 Vaahteraliigan välierät pelattiin viime viikonloppuna ja Vaahteramalja tänään lauantaina 14.9. West Coast Phoenixilla on vahva tuomariedustus näissä peleissä. Haastattelimme tuomareitamme Jani Sipiä ja Juhani Bruunia blogia varten, ja tässä vähän heidän ajatuksiaan tuomaroinnista ja seurojen tuomaritoiminnasta ennen kauden päättävää ottelua.
Jani ja Juhani, miten seurojen kannattaisi tuomaritoimintaan ja sen kehittämiseen asennoitua? Jani: Monilla seuroilla on sellainen asenne, että tuomaritoiminta nähdään pakollisena pahana, johon ei panosteta eikä tajuta sen tärkeyttä ja suoraa yhteyttä muihin toimijoihin. Pelaajan ja valmentajan tulee tietää pelin säännöt aivan kuten tuomarinkin. West Coast Phoenixissa on tajuttu tuomaritoiminnan tärkeys sekä se, miten tämä yhdistyy seuran muihinkin toimiin. Juhani: Nimenomaan! Homma ei toimi ilman näiden "solujen" kommunikointia. Kun sitten siinä tämän urheilun, kuten muidenkin lajien huipennuksessa eli yksittäisessä ottelussa ne kaikki solut tai toimijat ovat yhtä aikaa samalla hiekkalaatikolla, niin silloin pitäisi osata kaikkien leikkiä samoilla leluilla yhdessä. Ei erotuomarikoulutuksen tule olla vain erotuomareille, vaan kun kaikki osaavat säännöt paremmin, niin pelaajat kuin valmentajatkin, on meidän kaikkien helpompi työskennellä ja keskittyä omaan hommaamme kentällä. Ei Monopoliakaan voi pelata kuin yksillä säännöillä tai sitten se ei ole Monopolia. Sama pätee Kimbleen tai mihin tahansa urheilulajiin. West Coast Phoenix on paitsi tyytyväinen myös ylpeä seuran ansiokkaasta tuomarijaostosta. Uudelle seuralle kaiken muunkin toiminnan alullepano vaati hurjasti työtä ja innostunutta panostusta asiaan, joten lähiseudun kokeneiden jefutuomareiden mukaan saanti on edesauttanut seuraa huomattavasti. Toki liiton kautta tilattu koulutus oli aikanaan lähtölaukaus tuomaritoiminnan kehittämiselle, mutta ilman kokeneiden tuomareiden tukea ja opastusta olisivat tuomarikoulutetut jääneet vain nimiksi pitkään listaan tuomareista, jotka eivät juurikaan ole tuomaroineet. Tuomarin hommia kun ei pelkästään kirjasta lukemalla opi, vaan käytännön toimissa se soveltuvuus sitten punnitaan. Seurassa, jossa suurin osa jäsenistä pelaa itsekin, saattavat pelikaudet kulua useammin peli-kuin tuomaripaidassa ja ilman säännöllisiä tuomaritapaamisia olisivat orastavat tuomarointitaidot vaarassa ruostua. Juhani: Erotuomaritoiminnan ei todellakaan tarvitse olla pakollinen paha tai mörkö seuralle, vaan voimavara, joka mielestäni voi hyvällä tavalla edistää seuran toimintaa ja tarjota myös uusia väyliä tulla lajin pariin. Esimerkiksi pelaajan vanhempi voi olla aktiivinen erotuomari, vaikka ei olisikaan lajitaustaa. Esimerkkinä tuttavani Seinäjoelta, joka tutustui jefuun poikiensa kautta ja halusi vain tietää lisää lajista, jolloin erotuomari kurssi oli oiva väylä lisäoppimiselle. Jani: Varsinais-Suomessa tapahtuva alueellinen toiminta ja seurojen välinen yhteistyö ovat avainasemassa! Ikävä kyllä tätä tuomaritapaamistoimintaa toteutetaan aktiivisesti vain tällä alueella! Toki laajennamme tulevana syksynä ja talvella myös Hämeenlinnaan, Lohjalle ja Poriinkin. Miten tuomarihommat saa kentällä rullaamaan sujuvasti? Jani ja Juhani: Ehkä se on siinä, että me ollaan tekemisissä myös kentän ulkopuolella, meillä on sopivat kemiat ja tehdään paljon yhdessä asioita, jolloin oppii tuntemaan toisen ja työskentely helpottuu myös kentällä. Niinhän se toimii pelaajillakin, että täytyy oppia tuntemaan omat joukkuekaverit ja heidän tapansa pelata. Jani Sipi -Lajin pariin: Aloitti 1990 Hämeenlinnassa lajin harrastamisen Hämeenlinna Tigers-joukkueessa. Pelannut 19 vuotta lähinnä pelinrakentajana -Tuomarina: Ensimmäiset pelit tuomitsi 90-luvulla ja pääsääntöisesti toiminut vain tuomarina vuodesta 2008 alkaen - Vuoden 2019 pelit mukaan lukien 5 miesten Vaahteramaljaa (2014-2017 linjatuomarina, 2019 päätuomarina) 8 miesten Vaahteran välierää, 2x U17 PM-kilpailut, 3 x Suomi-Ruotsi maaottelua, muutamia muita kv-otteluita (NEFL, U19 EM karsinta) - Vuosittain noin 40-50 ottelua tuomarina Juhani Bruun - Lajin pariin: 2010 Trojansin miesten Vaahteraliigajoukkueen jojona. Ei ole koskaan pelannut yhtään downia oikeassa pelissä. Parit treenit käytynä joskus muinoin talvella Piikkiössä liikuntasalissa. - Tuomarina: 2011 ensimmäiset vihellykset junioripeleissä ja alemmissa miesten sarjoissa. Paikkana nykyään pääsääntöisesti takatuomari tai takakentän paikat (KT/ST), mutta alkuaikana myös aputuomarina sekä raja- ja linjatuomari tehtävissä. 2013 Vaahteraliigaan viheltävänä ja ensimmäinen VL välierä heti samana vuonna, myös Rautamalja 2014 ensimmäinen Swe-Fin NSM finaali, Tinamalja sekä U19 PM Bornholm 2015 NSM finaali, Swe-Fin ja U17 PM Örebro 2016 Ensimmäinen Vaahteramalja, MVL välierä 2017 N1D finaali ja Swe-Fin 2018 Miesten EM kisat Vantaalla ja Vaahteramalja, mvl välierä muitakin KV-otteluita muutamia (NEFL, ystävyysottelu Royals, Vaasa - Crusaders, Amsterdam).
0 Comments
Sunnuntaina 25.8. koitti West coast phoenixin tähän astisen kauden tärkein peli, kun raisiolaiset saivat isännöimäänsä välierään vieraita Seinäjoelta asti. Edellisenä päivänä pelatussa toisessa välieräottelussa Mikkeli Bouncers kukisti kotonaan Kotka Eaglesin ja kuittasi näin paikan kahden viikon kuluttua pelattavaan naisten 1.divisioonan finaalin. Raision viheriöllä ratkeaisi, asettuisiko Bouncersia vastaan mestaruudesta kamppailemaan West coast phoenix vai Seinäjoki Crocodiles!
