Viikko sitten sunnuntaina Phoenix sai vieraakseen Kotka Eaglesin naisten joukkueen. Leirillä keskityttiin tällä kertaa itse asiaan - pelaamiseen. Joukkue on kasvanut harjoituskaudella uusilla pelaajilla, jotka pääsivät näiden parin tunnin aikana haistelemaan pelipäivien tunnelmaa hieman ennakkoon. Tässä uusien tulilintujen mietteitä jenkkifutiksesta, joukkueesta ja tietenkin itse leiripäivästä!

Nea, WR
Aloitin jenkkifutiksen kaverin suosituksesta. Aiempaa taustaa löytyy jalkapallosta, telinevoimistelusta sekä judosta.
Leiristä jäi tosi hyvä fiilis ja oli kiva päästä pelaamaan toista joukkuetta vastaan. Samalla sai vähän erilaista tuntumaa pelaamiseen. Leirin aikana opin ainakin vähän siitä, millainen tempo peleissä oikeasti on ja miten se vaikuttaa omaan pelaamiseen.
Tulevalta kaudelta odotan ehkä eniten itse pelaamista ja sitä, että pääsee kehittymään. Kesää kohti hyvillä fiiliksillä ja hyvällä tavalla vähän jännittäen.

#19 Auri, WR
Päädyin jefun pariin avoimien treenien kautta. Tuttu kehotti käymään ja tässä sitä nyt ollaan, vaikka itsellä ei mitään joukkue- tai pallopelitaustaa olekaan. Olen ollut lajia vaihtava yksilöliikkuja, en voi edes sanoa että urheilija.
Ensin ajattelin, että mitä tällainen aloittelija tekee leirillä mutta päätin kuitenkin lähteä katsomaan. Ja onneksi lähdin! Jännitti ihan pirusti, mutta kun pääsin kentälle niin huomasin osaavani jo jotain, ja oli tosi hauskaa päästä pelaamaan. Uudet vastustajat antoivat ihan uuden fiiliksen pelaamiseen, kun omissa treeneissä kuviot ovat jo tuttuja puolin ja toisin. Opin paljon, ja seurasin suurella mielenkiinnolla kokeneempien pelaajien suorituksia. Nyt on parempi käsitys siitä, miten pelit rakentuvat ja miten kentällä pelin aikana toimitaan. Nyt vaan hiomaan taitoja!
Odotukset tulevalle kaudelle ovat henkilökohtaisella tasolla lähinnä yhdessä tekeminen ja kokemuksen kartuttaminen - sekä toivottavasti muutama hyvä onnistuminenkin. Joukkueelle odotan mahtavia kokemuksia ja totta kai menestystä. Sen verran kovasta porukasta on kyse. Fiilikset kesän suhteen ovat tosi hyvät ja odottavat… Näin mielettömän hyvällä porukalla, positiivisella viballa, tsempillä ja osaamisella ei voi  muuta ollakaan!

#68 Jenna, OL
Päädyin jefun pariin viime syksynä avoimien treenien kautta. Olin aikaisemmin miettinyt, että lajia olisi kiva kokeilla mutta se oli kuitenkin jäänyt ajatuksen tasolle. Mainos try outeista pomppasi sosiaalisessa mediassa eteeni ja päätin ilmoittautua mukaan. Niinhän siinä kävi että laji ja joukkue kolahtivat niin kovin, että tässä sitä nyt ollaan, treenaamassa kohti kautta 2018!
Harrastus- /lajitausta on aika laaja. Erinäisiä lajeja on tullut kokeiltua rugbysta lentopallon kautta taitoluisteluun ja toisia lajeja on harrastettu pidempäänkin (mm. partiota, pianonsoittoa, kuntosalia…)
Leiristä jäi tosi mahtava fiilis. Oli kiva päästä kokeilemaan jo opittuja taitoja ja kolistelemaan kunnolla. Pelinomainen kokemus auttoi helpottamaan jännitystä kesän pelejä kohtaan. Opin leirin aikana eniten mm. omasta toiminnasta ja sen kehittämisestä, mihin kiinnittää huomiota ja mitä treenata vielä enemmän. Onnistumisten sekä valmennuksen ja muun joukkueen huikean tsempin ja ohjeistuksen myötä itseluottamus kasvoi entisestään. Se yhdessä tekemisen meininki joukkueen sisällä on aivan mahtavaa!
Tulevalta kaudelta odotan mm. hyviä pelejä, kentällä rymistelyä sekä yhdessä tekemistä mahtavan joukkueemme kanssa. Henkilökohtaisesti haluan kehittyä mahdollisimman paljon. Innostunein ja odottavin fiiliksin kohti kesää!

