Super Bowl -sunnuntai

Tänään aamulla koitin nukkua pitkään, koska valmistautuminen Super Bowliin oli alkanut. Koirat olivat pyrkimyksestäni toista mieltä ja nousinkin jo heti kymmenen maissa. Aamupäivän ohjelmana oli valvojaiskakun koristeiden tekeminen. Kiinalaisten syömäpuikkojen ja liiman kanssa saa aikaiseksi vaikka jefun maalihaarukan. Sulkaakuorrutteiset mantelit käyvät pienen ehostuksen jälkeen jefupalloista. 

Perjantai

Työviikko pulkassa ja tänään töiden jälkeen ehtisin ottamaan pienet päivätorkutkin! Mutta herättäjänä ei toiminutkaan herätyskello, Joni, eikä koiratkaan vaan jojoilukaveri Hinkkis. Tässä tapauksessa jojoilulla en tarkoita laihduttamista, vaan joukkueenjohtajan hommien hoitoa. Täytyy myöntää, että joukkueenjohtajana oleminen on ihan hauskaa puuhaa, mutta kyllä siihenkin aikaa saa kulumaan! Tänään luvassa oli esittelytilaisuuden suunnittelua ja nyt tulee tärkeää infoa!

Perjantaina 24.helmikuuta Phoenix rantautuu kauppakeskus Myllyn käytäville koko päiväksi! Luvassa joukkueen ja lajin esittelyä sekä tietenkin arvontoja hyvillä palkinnoilla! Eli päivämäärä talteen ja tule moikkaamaan meitä!

Jojo-palaverista lähdin suoraan treeneihin Macron areenalle, jossa käytiin eri pelejä taas läpi. Hyvällä asenteella oltiin taas liikenteessä, vaikka monella mimmillä oli varmasti paikat hellinä eilisestä cross fittaamisesta :D 

​Torstai
Tänään on ollut taas vauhdikas päivä ja tätä blogitekstiä kirjoittaessa istun ensimmäistä kertaa rauhassa kiirehtimättä mihinkään (nojoo, nukkumaan olisi kiire ;) ). Aamulla lähdin klo 7 normi aamuvuoroon ja töissä taas mentiin eikä meinattu. Työvuoronlyhennyksen ansiosta pääsin jo 14:45 ja kiiruhdin kaupan kautta joukkueemme fysioterapeutin Pauliinan vastaanotolle Raisioon. Pari viikkoa sitten kompuroin hieman treeneissä ja nyrjäytin oikean nilkkani ja muljautin vasemman olkapääni. Kyllä, tämä on mahdollista ja ei, kontaktilla ei ollut mitään osuutta näissä vammoissa! Päätin vain omia aikojani testata Macron areenan suojaverkkojen kestävyyttä sillä seurauksella, että nyt piti käydä Pauliinalta vielä hakemassa vinkkejä olkapään oikeaoppiseen kuntouttamiseen. Onneksi isommilta haavereilta vältyttiin ja nyt offseasonilla on aikaa rauhassa tehdä kroppaa huoltavia harjoitteita hartaammin kuin pelikaudella.

​Fyssaritreenin jälkeen ajelin takaisin Turun puolelle kotiin, jossa aina iloiset karvalapseni Tico ja Coco jo odottelivat oven takana mamia kotiin. Lyhyen kotona pyörähtämisen jälkeen matka jatkui taas vanhempien luokse, jonne jätin koirat hoitoon treeniemme ajaksi. Paikalla sattu olemaan myös veljeni puolisoineen, joiden kanssa vaihdoin pikaiset kuulumisten kahvikupin ääressä.