Ottelu käynnistyi Phoenixin hyökkäysvuorolla omalta 35jaardin linjalta. Juoksupelillä ei alkuun jaardeja juuri saatu, mutta onnistuneilla pitkillä heitoilla Phoenix eteni aina 10jaardin päähän seinäjokelaisten maalialueesta Phoenix-pelinrakentaja #1 Ronja Sulinin jakaessa heittoja laitahyökkääjistä #83 Katja Kankaanpäälle, #90 Jenni Mari-Koivistolle sekä #80 Noora Railonmaalle. Tältä etäisyydeltä pääsi muutamaa yritystä myöhemmin keskushyökkääjä #16 Emmi Karru kuittaamaan nimiinsä ensimmäisen pistesuorituksen oikeaan laitaan kiertävällä juoksupelillä. Lisäpisteyrityksen epäonnistuessa tilanne 6-0 kotijoukkueelle. Crocodiles pääsi aloittamaan ensimmäisen hyökkäysvuoronsa oman 30jaardin tuntumasta. Juoksupeli toisensa perään vihreäpaidat hivuttautuivat lähemmäs Phoenixin maalialuetta keskushyökkääjä #6 Veera Piispasen ollessa pääroolissa juoksujaardien takomisessa. Rynnistys tyssäsi kuitenkin 6 jaardin päähän kalkkiviivoista Phoenixin puolustuksesta #8 Minttu-Miina Harjulan ja #58 Aada Nwajein tarjoillessa tiukkaa halausta pallonkantajalle jättäen seinäjokelaiset vain puolen jaardin päähän uusista yrityksistä. Pelinviivytysrangaistuksen myötä Phoenix-hyökkäystä jouduttiin käynnistämään vain 3jaardin päästä omasta maalialueesta. Etenemistä ei juurikaan tapahtunut ja seuraavaksi nähtiinkin Phoenixn puntti omalta 20jaardilta. Yhä ainoastaan juoksupeleihin luottava Croco-hyökkäys pääsi jatkamaan pistemetsästystä kentän puolivälistä. Piispasen lisäksi jaardeja kerrytti myös keskushyökkääjä #20 Tytti Niemi. Maalialueen tavoittaminen jäi tällä kertaa 15jaardin päähän. Crocodilesin puolutuksen takakenttää ei Phoenix-hyökkäys seuraavalla yrittämällä päässyt yllättämään ja kertaalleen saatujen uusien yrityksien jälkeen raisiolaiset joutuivat luopumaan pallosta. #83 Kankaanpään täydellinen lentopotku pomppi aina 10 jaardin päähän vastustajan maalialueesta ja palauttaja päästiin taklaamaan 10jaardin etenemisen jälkeen. Croco-hyökkäys paini myös etenemisongelmien kanssa ja joutui luopumaan pallosta. Aloitussyötön mennessä aavistuksen verran liian korkeaksi, pääsi Phoenix metsästämään seuraavia pisteitä vain 4jaardia maalialueesta. #77 Jaana Kaitosen, #50 Veera Miettusen ja Kankaanpään tehdessä tilaa juoksi keskushyökkääjä #35 Annukka Kainulainen joukkueelleen seuraavat pisteet. Tilanne 12-0. Seuraavalla hyökkäysvuorolla nähtiin seinäjokelaisten ensimmäinen heittopeli, kun pelinrakentaja #17 Milla Joensuu löysi heitollaan #13 Jenna-Miia Knutsin, tuloksena reilu 20jaardin eteneminen. Toista kertaa ei kuitenkaan Phoenixin puolustuksen takakenttä ollut yllätettävissä, ja juoksupelien pysähtyessä ennen aikojaan taklauksiin vaihtui hyökkäysvuoro Phoenixin 36jaardin linjalla. Koppitilinsä pääsi tällä vuorolla avaamaan myös #86 Tiia Jansen. Heittoon Phoenix luotti tämän jälkeenkin, mutta pelin suunta vaihtui nopeasti #7 Kati Pulakan napatessa syötönkatkon Crocodilesin 20jaardin linjalla. Pelikello oli käymässä vähiin toisen neljänneksen osalta ja tämän seurauksena nähtiin seinäjokelaisilta useita heittopelejä alkupelistä poiketen. Pistesuorituksiin tämä ei kuitenkaan riittänyt ja puoliajalle siirryttiin kotijoukkueen johtaessa 12-0. Phoenix sai parhaan mahdollisen aloituksen pelin jälkimmäiselle puoliskolle lyhyen aloituspotkun jäädessä omien pelaajien käsiin. Hyökkäys ei tätä kuitenkaan pystynyt hyödyntämään seinäjokelaisten napatessa syötönkatkon. Crocodiles jatkoi hivuttavaa juoksuhyökkäystään saaden lyhyillä juoksuilla useasti uudet yritykset. Matka tyssäsi tällä kertaa kuitenkin Phoenixin 35jaardin linjalle. Seuraavaksi nähtiin Phoenixilta nopeaa etenemistä, kun ensin #1 Sulinin heiton kaappasi 25jaardia kerryttäen #80 Railonmaa ja yritystä myöhemmin #16 Karru kerrytti tililleen 20 juoksujaardia. Hyökkäyksen linjan tehdessä tilaa, kiitti #35 Kainulainen tästä mahdollisuudesta kirjauttaen nimiinsä niin touchdownin kuin lisäpistesuorituksenkin. Tilanne 20-0 kotijoukkueelle! Tästä sisuuntuneena vain paria hyökkäysyritystä myöhemmin nähtiin Crocodiles #20 Tytti Niemen komea juoksu, jolla hän puhkaisi Phoenix-puolustuksen juosten pallon aina maalialueelle saakka lähes 50jaardin verran. Lisäpistepotkun epäonnistuessa tilanne 20-6. Phoenix-hyökkäys vastasi piste-eron kavenemiseen ja etenemistä tapahtui kentällä nopeasti niin heitoin kuin juoksuin. Viimeiselle neljännekselle siirryttäessä oli Phoenix edennyt 10jaardin päähän maaliviivasta. Kahta sukellusta myöhemmin oli pallo toimitettu maalialueelle Karrun toimesta. Lisäpisteet juoksi Sulin. Tilanne 28-6. Valitettavan Crocodiles-loukkaantumisen vuoksi peli jouduttiin keskeyttämään odotettaessa ensihoitoa saapuvaksi paikalle. Tämän jälkeen nähtiin vihreäpaitojen hyökkäykseltä aiempaa enemmän heittopeliä, jolla tapahtui juoksun ohella etenemistä. Hyökkäysvuoro kuitenkin vaihtui kikkapelin heiton päätyessä Phoenix-puolustaja #14 Cris Löfmanin käsiin. Phoenix-hyökkäys kävi kentällä lähinnä kääntymässä, kun uusia yrityksiä ei herunut, mutta Löfman nähtiin jälleen syötönkatkopuuhissa ja raisiolaisten hyökkäys sai uuden mahdollisuuden. Lieneekö sitten vajaa puolentunnin pelin keskeytymisestä johtuvaa, mutta hetkeen ei kummankaan joukkueen toimesta kentän puolivälin tienoilta poistuttu. Phoenix laitahyökkääjä #86 Tiia Jansen ei kuitenkaan tulostaulun lukemiin ollut vielä tyytyväinen vaan Sulinin heiton kopattuaan pinkoi päätyyn asti. Lisäpisteyrityksen onnistuessa jäi välierän loppulukemiksi 36-6 West coast phoenixin hyväksi ja näin ollen raisiolaiset lunastivat paikan 7.9. Mikkelissä pelattavassa naisten 1. divisioonan finaalissa! Phoenix-hyökkäys sai myös välierässä tulosta aikaiseksi ja puolustuksen toimesta nähtiin monia onnistumisia tiukoissakin paikoissa. Tulostaulun lukemat saattavat antaa vaikutelman, että pelin lopputulos oli selvä, mutta kentän tapahtumat olivat jotain aivan muuta. Crocodilesin juoksupuolustus oli odotetun kova ja pohjanmaalaiset pääsivät myös etenemään juoksuillaan tasaisen tappavaa tahtia useasti maaliviivaa lähes hipoen. Raisiolaisten finaalivastustaja Mikkeli Bouncersia ajatellen välierävastus ei olisi voinut olla parempi, sillä myös mikkeliläiset ovat tunnettuja vahvasta juoksupelistään, jonka kanssa Phoenix saa olla tarkkana. Ennen finaalia on tasan kaksi viikkoa aikaa hioa pelikuviot kuntoon ennen kauden huipentumista! West coast phoenix haluaa kiittää kaikkia kannattajiaan kuluneen kesän kotipeleistä, tervetuloa jälleen Raisioon ensi vuonna seuraamaan jenkkifutista! Toivottavasti myös Mikkelissä nähdään mahdollisimman paljon oranssia kannatusväkeä paikalla! Lähes puolentoista kuukauden EM-kisatauko on vihdoin taputeltu ja on aika suunnata katseet naisten 1-divisioonan pudotuspeleihin. Divisioonan molempien alkulohkojen kaksi parasta joukkuetta jatkavat pelejään välierissä ja oman lohkonsa voittaneena Phoenix saa välierään kotiedun. Sunnuntaina 25.8. klo 12 alkaen on remontoidulla Kerttulan kentällä luvassa kovaa vääntöä, kun pohjanmaan ylpeys Seinäjoki Crocodiles lähtee kamppailemaan Phoenixin kanssa divisioonan finaalipaikasta.