#77 Jaana, OL
Kävin viime heinäkuussa katsomassa Phoenix vs. Jaguars -ottelun Kerttulassa ja innostuin lajista. Laura (#88) vinkkasi syksyllä avoimista treeneistä ja tällä tiellä ollaan! Olen aiemmin pelannut salibandya, viimeiset vuodet ”höntsä”-liigassa.

Leiristä jäi hyvä mieli. Toista joukkuetta vastaan pelaaminen näytti sen, että on jotain tullut opittuakin treeneissä. Itsevarmuus kasvoi sekä luottamus omaan tekemiseen vahvistui.

Hyvällä fiiliksellä kohti kesää. Odotan hyviä matseja ja kunnon kolisteluja!

#82 Mira, WR
Jefun pariin päädyin puhtaasti somen kautta. Näin  Jaanan facebook-sivuilla ilmoituksen avoimista jenkkifutistreeneistä. Päätin kokeilla ja katsoa. Ainoa kokemus jefusta oli se, kun olen joskus 15 vuotta sitten ollut katsomassa Trojansin harjoituksia Turun kentällä.

Olin jo jonkin aikaa miettinyt uutta harrastusta itselleni. Harrastusta, jossa ei tarvitse yksin huhkia. Muita harrastuksiani ovat kuntosalilla käyminen, juoksu, seniori-ikäisen koiran kanssa touhuilu ja ratsastus, joka tosin on nyt jäänyt melkeinpä kokonaan.

Ekat treenit olivat Tfw:llä Turussa. Treenit olivat kivat ja mukaansa tempaavat. Samalla viikolla pääsin Macronille treenaamaan ja mikä kivointa, sain ekan kerran tuntumaa varusteisiin kun sain pukea harttarit ja kypärän päähän. Mikä fiilis, jotakin uutta ja kivaa! Harjoituksia tehtiin kentällä ja taisin saada vain yhden kerran kopin pallosta. Pieni epätoivo jo ehti tulla että osaanko ja opinko yhtään mitään, onko tämä laji liian vaikea minulle. Keskusteltuani joukkueen tyttöjen kanssa sain hirveästi tsemppiä ja minut vakuutettiin siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse osata heti. Joukkueen tytöt ovat toiset tulleet tutummiksi kuin toiset, mutta näin yli 3kk mukana olleena pitää sanoa, että joukkue on mahti ja kaikki pitävät yllä hurjaa tsemppiä!

Leirille osallistuin katsojan roolissa, sekä vesi- ja tikkarityttönä. Kentän laidalta pääsin hyvin seuraamaan pelin etenemistä ja opin siitä hyvin paljon. Koitin pitää itseni ajan tasalla siitä, mitä peliä pelattiin ja mielestäni onnistuin hyvin. Otin aina yhden rissun targetiksi, ja seurasin häntä pelin ajan. Itsellä oli jo sivusta katsojan roolista aikamoinen adrenaliiniryöppy ja jännitin pelaajien puolesta. Tosin olo oli myös vähän kurja, kun en päässyt itse kentälle pelaamaan rikkinäisen tassun vuoksi. Oli ilo seurata pelaajien fiilistä ja yhteistsemppausta.

Tulevalta kaudelta odotan itseltäni onnistumisia ja pelaajana kehittymistä. Haluan myös olla hyödyksi koko joukkueelle ja toimia yhtenä tiimipelaajana täysillä. Olla osa huippua porukkaa. Realiteettien mukaan mennään kuitenkin osaamistasolla se tiedostaen ja kehityn omaa tahtia ja yritän olla olematta liian ankara itselleni.
 
 
Uusien pelaajien tunnelmat kokoavat hyvin koko jengin fiiliksen leiripäivästä: hauskaa oli! Leirivideot on katsottu, ja nyt hiotaan pelejä parhaaseen loistoonsa. Kiitos vielä onnistuneesta treenistä Eagles!

