Kauden startti

Phoenixin kausi Naisten Vaahteraliigassa starttaa 25.7., kun Phoenix lähtee Helsinkiin Wolverinesin vieraaksi. On siis hyvä aika kuulla pelaajien ja valmennuksen mietteitä tulevasta kaudesta. Mietteitään jakamaan pääsivät hyökkäyksen linjan rookie Rosa Peltonen #76, puolustuksen linebackina pelaava Minttu-Miina Harjula #8 ja joukkueen päävalmentaja Joni Lehtomäki.
 
Ensimmäisenä mietteitä Rosalta:
Rookievuosi on ollut haastava, mutta samalla myös yksi parhaimmista kokemuksistani tähän mennessä. Kymmeneen kuukauteen on mahtunut paljon uutta ja kiitos mahtavan joukkueen sekä valmennuksen olen oppinut lyhyessä ajassa paljon, sekä saanut huomattavasti enemmän itseluottamusta ja rohkeutta.

Tuleva kausi jännittää varsinkin, kun kyseessä on vaahteraliiga ja taso on myös sen mukainen, ja minuuttien laskeminen ensimmäiseen peliin onkin jo alkanut. Tästä huolimatta lähden hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä ensimmäiseen kauteeni. Omistan suuren kilpailuvietin ja haluan aina tehdä kaiken täysillä, mutta en silti lähde asettaman itselleni liian suuria tavoitteita vaan hyväksyn sen, että olen vasta aloittanut ja uusia pelivuosia on edessä vielä monta.

Phoenix on joukkueena juuri sitä mitä olen toivonutkin, loistava ryhmähenki ja elinikäiset ystävät jaksavat aina tsempata eteenpäin, oli fiilis sitten mikä tahansa. Luotan vahvasti siihen, että tulemme tällä kokoonpanolla pärjäämään tulevissa peleissä.

Parannettavaakin tietysti löytyy, itse toivoisin että treeneihin tulisi myös jatkossa paljon osallistujia, jotta saataisiin treeneistä kaikki irti, sillä vajaalla miehityksellä on kovin tylsää treenata. Joukkueemme vahvuuksia ovat ehdottomasti yhtenäinen joukkue, sekä päättäväisyys ja rakkaus lajia kohtaan. Halu pelata on suuri ja poikkeusoloista huolimatta nälkä ja tahto on pysynyt ennallaan, ellei jopa hieman vahvistunut. 

Näillä eväillä täysillä kohti pelikautta! (: -Rosa #76

​Seuraavaksi mietteitä Mintulta: 
Jefua teletapin silmin.
Olen nyt harrastanu jefua viisi vuotta ja siltikin välillä on olo että on tässä lajissa ihan untuvikko. Niin paljon tulee koko ajan uutta asiaa ja koko ajan nälkä tulla paremmaksi pelaajaksi kasvaa ja halu tehdä asiat oikein ja turvallisesti. Kiinnostus jefua kohtaan kuitenkin syttyi jo junnu iässä kun elokuvissa näytettiin jefua, tosin mun junnu aikana ei ollut jefua vielä naisille Suomessa, joten tyydyin sitten kokeilemaan 25 vuotiaana ja edelleen olen tälle lajille sydämeni myynyt. Monipuolinen laji viehättää ainakin itseäni äärimmäisen paljon.
Kevät on ollu varmasti koko urheilumaailmalle haasteellista ja myös varsin epätietoista aikaa, pelataanko kausia ja jos pelataan niin millainen kausi tulee olemaan. Itse olen ainakin enemmän kuin onnellinen, että kausi 2020 tulee toteutumaan meillä, vaikka se onkin lyhyempi ja hieman poikkeuksellinen kyytien ja muiden järjestelyjen puolesta.

Tulevaa kautta odotan itse mielenkiinnolla, koska onhan tämä meidän joukkueelle nousu vuosi sm-tasolle. Tiedostan itse, että vastassa tulee olemaan toinen toistaan parempia pelaajia, mutta tätä kohtaa odotan itse innolla, koska luotan siihen että itse kehityn myös tästä. Tällä kaudella ei enään halaukset riitä vaan pitää löytyä malttia, nopeutta ja hyvää taklausosaamista. Onneksi ympärille on kertynyt mieletön joukkue kenellä kaikilla on varmasti samanlaisia fiiliksiä tulevasta kaudesta.

Meidän joukkueen vahvuuksia tulee varmasti tänäkin vuonna olemaan meidän uskomaton yhteishenki! Se että kaikki pelataan yhdessä ja tuetaan toisiamme loppuun asti kentällä niin kuin sen ulkopuolellakin. Parannettavaa löytyy jokaiselta osa-alueelta kesken jääneen offseasonin takia, mutta sillä mennään mitä meillä nyt on ja luotetaan siihen! Joukkue kokonaisuutena vaikuttaa omasta mielestä hyvältä, jokaisella pelipaikkaryhmällä on kokeneita pelaajia ja sen avulla on helppo ajaa uusia pelaajia sisään lajiin ja parhaitenhan oppii kun saa vaan toistoja toistojen jälkeen.
​
Joukkue tosiaan meni ja valitsi mut tänä vuonna yhdeksi kapteeniksi. Olo on todella kiitollinen siitä, että joukkuekaverit tuntevat luottoa näin paljon muhun ja aion jatkaa ihan samaa minion asennetta tälläkin kaudella mitä on nähty myös aikaisemmilla kausilla! Eli pelataan kovaa, jeesataan pelaajia, tsempataan kentällä, jotta jaksetaan tehdä hommat loppuun asti ja kehutaan hyvistä downeista. Itse tulen nauttimaan jokaikisestä sekunnista kentällä tänä kesänä!
​
Ei muuta kun mahtavaa kesää kaikille ja muistakaa että naisetkin osaa pelata ja taklata ;)