Phoenixin alkulohko oli menestyksekäs ja joukkue varmisti välieräpaikkansa jo hyvissä ajoin. Joukkue teki alkulohkossa kaiken kaikkiaan 328 pistettä ja maalien makuun pääsi peräti 12 pelaajaa. Myös puolustus on ollut kiven kova ja kahden ensimmäisen ottelun ja neljän päästetyn maalin jälkeen, se ei ole päästänyt vastustajia maalialueelleen kertaakaan. Vaikka joukkueen alkukausi onkin tilastojen valossa ollut menestyksekäs, ei joukkue ole tuudittautunut alkukauden tuloksiin, sillä joukkue janoaa finaalipaikkaa. Harjoittelua on jatkettu koko kisatauon ajan kovalla tempolla ja pelejä on päästy hiomaan entistä paremmiksi. Phoenixin valmennus on tehnyt tärkeää työtä analysoidessaan joukkueen ja tulevan vastustajan pelaamista ja on pyrkinyt löytämään joukkueen pelistä ne avaimet, joilla Crocodiles on kukistettavissa. Phoenix on neljättä kertaa valmistautumassa välieriin, edellisen kerran se saavutti finaalipaikan vuonna 2017, häviten silloin Tampereen Saintsille. Viime vuonna matka tyssäsi Kuopiossa Steelersin vieraana jo välieriin. Tulokaspelaaja Jenni-Mari Koivistolle ensimmäinen välierä koittaa tulevana sunnuntaina ja vikkeläjalkaisen laitahyökkääjän tunnelmat ennen tulevaa koitosta on hyvät: ”Innolla odotan tulevaa matsia, en vielä osaa edes sitä jännittää. Henkilökohtaisesti on hienoa huomata kauden edetessä, että itsekin kehittyy ja treeneissä en enää tarvitse lunttia pelikutsuissa.” Luntannut tai ei, Koivisto on tulokaskaudellaan viimeistellyt jo seitsemän maalia ja kaksi lisäpistettä ja on rookie- kollega Oona Reinholmin kanssa ollut Phoenixin tehokkaimmat maalintekijät. Koivistolla on kuitenkin hyvin jalat maassa ja näkee omassa ja joukkueen pelaamisessa vielä kehitettävää: ”Maaleja en ole edes laskenut, koska joukkueelle tässä pelataan ja kaikkien onnistumisia juhlitaan, se on hieno piirre tässä joukkueessa ylipäätäänkin. Omassa pelissä vasta viimeisessä Wolverines pelissä blokkaaminen alkoi loksahtaa kohdilleen, joten siihen tarvitsen vielä toistoja. Ollaan nyt välieriä ennen päästy hyvin treenaamaan joukkueena, niin uskoisin sen näkyvän hyvinä suorituksina myös pelissä.” Helpolla Phoenix ei tule välierässä pääsemään. Viime kaudella juuri välierien ulkopuolelle jääneet Seinäjokelaiset ovat tulleet tunnetuksi fyysisenä, kovaa taklaavana joukkueena, joka kokeneen pelinrakentajansa, Tiina Salon, johdolla ovat valmiina löytämään juoksupelillään vastustajansa heikkoudet. A-lohkosta välieriin nousseen Crocodilesin matka välieriin ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä joukkue varmisti lohkonsa toisen sijan vasta runkosarjan viimeisessä ottelussa Oulu Northern Lightsia vastaan. Seinäjokelaiset olivat jo turvallisen tuntuisessa 20-0 johdossa, mutta Oululaiset kamppailivat kovaa ja tulivat jo maalin päähän, mutta lopulta vahva puolustus käänsi ottelun Crocojen 20-14 voitoksi. Jobinpostia kuitenkin ottelusta oli Salon ikävä loukkaantuminen ja nähtäväksi jää saako kokenut maajoukkuepelinrakentaja kuntoutettua itsensä vielä loppukaudeksi pelikuntoon. Joukkueesta löytyy kuitenkin monia vahvoja pelaajia, jotka taidollaan ja kokemuksellaan ovat valmiita ratkaisemaan ottelun. EM-kisoissa mukana olleet Johanna Päkkilä, Tytti Niemi, Sara Lehtonen ja Minna Laitila ovat syytä nostaa esille ja tuulennopean keskushyökkääjä Veera Piispasen kanssa Phoenix puolustus saa olla todella tarkkana. Tiukka ja tasainen vääntö siis luvassa ja Phoenixille kelpaa vain voitto! Otteluisäntänä sunnuntaina on Grolls, työvaatteiden ja suojaimien asiantuntija. Ottelu on tuttuun tapaan selostettu ja katsojia palvelee riittoisa kioski. Ottelun puoliaika-showsta vastaa Naantalin Voimistelijoiden cheerleading taitoryhmät Xtremes ja Tornadoes! Katsomossa on myös mahdollisuus tutustua halikoiratoimintaan. Otteluun vapaa pääsy, tervetuloa!  Kuvaaja : Jari Turunen Phoenixin takapuolustaja Jonna Veräjänkorva on valittu edustamaan Suomea 11.-17.8. Iso-Britannian Leedsissä käytäviin EM-kisoihin. Maajoukkueen päävalmentaja Mika Eloranta on nimennyt 45 pelaajaa joukkueeseen ja Veräjänkorva on ensimmäinen Phoenix-pelaaja, joka pukee maajoukkuepaidan päälle arvokisoissa.