​Tänään meillä oli poikkeukselliset treenit, sillä olimme saaneet kutsun testaamaan millaista toiminnallista harjoittelua Turun TFW (Training for warriors)- salilla oli tarjolla. Jo alkulämpöjen jälkeen mietin, että mahtaakohan täältä kaikki selvitä hengissä. Treenin huipennus oli tiukka circuit harjoitus, jossa kyllä vietiin viimeisetkin mehut meistä jokaisesta. Mutta hymyssä suin kaikki lähdimme salilta, eli melkoisen onnistunut treeni jälleen! Iso kiitos TFW:n Villelle treenistä! Lopuksi voinen sanoa, että kyllä huomenna tuntee, että tänään on taas tullut treenattua :D

Tiistai

Tämän päivän teksti jää hyvin lyhyeksi.... Onneksi treenit alkoivat 30min töistä päästyäni, sillä kunnon hikitreeni oli poikaa tässä tilanteessa.. Tietää taas miksi siellä töissä käydään ja mihin ne rahat laittaa...

Lazy Monday

Viikonlopun töissä valvomisen jälkeen on kiva aloittaa viikko vapaapäivällä. Vaikka mun elämä on tunnetusti täynnä ohjelmaa ja aikatauluja, niin tänään aamulla ei ollut kiire mihinkään! Aamupalan sai syödä rauhassa ja kahvit join, mistäkäs muustakaan, kuin joulupukin tuomasta Phoenix-kupista.

​​
Koska tänään on suunnitelmissa vain treenit illalla, päätin näin ensimmäisen haltuunottopäiväni kunniaksi avata vähän taustoja miten mä päädyin jenkkifutiksen pariin. Taustana mulla on lähes 16-vuoden peliura (normi) jalkapallon parissa ja moni tuttu niistä piireistä ihmettelikin miksi maajoukkuetason pelaaja lopettaa lupaavan uran kesken parhaiden pelivuosien.


Kauden 2013 piti olla paras futisvuosi, sillä tavoittena siinsi naisten EM-kisat Ruotsissa ja olin koko kevään tehnyt kovasti töitä kisapassin eteen. Mutta niin vain kauden ensimmäisessä pelissä polvi sanoi NAPS! ja pelit olit ohi useammaksi kuukaudeksi. Tuolloin vielä tavoitteena oli palata takaisin kentille ja pelata vielä monta hyvää vuotta naisten liigaa, mutta polvi ei ottanut parantuakseen vaikka tein kaikki mitä fyssari käski ja vielä enemmänkin. Niin klassista kuin se onkin, motivaatio ei yksinkertaisesti riittänyt enää toisen leikkauksen jälkeen ja muutenkin siviilielämän pyörteet saivat päästämään irti siitä mistä oli sillä hetkellä helpointa höllätä.

Jenkkifutistreeneihin päädyin tammikuussa 2014 kun ystäväni oli tehnyt jo useamman kuukauden lämmittelytyön mun houkuttelemiseksi lajin pariin. Ja niinhän siinä kävi, että jokin iski isosti kipinää ja jo ensimmäisissä treeneissä tajusin, että tämähän on mun laji ja tätä on pakko päästä kokeilemaan lisää. Oli vapauttavaa olla uusi kokematon pelaaja, eikä se jolta odotetaan koko ajan hyviä suorituksia. En kiellä etteikö futiskentille ole joskus ollut ikävä takaisin, mutta jenkkifutis toi sen saman oppimisen ilon ja treenimotivaation, mikä jäi sinne Espoolaiselle tekonurmelle maaliskuussa vuotta aikaisemmin.

Nyt käynnistyy neljäs kausi lajin parissa ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä laji ja joukkue on tuonut ympärille uuden elämän ja ison perheen, jonka kanssa voi jakaa isot ilot ja suuremmatkin surut ja onhan tän lajin parista löytynyt puolisokin ;) 

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta toivottavasti pelivuosia on vielä monta edessä tän lajin parissa! Siinä lyhyt sepustus miten musta tuli jefumimmi, huomenna takasin sorvin ääreen, luvassa vilkaisu mun siviiliammatin maailmaan, pysy linjoilla! ;)