-Minttu #8 (C)

Lopuksi mietteitä joukkueen päävalmentajalta, Jonilta:

Phoenix COVID-versio

2020 kausi on ovella. Tämä kausi tulee olemaan ikimuistoinen - eikä pelkästään ensimmäisenä Vaahteraliiga-kautena, vaan vajaana kautena  niin pelien kuin treenaamisenkin suhteen. Pelikirjakin on nimetty COVID-versioksi. Vaikka treenaamisessa otettiin Vaahteraa ajatellen  melkoinen etunoja jo talvella, joukkue ei ole siinä kunnossa mitä  odotettiin syksyllä nousun varmistuttua.  Syksyllä ja talvella treenit  etenivät mallikkaasti ja joukkuetta saatiin taas kasvatettua niin  uusilla pelaajillakin kuin uusilla taidoillakin.

Sitten tuli Korona........

Onneksi kevään treenitauko ei karkoittanut pelaajia, vaikka siinä  uudet opit ehtikin unohtua.  Hienot syksyllä viilatut treeniplänit  jouduttiin heittämään roskiin ja kauteen valmistautuminen jäi  lyhyeksi.  Positiivisena puolena on, että kaikki joukkueet ovat  samassa veneessä - paitsi että muut kolme joukkuetta ovat  pelanneet  liigassa jo useamman kauden.

Phoenixin vahvuus on pitkäjänteinen pelaajien ja pelisysteemin  kehittäminen. Me emme rakenna joukkuetta kausi kerrallaan.  Tämä on  osoittautunut hyväksi tavaksi kehittää seuraa ja pelaajia.   Pitkäjänteisyys on osaltaan myös heikkous, sillä seura on nuori ja omien pelaajien kasvattaminen vuosi vuodelta vie aikaa.  Ja tänä  vuonna sitä aikaa ei ollut.  Mutta siitä huolimatta rohkenen sanoa,  että pelillinen laatu on lyhyestä valmistautumisesta huolimatta saatu  viime kautta paremmaksi. Mihin se riittää, jää nähtäväksi...!

Tavoitteeksi syksyllä asetettiin pääsy playoffeihin. Se ei enää riitä  tavoitteeksi, sillä pleijareihin pääsee tänä vuonna kaikki. Uudet  tavoitteet onkin ympäripyöreämmät, sillä ajatuksena on hoitaa kausi  voittamalla runkosarjassa vähintään yksi matsi ja pitämällä pelaamisen  taso korkealla kaikissa peleissä. Tarkoituksena ei ole lähteä  nöyristelemään, mutta emme lähde myöskään paukuttamaan henkseleitä.    Suurin haaste ensimmäisellä Vaahterakaudella on pelaajien (ja  valmennuksen) henkinen valmius pitää pää kylmänä vaikka vauhti on  erilaista mihin aikaisemmilla kausilla on totuttu.

Joukkueella on treenimäärän vähyydestä johtuen paljon heikkouksia (enkä luonnollisesti niitä tässä lähde luettelemaan). Varmasti muilla joukkueilla on sama tilanne, ja valmennuksen haaste otteluissa onkin tunnistaa vastustajan heikkoudet ja käyttää niitä hyväksi maustamalla  peliä omilla vahvuuksilla.  Paljastettakoon että pelistrategia ja -taktiikat eivät meillä ole merkittävästi muuttuneet viime kaudesta -  ja luotamme siihen että vastustajilla on sama tilanne. Toki  valmennuksen näkemys pelien toteuttamisesta ei riitä, vaan kaikki on  kiinni siitä mihin pelaajat pystyvät yksilöurheilijoina ja eteenkin  joukkueena.  Yhtenä vahvuutena onkin meidän seuran pelaajalähtöinen  kulttuuri. Kaikki mitä me teemme, pitää olla pelaajille kivaa. No joo,  ihan kaikki treenaaminen ei ole kivaa - etenkään sellaisena päivänä  kun tekisi mieli maata sohvalla ja syödä sipsejä. Mutta pointtina on,  että vaikka voittoa haetaan joka pelistä, sitä ei tehdä pelaajien  fyysisen ja henkisen terveyden kustannuksella. Eikä etenkään seuran  kulttuurin vastaisesti.  Sinä päivänä kun pilke katoaa silmäkulmasta,  minä lopetan...  Mutta se aika ei ole vielä. Aika on polkaista kauan odotettu kausi käyntiin! 
-Joni