Jonna aloitti jenkkifutiksen kaksi vuotta sitten. Pelaajan kehityskäyrä on ollut hurja ja Jonna onkin tulokaskaudestaan lähtien ollut yksi Phoenix-puolustuksen tukipilareista. Veräjänkorva on nopea lukemaan peliä ja on pomminvarma taklaaja. Ensimmäiseen arvokisakomennukseensa Veräjänkorva lähtee luottavaisin mielin: ”Vähän on jännittyneet fiilikset kun ei oikein tiedä mitä odottaa ja taso on varmasti kova. Onneksi maajoukkueen puolustus koostuu kokeneista pelaajista ja valmentajista, niin eiköhän tälläinen rookie koulita pelikuntoon. Luottavaisin mielin valmistavalle leirille ja siitä sitten kisoihin.” Maajoukkue kokoontuu tulevana viikonloppuna valmistavalle leirille Pajulahteen ja Leedsiin joukkue matkaa 10.8. Suomi on hallitseva Euroopan mestari ja emäntämaa Iso-Britannian lisäksi Suomea lähtee haastamaan Itävalta ja Ruotsi. Edellisissä EM-kisoissa Espanjassa 2015 Euroopan mestaruus ratkottiin Suomen ja Iso-Britannian välillä. Tuolloin Suomi vei finaalin selkeästi tuloksella 50-12. Maiden välinen tasoero on kuitenkin tasoittunut ja edellinen kohtaaminen toissakesän MM-kisoista Kanadasta kääntyi tiukkojen vaiheiden jälkeen Iso-Britannialle 27-21. Ruotsi on Suomelle tutuin vastustaja, sillä joukkueet ovat kohdanneet vuosittain Suomi-Ruotsi -maaotteluissa jo 11 kertaa. Suomi on vienyt kaikki ottelut nimiinsä. Viimeisin kohtaaminen viime lokakuulta päättyi vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen niukasti Suomelle 21-20. Kisojen avausottelussa 12. elokuuta Suomi saa vastaansa Itävallan. Edellisissä EM-kisoissa 2015 Suomi oli selkeästi parempi luvuin 52-7. Itävallassa naisten jenkkifutis on kasvanut viime vuosina, joten samanlaista selkäsaunaa tuskin tämän vuoden kisoissa nähdään. West Coast Phoenix toivottaa Jonnalle ja muulle Suomen joukkueelle tsemppiä kisoihin! Phoenix sai viimeiseen runkosarjan otteluunsa vieraita Helsingistä kun Wolverines Blue matkasi Phoenixin vieraaksi, tällä kertaa Ruskolle. Vierailijat voittivat kolikonheiton, mutta siirsivät vuoron Phoenixille. Kotijoukkue valitsi pallon ja kentälle marssitettiin aloituspotkunpalautustiimin. Phoenixin Minttu-Miina Harjula #8 palautti aloituspotkun puolen kentän tuntumaan, jossa hänen etenemisensä pysäytti Wolverinesin Noora Koivisto #24. Ensimmäisellä hyökkäysvuoron aluksi pelinrakentaja Ronja Sulinin #1 heitot lipsuivat laitahyökkääjien käsistä, mutta vikkeläjalkaisen rookie-keskushyökkääjä Oona Reinholmin #6 juoksuilla Phoenix pääsi etenemään aina 15 jaardin päähän maalista. Hyökkäyslinjan antaessa aikaa pelinrakentajalleen, sai Sulin rauhassa toimittaa pallon maalialueen takakulmaan, jossa laitahyökkääjä Katja Kankaanpää #83 sai vangittua pallon käsiinsä ja Phoenix siirtyi 6-0 johtoon. Lisäpiste ei tuottanut tulosta. Wolverines aloitti ensimmäisen hyökkäysvuoronsa omalta 35 jaardin viivalta. Phoenix-puolustus luki hyvin peliä ja eikä antanut vastustajalle tilaa edetä. Neljännellä yrityksellä Wolverines pelinrakentaja Oona Hämäläisen #8 pitkä heitto oli jo laitahyökkääjä Noora Koivisto #24 hyppysissä, mutta aivan viime hetkillä pallo pääsi lipsahtamaan ja Phoenix- hyökkäys pääsi hyvistä asetelmista kentälle. Jo ensimmäinen yritys tuotti tulosta, kun Sulin löysi heitollaan toistamiseen Kankaanpään, joka taisteli viimeiset jaardit maaliin. Lisäpisteen epäonnistuessa tilanne 12-0. Wolverines ei lannistunut. Aloituspotkussa Nea Myrskog #80 koppasi hienosti pallon ja palautti sen Wolverinesin 40 jaardin linjalle. Heti ensimmäisellä yrityksellä Hämäläinen löysi heitollaan Koiviston, joka johdatti joukkueensa uusiin yrityksiin. Toistamiseen Phoenix-puolustus ei ollut yllätettävissä ja hyökkäysvuoro siirtyi kotijoukkueelle linjapelaaja Aada Nwajein #58 peitettyä Wolverines hyökkääjän rähmäämän pallon. Phoenixin hyökkäysvuoro käynnistyi Noora Railonmaan #80 kahdeksan jaardin kopilla. Toisella yrityksellä keskushyökkääjä Reinholm kuljetti palloa hienojen blokkien saattelemana liki 25 jaardia ja Kankaanpään kopilla päästiin jo yhdeksän jaardin päähän maalista. Tällä kertaa pallonkantajana kunnostautui Minttu-Miina Harjula, joka kuljetti myös lisäpisteen maaliin. Tilanne 20-0. Aloituspotkun jälkeen Wolverinesin hyökkäys alkoi syvältä omasta päädystä. Vieraiden epäonneksi Phoenix-puolustaja Veera Miettunen #50 sai lyötyä pallon pois pallonkantajan käsistä ja Aada Nwajei pääsi toistamiseen peittämään rähmätyn pallon. Phoenix- hyökkäys oli jälleen tehokas ja maalinteossa onnistui laitahyökkääjä Jenni-Mari Koivisto #90 ja lisäpisteessä Noora Railonmaa. Tilanne 28-0. Emäntien vahva ote puolustuksessa sai jatkoa ja Miettusen, Aino Joron #49 ja Sini-Sofia Näreisen #9 taklauksilla Wolverines jäi ilman uusia yrityksiä. Phoenix eteni hyökkäyspelissään jälleen tehokkaasti, Nea Myrskog #80 pääsi vaivoin pysäyttämään Reinholmin juoksun jaardin päähän maalista, mutta jo seuraavalla juoksulla Reinholm teki päivän toisen maalinsa. Lisäpiste kirjattiin Kankaanpäälle. Tilanne 36-0. Wolverines haki uusi yrityksiä heittopelillä. Ronja Kemppainen #4 nappasi pelinrakentajansa heiton, mutta Phoenix-puolustuksessa Minttu-Miina Harjula #8 ja Tiina Koponen #46 eivät antaneet tilaa edetä. Muiden heittoyritysten päätyessä tekonurmeen, jäi Wolverines uusista yrityksistä uupumaan seitsemän jaardia. Reinholmin vahva iltapäivä sai jatkoa ja hattutemppu syntyi oikealle suuntautuneen juoksun päätteeksi. Myös lisäpiste kirjattiin saman naisen nimiin. Tilanne 44-0. Vierailijoiden epäonni sai jatkoa heti hyökkäysvuoron alkuun kun Hämäläisen heiton väliin pääsi takapuolustaja Amanda Rouhiainen #26. Wolverines oli kuitenkin saada vielä pallon itselleen, kun Julia Korhonen #6 pääsi lyömään pallon Rouhiaisen kainalosta, mutta onni oli kotijoukkueelle myöden ja pallo saatiin peitettyä oranssipaitojen toimesta. Heti toisen neljänneksen alkajaisiksi Rouhiainen oli asialla myös seuraavassa Phoenixin pistesuorituksessa, kun laitahyökkääjän paikalta lähtenyt pitkä juoksu päätyi aina maaliin asti. Lisäpiste jälleen Kankaanpäälle. Tilanne vastustamattomat 52-0. Sisukas Wolverines ei lannistunut, vaan jatkoi kovaa taistelua. Noora