If you can touch it, you can catch it!

Elikkäs laitahyökkääjistä lempinimeltään rissuista puhutaan. Nimensä mukaisesti nämä pelaajat pelaavat laitimmaisina hyökkäyksen muodostelmassa. Laitahyökkääjä on se pelaaja, joka juoksee ennalta määrättyjä heittokuvia ja ottaa pelinrakentajan heittämiä palloja kiinni ja sen jälkeen koittaa edetä mahdollisimman pitkälle, hyvässä tapauksessa maaliin asti. Tärkeä osa juoksupeleissä on myös puolustajien estäminen (blokkaaminen) pääsemästä pallonkantajaan.

Oma peliurani alkoi 2015, kun kaveri houkutteli osallistumaan treeneihin. Kävin yksissä treeneissä kokeilemassa ja olin aivan myyty! Mitään joukkuelajia harrastaneena tai mitään pallotaustaa omanneena sain kuitenkin yllättävän hyvin palloja kiinni. Alku oli haastavaa sillä kokeneita laitahyökkääjiä ei ollut, joilta kysyä tai katsoa mallia, mutta vuosi vuodelta on tullut tietoisemmaksi omasta pelipaikastaan ja kehittynyt eri osa-alueilla.

Laitahyökkääjät juoksevat siis ennalta määrättyjä heittokuvia, jotta pelinrakentaja tietää minne rissu on menossa. Tässä välissä mainittakoon myös rissun ja pelinrakentajan välisestä yhteydestä. Pitää olla paljon toistoja alla, jotta tietää mitä toinen tekee, kun jokainen rissu tekee vähän eri tavalla kuitenkin. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että me molemmat olemme Ronjan (pelinrakentajan) kanssa kasvettu näille pelipaikoille näiden vuosien aikana, minä aloitin laitahyökkääjänä ja Ronja pelinrakentajana. Uskallan väittää, että Ronja melko varmasti tietää miten minkäkin kuvan teen tai jos puolustus on tietynlaisesti, miten toimin. Heiton onnistuminen onkin sitten monista eri tekijöistä kiinni tämän lisäksi.
​
Heittokuvat saattavat näyttää yksinkertaiselta paperilla, mutta toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Kuvan toteuttaminen määräytyy pitkälti puolustuksesta, omasta kentän hahmotuskyvystä ja peliälystä. Peliäly ja mentaalipuoli korostuu siinä, miten hämätä vastassa olevaa puolustajaa ja sijoittaa itsensä kentällä. Laitahyökkääjän paikalla hyötyä on myös fyysisistä ominaisuuksista kuten nopeudesta, räjähtävyydestä, hyvästä silmä-käsikoordinaatiosta sekä pituudesta ja pitkistä raajoista (vaikka nämä jälkimmäiset eivät olekaan välttämätön edellytys 😉).
​

Kuva: Fototino

Täytyy kyllä sanoa, että meidän rissuporukka on huippu! Taitavat ja motivoituneet laitahyökkääjät ajaa myös itseään uusille äärirajoille ja vaikka tahti on kova ja täysillä tehdään niin silti muistetaan tsempata toisiamme parempiin suorituksiin. Näistä voi kyllä jokaista sanoa uhaksi kesälle!

Itse palkitsevinta laitahyökkääjän paikalla on vaikeimmat kopit, joko täydessä ruuhkassa tai sitten vaikeasta kulmasta kopattuna ja valehtelisin jos ei se pisteiden tekeminenkin tuntuisi hyvältä. Mielihyvää tuo myös onnistunut blokkaus ja joukkuetovereiden onnistumiset. Itse olen valmis tekemään kaikkeni kentällä, jotta joukkueena onnistutaan.

Haastavaa on ne päivät, kun tuntuu ettei mikään onnistu omalla kohdalla treenien tai pelien osalta. Muutama vuosi sitten olin hyvin ankara itselleni onnistumisten suhteen, mutta nykyään osaan olla myös armollinen itselleni. Kaikilla ei aina suju, ei edes NFL-pelaajilla. Omalla tavallaan haastavaa ja samalla palkitsevaa on myös vaikeat puolustajat, jotka eivät anna mitään ilmaiseksi. Hatun nosto heille, koen kehittyväni kaikista eniten näissä pelitilanteissa, sitä palloa pitää nimenomaan haluta!
​
Vaikka offseason ei olekaan mennyt suunnitellusti, uskon vakaasti siihen, että kesällä nähdään kunnon jenkkifutista kentällä, sitä odottaen.
​
#80