​Saavuimme Helsinki-Vantaa lentokentälle tunti ennen sovittua aikaa. Kun muut saapuivat kentälle, suoritettiin lähtöselvitys ja tämän jälkeen turvatarkastus. 

​Turvatarkastuksen jälkeen pyörittiin lentokentällä, syötiin ja menimme portille odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Lento kuitenkin oli n.1h myöhässä ja odottelimme portin lähettyvillä.

​Lento Arlandan lentokentälle sujui hyvin ja sieltä jatkoimme matkaa bussilla Scandic-hotelli Kunges Kurvaan. 

​Hotellilla pääsimme heti syömään, tapasimme Ruotsin, Norjan ja Tanskan pelaajat, kuulimme pienen puheen, jossa kaikki toivotettiin tervetulleiksi ja saimme avaimet huoneisiin. Huoneisiin päästyä menimme nopeasti nukkumaan, jotta jaksoimme herätä aamulla aikaisin.

Aamupala syötiin 07.00-07.45.  

​Aamupalan jälkeen vaihdettiin treenivaatteet ja 08.15 suuntasimme bussilla kentälle.

Klo 09.00 treenit aloitettiin yhteisillä alkulämmöillä jonka jälkeen jakauduttiin pelipaikkakohtaisiin ryhmiin ja harjoiteltiin yhdessä taklauksen perusteita.
​
Sen jälkeen siirryttiin oman pelipaikan valmentajien luo ja alettiin treenaamaan pelipaikkakohtaisesti. Ensimmäiset treenit loppuivat klo 10.30 jonka jälkeen pakattiin kamat ja suunnattiin bussilla takaisin hotellille suihkuun ja syömään.

​Ruokailun jälkeen pidimme pienen tapaamisen jossa käytiin leirin pelikirjaa läpi pelipaikkakohtaisesti. Tämän jälkeen vaihdettiin taas treenivaatteet ja suunnattiin kentälle. Yhteiset alkulämmöt, jonka jälkeen siirryttiin taas pelipaikkakohtaisiin treeneihin. Treenit loppuivat klo 17.00, jonka jälkeen lähdettiin hotellille suihkuun, syömään ja Football Seminaariin. Seminaarin jälkeen oli tunti vapaa aikaa ja hiljaisuus alkoi 22.00
 

​Viimeinen aamu Ruotsissa starttasi aamupalalla klo 07.00-07.45. Aamupalan jälkeen vaihdettiin treenivaatteet ja lähdettiin viimeisen kerran kentälle. Yhteiset alkulämmöt, pientä pelipaikkakohtaista treeniä, hyökkäys ja puolustus kävivät omat pelikirjat läpi ja aloitettiin Offense vs Defense pelit, joihin saatiin tuomarit mukaan. Pelaajat pelasivat kahdessa ikäryhmässä: U15 ja U19. Pelin jälkeen kokoonnuttiin vielä viimeisen kerran, huudettiin ja lähdettiin bussilla hotellille suihkuun

​Suihkun jälkeen luovutettiin huoneiden avaimet, syötiin ja pidettiin viimeinen seminaari. Seminaarin jälkeen lähdettiin bussille ja bussilla kohti Arlandan lentokenttää. Matka kuitenkin viivästyi moottoritiellä tapahtuneen onnettomuuden takia ja jouduimme odottamaan että pääsemme onnettomuuspaikan ohitse. Lento kuitenkin oli siinä vaiheessa jo n. 1h myöhässä ja loppujen lopuksi lento myöhästyi 2.5h. Vietimme aikaa kentällä melkein 5h ja aika alkoi käydä pitkäksi. Olimme Helsinki-Vantaa lentokentällä n. klo 23. Laukut saatiin nopeasti ja matka kohti kotia alkoi.

Phoenixin tulevan kauden kapteenit on valittu. Pelaajat valitsivat keskuudestaan kapteenit ja yksimielisen päätöksen pohjalta kapteeneiksi kaudelle 2017 valittiin Ronja Sulin, Jenni Nurmi sekä Annukka Kainulainen. Viime vuoden tapaan joukkueen neljäs kapteeni valitaan pelikaudella aina ottelukohtaisesti pelaajien äänestämänä.