Koiviston pitkä sweep-juoksu tuotti tulosta ja Phoenix-puolustuksen joutuessa rikkomaan karkuun livahtanutta Kemppaista, Wolverines pääsi etenemään Phoenixin kenttäpuoliskolle. Yritykset kuitenkin valuivat hukkaan ja viimeisenä niittinä oli Aino Joron #49 nopea pelinluku ja hieno taklaus. Phoenixin maali-iloittelu sai jatkoa ja tuttu combo oli jälleen asialla, Koivistolle maali ja Railonmaalle lisäpiste. Tilanne 60-0. Ensimmäisellä puoliajalla nähtiin vielä neljä pistesuoritusta. Amanda Rouhiainen nappasi päivän toisen syötönkatkonsa ja kuljetti pallon syvälle Wolverines päätyyn. Seuraavalla hyökkäysvuorolla Reinholm lisäsi maalisaldoaan jo neljään, Harjulalle lisäpiste. Ensimmäisen puoliajan maalikarkelot kruunasi Tiia Jansenin #86 maali ja Reinholmin lisäpiste. Puoliajalle siirryttiin kotijoukkueen vastustamattomassa 76-0 johdossa. Toisella puoliajalla kotijoukkue jatkoi siitä mihin oli ensimmäisellä jäänyt ja päivän nimi, Oona Reinholm, maalasi päivän kuudennen maalinsa. Lisäpisteessä Wolverines puolustus veti pidemmän korren. Seuraavalla hyökkäysvuorollaan Wolverines pysähtyi Phoenix puolustuslinjaan, jossa Nwajei ja Heini Mellanen #71 teki tehokasta jälkeä ja viimeisen yrityksen nollasi Heidi Lindeman #4. Minttu-Miina Harjula kirjattiin Phoenixin seuraavan maalintekijäksi ja lisäpisteen koppasi Tiia Jansen. Tilanne 90-0. Vaikka tulostaulu oli karua katsottavaa, vierasjoukkue ei missään vaiheessa lopettanut yrittämästä. Juoksupeli alkoi tuottamaan tulosta ja Julia Korhonen juoksi joukkueelleen uudet yritykset. Myös heitot alkoivat jäämään näppeihin ja pelinrakentaja Hämäläisen hieno QB-keep peli upposi Phoenix-puolustukseen uusien yritysten verran. Pitkä peli ja lämmin keli otti kuitenkin veronsa, eikä Wolverines onnistunet enää kolmatta kertaa etenemään uusiin yrityksiin. Reinholm kruunasi vielä komean iltapäivänsä yhdellä maalilla ja Minttu-Miina Harjula kipitti lisäpisteet maaliin. Loppulukemat 98-0. Kotijoukkue oli karu emäntä vieraille, mutta tuloksesta huolimatta Wolverines taisteli urhoollisesti koko ottelun ajan. Vierasjoukkueessa molempiin suuntiin uurastaneet Ronja Kemppainen #4, Julia Korhonen #6 ja Nea Myrskog #80 ansaitsevat erityismaininnan taisteluilmeestään. Pelinrakentaja Oona Hämäläinen #8 pelasi tapojensa mukaan eleettömän tyylikkäästi ja paremmalla onnella heitot olisivat löytäneet laitahyökkääjien käsiin. Phoenixin riveistä voidaan nostaa esille kuusi maalia ja kaksi lisäpistettä tehtaillut Oona Reinholm #6, puolustuksessa ja hyökkäyksessä vastustajalle harmia aiheuttaneet Amanda Rouhiainen #26 ja Minttu-Miina Harjula #8, sekä puolustus- ja hyökkäyslinja kapteeni Riikka Pilpolan #55 johdolla. Päävalmentaja Joni Lehtomäki oli tyytyväinen suojattiensa esitykseen runkosarjassa: ”Onnistuimme hyvin parantamaan omaa peliämme ottelusta toiseen. Wolverinesia vastaan saimme ajattua niitä pelejä sisään, joita tulemme tarvitsemaan pudotuspeleissä. Puolustus on pelannut kurinalaisesti ja onhan se hienoa, että maalisuhde on reilu 300 pistettä plussalla. Runkosarjassa päästämämme 24 pistettä on historiallisen pieni.” Phoenix jää nyt yli kuukauden pelitauolle EM-kisojen ajaksi. Joukkueella on aikaa hioa pelikuvioitaan entistä tehokkaammaksi, sillä välieräpeli pelataan vasta elokuun 25. päivänä Kerttulan urheilukentällä. Välierävastustaja selviää A-lohkon runkosarjan päätyttyä tulevana viikonloppuna.  Kuvaaja : Jukka Rouhiainen Tulevana sunnuntaina Phoenix saa runkosarjan viimeiseen otteluunsa vieraaksi Helsinki Wolverines Bluen. Joukkueet kohtasivat kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingissä, jolloin Phoenix kävi ryöstöretkellä Helsingissä ja matkasi kotiin luvuin 0-36.
Phoenix on voittanut kaikkia aiemmat runkosarjan ottelunsa ja näin varmistanut paikkansa pudotuspeleissä. Kotijoukkue lähtee otteluun rennoin ottein, tavoitteenaan samanlainen suoritusvarmuus kuin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa nähtiin. Kapteeni Oona Saarisen #40 johdattama Phoenix-puolustus on pelannut aggressiivisesti, eikä ole kolmeen edelliseen otteluun päästänyt vastustajia kertaakaan maalialueelle. Tehokkaasti on pelannut myös Ronja Sulinin #1 johdattama hyökkäys. Juoksu- ja heittohyökkäys on tuottanut keskimäärin yli kuusi jaardia per yritys ja maalisuoritusta on päässyt juhlimaan jo 12 pelaajaa. Wolverines Blue hakee sen sijaan vielä ensimmäistä voittoaan. Kotka Eaglesia vastaan joukkue onnistui muutamaan otteeseen pitkissä juoksuissa ja heitotkin jäivät laitahyökkääjien hanskoihin, mutta voittoon asti onnistumiset eivät kuitenkaan riittäneet. Joukkue lähtee varmasti taistellen haastamaan Phoenixia, koska halu voittaa on varmasti suuri. Phoenixin viimeinen runkosarjanottelu pelataan Ruskon kirkonkylän kentällä, kun Phoenix järjestää yhdessä Rusko Mayhemin kanssa tuplapelipäivän. Phoenixin pelin aloituspotku potkaistaan klo 12 ja klo 16 alkavassa ottelussa Mayhem kohtaa Vantaan Taft:in. Kioski palvelee molempien otteluiden ajan ja luvassa on myös Naantalin Voimistelijoiden cheerleading-esitys. Otteluihin vapaa pääsy, tervetuloa West Coast Phoenix on aloittanut alkukautensa vahvasti. Joukkue johtaa divisioonan 2.lohkoa puhtaalla pelillä. Kauden avausottelussa Kerttulan kentällä joukkue kohtasi Kotka Eaglesin, joka ylsi viime kaudella Phoenixin tavoin aina divisioonan välieriin. Viileästä kevätsäästä ja alkukankeudesta huolimatta Phoenix sai pelinsä kulkemaan ja voitti ottelun lopulta selvästi luvuin 40 - 18. Toisessa ottelussa kotikentällä vastaan asettui Hämeenlinna Tigers. Phoenix jatkoi siitä mihin kotkalaisia vastaan jäi ja takoi taululle vastustamattomat loppulukemat 56 - 6. Tigersin ainokaisesta vastasi Juulia Turunen #45, joka nappasi kaksien Phoenix-käsien kautta pomppineen heiton lopulta näppeihinsä. Ensimmäiseen vierasotteluunsa oranssipaitainen Phoenix-parvi matkasi Helsinkiin Wolverines Bluen vieraaksi. Vaahteraliigapelaajilla täydennetty kotijoukkue taisteli kovaa, mutta joutui lopulta toteamaan vieraat vahvemmiksi ja kotiin viemisenä Phoenixilla oli jälleen tärkeät sarjapisteet. Voitto irtosi lopulta luvuin 0 - 36.
