hiilaritankkauksen ja liiallisesta kahvinjuonnista johtuvan orastavan närästyksen voimin. Päävalmentaja on parhaillaan työmatkalla, joten hiiret hyppii pöydille: Jasu The Man veti illan treenit ja ohjelmaan kuului sählyä kuntopiirillä höystettynä. That's right, kuulostaa oudolle, mutta meillä oli pirun kivaa ja hikikin tuli :D