Joukkueen pelinrakentajana jatkavalle Sulinille (#1) alkava kausi on viides. ”Järkkymättömäksi peruskallioksi” kuvailtu Sulin on aiemmin edustanut Phoenixin edeltäjässä Oakladiesissa pelaten keskushyökkääjänä ja linebackinä. Näistä ajoista on varmasti perujaan myös Sulinin aggressiivinen juoksupeli ja kylmänviileä olemus kentällä. Ronja on määrätietoinen harjoittelija, omaa etuaan tavoittelematon ja aina joukkueelleen lojaali,  ”Ronja sopii kapteeniksi kuin nenä päähän”. Ronjan halu kehittää Phoenix-hyökkäystä on ihailtavaa ja kannustavin neuvoin Ronja siivittääkin hyökkäystä aina parempiin ja parempiin suorituksiin.

Viime kauden tapaan kapteenina jatkaa myös Jenni Nurmi . Kokemustaan UTU Damersissa ja Turku Trojansissa kasvattaneelle Nurmelle alkava kausi on neljäs. Puolustuksen linjassa viihtyvää Jenniä kuvaillaan kannustavaksi ja motivoivaksi joukkuepelaajaksi. Kovan paikan tullen Jenni pystyy hyvin rauhoittamaan kanssapelaajiaan ja hänellä on luontaista johtajuutta, jota kapteenina oleminen tarvitseekin. Viime kaudella hänen tunnetuin letkautuksensa kentällä olikin ”päät kasaan”. Paljon uutta verta saanut Phoenix-puolustus on talvikauden hionut pelikuvioitaan ja vajaan kahden kuukauden päästä nähdään millaisella taktiikalla Jennin johtama Phoenix-puolustus lähtee pysäyttämään vastustajien hyökkäyksiä. 

Uutena tulokkaana kapteeni-trioon liittyy Annukka ”Annu” Kainulainen (#35). Vasta toista kauttaan starttaava Annu on osoittanut mitä kovalla työllä ja vilpittömällä halulla oppia voi saavuttaa. Suuria harppauksia kehityksessään ottanut Annu on vakiinnuttanut paikkansa keskushyökkääjänä, mutta tarvittaessa Annu voidaan nähdä viime kauden tapaan myös linebackin tontilla. Rennoksi ja tasa-arvoiseksi kuvailtu Annu on rauhallinen ja helposti lähestyttävä kapteeni, mutta tosi paikan tullen tästä naisesta löytyy myös sitä tarvittavaa kipakkuutta. Kuitenkin pääasiassa Annu on aina iloinen pelikaveri, joka on innostava harjoituskaveri ja jonka otteita pelikentällä ei voi kuin ihailla.

Myös apuvalmentaja Timo Jansen on samoilla linjoilla: ”Ronja, Annu ja Jenni ovat jo kokeneita pelaajia, he tietävät seuran ja joukkueen tavat ja tietävät mitä valmentajat haluavat. Kapteenien rooli on pitää joukkue kasassa ja yhdistää kaikenlaiset pelaajat, jotta kentällä ollaan yksi yhtenäinen joukkue, ollaan sitten johdossa tai tappiolla, päättyy ottelu sitten voittoon tai tappioon. Uskon, että tämä kapteeni-kolmikko suoriutuu kyllä loistavasti tehtävästään.”
​
Phoenix kapteenistoa testataan ensimmäisen kerran tulevana viikonloppuna, kun kolmikko johdattaa joukkonsa Kotka Eaglesin vieraaksi. Luvassa on yhteinen treenileiri, joka huipentuu harjoitusotteluun! Noin kymmenen pelaajaa saakin ensikosketuksensa jenkkifutisottelun vauhtiin! 

West Coast Phoenix on saanut riveihinsä vahvistuksia sekä Turku Trojansin, että Hämeenlinna Huskiesin riveistä. Hyökkäyksen puolella Phoenixin riveissä tullaan näkemään Anni Hiivola, Gabriela Lönngren sekä Heidi Koponen. Puolustuksen puolella taklauksia jakelee Tiina Koponen, Meri Lehtomaa, Kirsi-Maria Lempinen sekä Peppi Siltari. Kaikki seitsemän pelasivat viime kaudella Vaahteraliigassa, jossa turkulaiset ylsivät aina loppuotteluun asti saavuttaen hienosti SM-hopeaa. Phoenix saakin riveihinsä kivenkovia naisia ja rutkasti lisää kokemusta!