Phoenix on runkosarjan ensimmäisellä kierroksella onnistunut laajalla rintamalla sekä puolustuksessa, että hyökkäyksessä. Phoenix puolustus on päästänyt vastustajat maalialueelle vain neljä kertaa. Puolustuksen vahvuus on ollut vahva joukkuepuolustaminen, joka on pysäyttänyt monet hyökkäysyritykset heti alkumetreille. Phoenixin kovimpina taklaajina ovat kunnostautuneet puolustuksen linjapelaaja Veera Miettunen #30, sekä linebackerit Oona Saarinen #40 ja Minttu-Miina Harjula #8. Harjula ja Miettunen ovat onnistuneet myös pelinrakentajan säkityksessä, samoin kuin linebacker Aino Joro #49 ja linjapelaaja Eija Rouvali #99. Myös Phoenix takakentän pelinluku on ollut tehokasta ja syötönkatkoissa ovat onnistuneet Saarisen ja Harjulan lisäksi Jonna Veräjänkorva #17 kahdesti, Amanda Rouhiainen #26 ja Heidi Lindeman #4. Jos puolustus on ollut taklauksissaan tehokas, niin on ollut myös Phoenix-hyökkäys. Pelinrakentaja Ronja Sulinin #1 johdolla Phoenix on tehnyt 19 maalia ja onnistunut yhdeksässä lisäpisteyrityksessä. Hyökkäyksen tehokkuudesta kertoo myös, että jo 11 pelaajaa on onnistunut pistesuorituksessa. Sopivasti kokemusta ja uusien intoa sisältävä hyökkäyslinja on tullut tunnetuksi kovista blokeistaan. Vasta huhtikuussa joukkueen matkaan liittynyt rookie Bea Enholm #51 on osoittanut todellisia pelinaisen otteita ja kokenut Hanna Hanhiala #56 on varmoilla otteillaan johdattanut hyökkäyslinjaa aina vain parempiin suorituksiin. Linjan tehdessä juoksuille tilaa on Phoenix keskushyökkäys saanut hyviä pelejä aikaiseksi. Keskushyökkääjäkolmikko Annukka Kainulainen #35 – Emmi Karru #16 – Oona Reinholm #6 ovat kolmessa ensimmäisessä pelissä juosseet yhteensä lähes 450 jaardia. Myös laitahyökkääjät ovat olleet valmiita vastaanottamaan Sulinen heittoja. Rookie Jenni Koivisto # on tehnyt komeista kiinniotoista jo neljä maalia ja jakaa maalipörssin kärkisijaa Emmi Karrun kanssa. Hyökkäyksen laidoille välillä lainatut puolustajat Jonna Veräjänkorva ja Amanda Rouhiainen ovat myös lunastaneet paikkansa potenttiaalisina hyökkääjinä, sillä molemmat ovat onnistuneet maalinteossa. Toiselle runkosarjan kierrokselle Phoenix lähtee parantamaan omaa peliään. Lohkon muut joukkueet, Eagles, Tigers ja Wolverines ovat parantaneet otteitaan ensimmäisten pelien jälkeen, joten alkusarjan toisesta kierroksesta tulee varmasti ensimmäistä tiukempi. Phoenix matkaa tulevana lauantaina Kotkaan Eaglesin vieraaksi. Vikkeläjalkaisen Essi Söderholmin johdattama kotka-parvella on varmaasti ”Phoenix-kynittävänä” avauskierroksen tappion jälkeen. Phoenixin päävalmentaja Joni Lehtomäki lähtee luottavaisena kotkalaisten haastoon: ”Jos pelaamme kylmähermoisesti ja toteutamme pelejä kuten treeneissä olemme harjoitelleen, niin uskon, että saamme tärkeitä onnistumisia molemmilla puolilla palloa ”. Ottelu pelataan Puistolan kentällä ja avauspotku potkaistaan klo 14. Runkosarja huipentuu Phoenixin osalta 14.7. tuplapelipäivään. Kerttulan kotikentän ollessa remontissa ottelu pelataan poikkeuksellisesti Ruskon kirkonkylän kentällä, jossa myös Rusko Mayhem pelaa samana päivänä ottelunsa Vantaa Taftia vastaan. Phoenixin ottelu alkaa klo 12 ja Mayhemin peli pyörähtää käyntiin klo16. Runkosarjan jälkeen pelit jatkuvat EM-kisatauon jälkeen 24.-25.8. neljän joukkueen voimin (molempien lohkojen kaksi parasta). Phoenix tavoittelee alkulohkon kärkipaikkaa, jolloin joukkue saisi välieriin kotiedun. Sarja huipentuu finaaliin, joka pelataan 7.-8.9. Sunnuntaipäivä koitti sateisena West coast phoenixin saadessa vieraakseen Hämeenlinna Tigersin. Molemmilla joukkueilla oli takanaan yksi runkosarjaottelu Kotka Eaglesia vastaan: raisiolaiset korjasivat kauden avauspelistään voiton kotiin, kun taas hämeenlinnalaisilla oli vielä voittotili avaamatta. Kostealle Kerttulan nurmikentälle marssi siis entisestään sisuuntunut tiikerilauma!
Ensimmäisenä hyökkäystään pääsi kokeilemaan Tigers, joka kuitenkin joutui vain peruuttamaan aina kahden jaardin päähän omasta maalialueestaan aloitussyöttöjen noustessa pelinrakentajan ulottumattomiin ja Phoenix-puolustuksen antaessa painetta. Phoenix-hyökkäys kiitti tästä tilaisuudesta ja keskushyökkääjä #35 Annukka Kainulainen pääsi kuittaamaan kiertopelin seurauksena touchdownin nimiinsä. Tilanne 6-0. Seuraavat hyökkäysvuorot kuluvat kummaltakin joukkueelta ilman uusiin yrityksiin pääsemistä. Phoenixin puolustajista #4 Heidi-Maria Lindeman tarjoilee seuraavan mahdollisuuden pistemetsästykseen napatessaan komean syötönkatkon. Tämän jälkeen nähdään ensin 19 jaardinen heitto pelinrakentaja #1 Ronja Sulinilta laitahyökkääjä #83 Katja Kankaanpäälle ja hetkeä myöhemmin heiton maalialueella syliinsä kaappaa #11 Aada Tiermas. Tilanne Phoenixille 12-0. Myös seuraava Tigersin hyökkäysvuoro kuihtuu syötönkatkoon, tällä kertaa #26 Amanda Rouhiaisen toimesta. Vain yhtä hyökkäysyritystä myöhemmin maalialueella nähdään tuulettamassa pitkän juoksupelin päätteeksi #16 Emmi Karru. Tilanne Phoenixille lisäpisteyrityksen epäonnistuessa 18-0. Tigers-hyökkäyksen yhä yskiessä nähdään kuitenkin puolustusvuorolla hämeenlinnalaisista #83 Jessi Maunulalta komea syötönkatko. Tästä mallia ottaa oitis Phoenixin #40 Oona Saarinen, jonka syötönkatkon myötä Tigersin hyökkäysvuoro jää yhden yrityksen mittaiseksi. Seuraava pistesuoritus nähdään pelinrakentaja Sulinin oman juoksun myötä. Keskushyökkääjä #6 Oona Reinholmin rynniessä lisäpisteyrityksen maalialueelle tilanne 26-0 raisiolaisille. Ennen puoliaikaa nähdään vielä pistesuoritus puolustuksesta laitahyökkääjän tontilla vierailleelta #17 Jonna Veräjänkorvalta. Tätä seuranneella Tigersin hyökkäysvuorolla puntin epäonnistuessa pääsevät Phoenix-puolustajat peittämään pallon vain 4 jaardin päässä hämeenlinnalaisten maalialueesta. Phoenixin #90 Jenni-Mari Koivisto ei jätä tilaisuutta käyttämättä vaan koppaa Sulinin heiton kiinni maalialueella. Lisäpisteyrityksen onnistuessa tilanne puoliajalle siirryttäessä 40-0. Toisen puoliajan alkaessa Tigersin suurimmaksi taisteluhahmoksi nousee #45 Julia Turunen, joka pysäyttää syötönkatkoillaan kaksi seuraavaa Phoenixin hyökkäysvuoroa ja tämän jälkeen vielä koppaa #9 Kristiina Lehtiniemen hieman puolustajista kimmoketta ottaneen heiton kiinni maalialueella. Pistetilanne kaventuu ollen 40-6. Turusen syötönkatko kuihduttaa myös seuraavan Phoenixin etenemisyrityksen, mutta ottelu sinetöityy pian tämän jälkeen kahden raisiolaisten hyökkäysvuoron päättyessä Koiviston touchdown-kiinniottoihin. Lisäpisteyritysten onnistustessa lopputulokseksi kirjataan 56-6 West coast phoenixille. Ensimmäinen puoliaika oli raisiolaisilta vahvaa tekemistä ja onnistumisia nähtiin hyökkäyksen puolella monen pelaajan toimesta. Myös hyökkäyksen linjapelaajat onnistuivat tarjoten pelinrakentajalleen aikaa mahdollistaen näin monet onnistuneet heittopelit. Toisen puoliajan alku oli Phoenixilta kuitenkin täydellinen pukukoppiin unohtuminen, ja Tigers rokotti tästä rankasti. Rivejä saatiin toisen puoliajan aikana vielä keräiltyä kasaan, mutta suoritusvarmuus jäi selvästi pelin alkua heikommaksi hämeenlinnalaisten taasen parantaessa tekemistään läpi pelin. Ottelun MVP-palkinnot koppasivat kotijoukkueesta puolustuksen linjan #30 Veera Miettunen vahvalla taklaustyöllään sekä Tigersista #45 Julia Turunen uurastettuaan menestyksekkäästi niin hyökkäyksen kuin puolustuksen puolella. Seuraavassa pelissään Phoenix kohtaa Helsinki Wolverines Bluen kauden ensimmäisessä vieraspelissään 1.6. Toivottavasti myös Helsingissä nähdään paljon oranssia ja mustaa katsomossa kannustamassa! West Coast Phoenix – Hämeenlinna Tigers, Kerttulan urheilukenttä. Sunnuntaina 26.5. Raision Kerttulan kentällä on suuren urheilujuhlan huumaa. Reilu Fiilis –hyväntekeväisyystapahtuma avaa ovensa klo14 ja kokoaa paikalle suuren määrän alueen yrityksiä ja seuroja mielessään yksi tavoite – kerätä mahdollisimman suuri potti vähävaraisten perheiden lasten urheiluharrastuksen tukemiseen. Päivä huipentuu klo 17.30 alkavaan West Coast Phoenixin otteluun, kun Hämeenlinna Tigers saapuu tulilintujen vieraaksi. West Coast Phoenix aloitti kautensa voitokkaasti äitienpäiväviikonloppuna kukistaen Kotka Eaglesin selvästi luvuin 40-18. Phoenixin onnistumiset molemmilla puolilla palloa jakaantuivat tasaisesti eri pelaajille ja oli hyvä osoitus yhteen hiileen pelaavasta joukkueesta. Joukkueen puolustuksen takakentän valmentaja Aleksi Riiheläinen näki pelissä paljon hyvää, mutta myös kehityskohteita: ”Kauden ensimmäiseksi otteluksi onnistuimme toivotulla tavalla. Pelaajat toteuttivat pelit kuten halusimme lopun muutamia nukahduksia lukuunottamatta. Lähdimme kauden avaukseen kavennetulla pelikirjalla ja kauden edetessä aiommekin leventää pelikirja-arsenaalia vähitellen. Ottelusta jäi kaikinpuolin hyvä fiilis!”. Kauden avausottelussa maalin makuun päässyt laitahyökkääjä Aada Tiermas #11 on samoilla linjoilla Riiheläisen kanssa ja uskoo, että joukkue on valmis kohtaamaan Tigersin: ”Ensimmäinen peli oli hyvä, vaikka olikin vähän jännitystä. Kaikilla näytti kuitenkin olevan homma hallussa. Tigersiä vastaan lähdetään pelaamaan samalla hyvällä fiiliksellä, mutta vielä kovempaa. Myös huolellisuutta tarvitaan enemmän, etenkin me rissut luvataan ottaa vielä enemmän heittoja kiinni”. Hämeenlinna Tigers on uusi tulokas naisten 1-divisioonassa, mutta joukkueesta löytyy kuitenkin reilusti kokemusta. Tigersin riveissä vaikuttavat muunmuassa naisten maajoukkuetta MM-tasolla edustaneet Merle Ziemann #71 ja Jessi Maunula #83. Kautta aikojen ensimmäisessä ottelussaan Tigers kohtasi Kotka Eaglesin, jolle joutui taipumaan luvuin 44-6. Loppulukemat eivät kuitenkaan kerro kaikkea ottelun kulusta, sillä Tigers onnistui etenkin heittopelillään haastamaan Eagles puolustusta. Nopeiden ja varmakätisten laitahyökkääjien Maunulan, Emilie Arkon #32 ja Julia Turusen #46 kanssa Phoenix puolustus saakin olla erityisen tarkkana. Reilu Fiilis on hyväntekeväisyystapahtuma, jossa West Coast Phoenix on jälleen mukana. Tapahtuman tavoitteena on kerätä mahdollisimman suuri rahapotti vähävaraisten raisiolaisten perheiden lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Tapahtuma avaa ovensa klo14 ja alueella on mahdollisuus kokeilla mm. jenkkifutispallon heittoa, tutkapotkua- ja laukausta, sekä monia muita kiinnostavia aktiviteetteja. Klo16 alkaen kentällä pelataan hyväntekeväisyys jalkapallo-ottelu, jossa mukana monia tv:stäkin tuttuja media- ja urheiluvaikuttajia. Phoenixin kotiottelu kruunaa tapahtumarikkaan päivän klo 17.30 alkaen. Saavu siis hyvissä ajoin Kerttulan urheilukentälle luomaan Reilua Fiilistä ja kannustamaan Phoenix toiseen kotivoittoonsa. Päivän tapahtumiin on vapaa pääsy ja ottelu on tuttuun tapaan selostettu. Paikalla myös herkkuja notkuva buffetti, tervetuloa!  Äitienpäivän koittaessa West Coast Phoenix sai vieraita kotikentälleen Kotka Eaglesin asettuessa vastaan molempien joukkueiden kauden avauspelissä! Kyseessä oli joukkueiden ensikohtaaminen pelikentillä, vaikka yhteisten leirien kautta olikin jo ehditty tehdä tuttavuutta niin vastapuolen pelaajiin kuin pelityyliinkin.