​Alkava pelikausi on Heidi Koposelle (#65) kuudes. Hyökkäyksen linjassa viihtyvä Koponen on aiemmin edustanut Raision Oakladiesia, josta hän siirtyi Turku Trojansin riveihin kaudella 2014. Iloinen ja ulospäinsuuntautunut Heidi saatetaan tarvittaessa nähdä myös puolustuksen linjassa, jossa tämä konkari aiheuttaa päänvaivaa vastustajien hyökkäyksille vahvoilla taklauksillaan. Myöskin Turusta siirtyneille Anni Hiivolalle (#19) ja Gabriela Lönngrenille (#26) alkava kausi on kolmas. Aiemmin hyökkäyksen linjassa pelannut Hiivolan tullaan tällä kaudella näkemään Phoenixin keskushyökkääjä-kvartetissa. Nopeajalkainen ja hyvän pelisilmän omaava Hiivola tulee varmasti olemaan vaikea pysäytettävä kaikille vastustajille. Lönngren sen sijaan nähdään hyökkäyksen laidalle monipuolistamaan Phoenixin heittohyökkäystä. Viime kaudella turkulaisten takakenttää vartioinut Lönngren tietää varmasti kaikki jekut, joilla vastustajien puolustus saadaan huijattua ja on pelirakentaja Sulinin luottokohde. Lönngren omaa kokemusta myös pelinrakentajan tontilta ja toimiikin tarvittaessa Sulinin sijaisena. 

Uusista Phoenix peluriesta Tiina Koponen (#46) ja Kirsi-Maria Lempinen (#10) ovat saaneet jenkkifutisperustansa Raision Oakladiesissa. Viidettä jenkkifutiskauttaan aloittava Koponen siirtyi kaudeksi 2014 Hämeenlinnaan opiskeluiden perässä ja ehti edustaa Huskiesia kolmen kauden ajan, sekä naisten 1-divisioonassa, että viime kaudella Vaahteraliigassa. Hyvällä pelisilmällä varustettu ja nopea Koponen jakelee taklauksia Phoenix puolustuksessa, joko linebackin tai safetyn tontilta. Vanhoista raisiolaisista Lempinen,  pelasi kauden 2016 Trojansin riveissä. Monipuolisena pelaajana Lempinen pystyy tarvittaessa pelaamaan myös hyökkäyksen puolella, mutta suurinta tuhoa hän aiheuttaa puolustuksen keski-akselilla rikkoen vastustajien hyökkäyksiä kivenkovilla taklauksillaan. Kuudetta kauttaan starttaava Lempinen tuo Phoenix puolustukseen vankkaa kokemusta ja kovaa kontaktia.

Trojansista joukkueeseen siirtyneelle Peppi Siltarille (#40) alkava kausi on neljäs. Trojansin ohella Siltari on edustanut myös Åbo Akademin yliopistojoukkue IN10s:iä. Aiemmin puolustuksen linjassa kokemusta kartuttanut Siltari liittyy myöskin osaksi Phoenixin lineback-kaartia. Myös jenkkifutisoppinsa Huskiesin riveissä saanut Meri Lehtomaa liittyy vahvistamaan lineback-osastoa. Kuten Siltari, myös Lehtomaa on aiemmin pelannut puolustuksen linjassa. Tämän vuonna 2014 pelaamisen aloittaneen punapään voit bongata puolustuksesta pelinumerolla #44.
​
Myös Try Outit ovat kasvattaneet Phoenix-rosteria ja joukkueessa tullaankin kesällä näkemään 15 rookieta. Phoenix onkin tasainen sekoitus uutta into sekä kokeneempaa kaartia. Tällä hetkellä Phoenix-rosterissa on lähes 40 nimeä ja muutaman kanssa neuvottelut on vielä käynnissä. Valmistautuminen kauteen onkin hyvällä mallilla ja Phoenix suuntaa kahden viikon päästä yhteisleirille Kotka Eagelsin vieraaksi.