Ottelun potkaisi käyntiin Eagles, joten Phoenix pääsi ensimmäisenä kokeilemaan hyökkäystään. Ensimmäinen hyökkäysvuoro näyttäytyi lähinnä talven pölyjen karistajana, sillä Eagles-puolustus jätti raisiolaiset kokonaan ilman uusia yrityksiä. Phoenix-puolustus taasen näytti taklauskovuuttaan aiheuttaen kotkalaisille pallon rähmäyksen heti ensimmäisellä yrityksellä. Kun palloa peittämään kerkesivät ensimmäisenä raisiolaiset, sai Phoenix-hyökkäys heti uuden yrityksen näyttää talvella opittua. Puolustuksen tehokkaasta toiminnasta mallia ottaen saatiin kaksi yritystä myöhemmin nähdä oranssia juhlintaa, kun keskushyökkääjä #16 Emmi Karru löysi juoksullaan tiensä blokkien lomasta aina maaliin saakka. Lisäpisteyritys ei tuottanut tulosta. Eaglesin taka-ajo ei seuraavalla hyökkäysvuorolla tuottanut tulosta, mutta puolustuksen astuessa kentälle otti #9 Laura Karhu tärkeän syötönkatkon. Phoenixin puolustuksen linjan sekä tukimiesosaston ollessa liekeissä ei kotkalaiset kuitenkaan päässeet uutta hyökkäysmahdollisuuttaan hyödyntämään, vaan ajautuivat yhä lähemmäs omaa maalilinjaansa. Puntin jäädessä lyhyeksi pääsi Phoenix-hyökkäys jatkamaan työtään 9 jaardin päästä maalilinjasta. Pelinrakentaja #1 Ronja Sulin kiitti tästä mahdollisuudesta ja sukelsi pallon maaliin. Laitahyökkääjä #83 Katja Kankaanpään napatessa lisäpisteheiton kiinni kirjattiin tilanteeksi 14-0. Phoenix puolusti onnistuneesti myös seuraavan Eagles-vyörytyksen, mutta joutui oitis uudelleen töihin hyökkäyksen rähmättyä pallon ja kotkalaisen #79 Katri Pyöttiön ehdittyä ensimmäisenä tätä peittämään. Kotkalaiset onnistuivat jo kolkuttelemaan maaliviivaa 18 jaardin päässä, mutta Phoenixin takakentän puolustaja #17 Jonna Veräjänkorva kuittasi hyökkäyksen virheen ottamalla syötönkatkon. Seuraavalla hyökkäysvuorolla kiertopelin blokkien osuessa kohdilleen ja rookie-keskushyökkääjä #6 Oona Reinholmin kuitatessa lähes 10 jaardisen juoksun alkoi maalilinja jälleen olla lähellä. Hyökkäyksen linjasta #68 Jenna Virtasen pitäessä loistavasti kulman kiinni vei Karru kiertopelin pisteille saakka. Tilanne raisiolaisille 20-0! Seuraavalla hyökkäysvuorolla nähtiin selvästi sisuuntunut Eagles, kun ensin #4 Mia Grek otti kiinni lähes 20 jaardisen heiton ja vain pari yritystä myöhemmin pelinrakentaja #8 Essi Söderholm juoksi sivurajaa viistäen pallon aina maaliin saakka. Lisäpisteyrityksen epäonnistuessa tilanne 20-6. Seuraavalla hyökkäysvuorolla raisiolaisten menoa hidastivat rangaistukset ja juostu touchdownkin hylättiin virheen vuoksi. Puntin hämäys tuotti kuitenkin Kankaanpään toimesta pitkän juoksupelin, jonka myötä hyökkäysvuoro sai vielä jatkua. Seuraavilla yrityksillä pelinrakentaja Sulin jakeli vain heittoja, joista viimeisen nappasi kiinni laitahyökkääjä #11 Aada Tiermas maalialueella. Keskushyökkääjä Reinholmin kipittäessä lisäpisteyrityksen maaliin tilanne raisiolaisille 28-6. Näissä lukemissa siirryttiin myös puoliajalle. Eagles aloitti toisen puoliajan juoksupelein tasaisesti edeten saaden kahdesti uudet yritykset. Palloa kantoi niin keskushyökkääjä Grek kuin pelinrakentaja Söderholm. Matka tyssäsi kuitenkin puoliväliin pelikenttää. Seuraavalla Phoenixin hyökkäysvuorolla tapahtui nopeasti, kun Reinholmin juoksun ja laitahyökkääjä #90 Jenni-Mari Koiviston kiinnioton jälkeen kiertopelissä osuu blokit kohdilleen ja Karru kiitää sivurajaa pitkin kauimpaan maalialueen nurkkaan. Tilanne 34-6. Phoenix onnistuu saamaan seuraavasta aloituspotkusta pallon itselleen onnistuneen onside-potkun myötä, mutta hyökkäys ei pysty tätä hyödyntämään pallojen tipahdellessa laitahyökkääjien sormien läpi ja kiertopelin kuivahtaessa onnistuneeseen kotkalaisten blitziin. Phoenix saa kuitenkin Eagles-hyökkäyksen peruuttamaan mm. tukimiesten #8 Minttu-Miina Harjulan ja #40 Oona Saarisen jaellessa taklauksia. Seuraavaan pistesuoritukseen vaaditaan vain yksi hyökkäysyritys, kun rookie-laitahyökkääjä Koivisto nappaa Sulinin nappiheiton kiinni ja kuljettaa pallon aina maaliin saakka kuitaten itselleen pisteiden lisäksi reilut 50 jaardia! Tilanne 40-6. Eagles-hyökkäys jatkaa yhä juoksupainotteista hyökkäystään, jolla eteneminen on tasaista muutaman jaardin tahtia. Rangaistuksia tulee molemmille joukkueille, mikä muuttaa useasti asetelmia. Keskushyökkääjä Grek saa upotettu 20 jaardisen juoksun läpi Phoenix-puolustuksen ja Söderholm viimeistelee kiertojuoksullaan touchdownin joukkueelleen. Lisäpisteyritys ei onnistu, joten tilanne 40-12. Eagles onnistuu vuorostaan onside-potkussa ja saa pallon uudelleen itselleen. Seuraavalla hyökkäysvuorolla nähdään komea kiinniotto laitahyökkääjä #7 Camilla Cleven toimesta ja nopeasti myös pistesuoritus Söderholmin juoksupelillä laitahyökkääjistä Karhun ja #27 Hanna-Maija Klaavun onnistuessa blokeissaan. Tilanteeksi merkitään 40-18, joka jää myös pelin lopputulokseksi. Ottelun MVP:einä palkittiin kotijoukkueesta puolustaja #40 Oona Saarinen ja vierasjoukkueesta pelinrakentaja #8 Essi Söderholm. Eagles jaksoi selvästi puristaa loppuun asti raisiolaisia paremmin tehden kaksi viimeistä pistesuoritusta ja viimeinen neljännes jäi ehdottomasti raisiolaisten heikoimmaksi. Phoenix-hyökkäys kuitenkin lunasti valmennuksen odotukset tehtyjen pisteiden osalta, vaikka ajoittainen suoritusvarmuuden ailahtelevuus onkin asia, jonka korjaamiseen tulee jatkossa panostaa. Positiivisena asiana voidaan pitää onnistumisia niin juoksu- kuin heittopeleissä ja pisteitä tekivät kaikki hyökkäyksen pelaajista. Puolustuksesta linja ja tukimiehet pelasivat tarkasti ja fyysisesti kuten toivottua pistäen vastustajan ahtaalle Muutamat pidemmät juoksupelit olivat seurausta onnistuneista kiertopeleistä. Takakentän puolustajat pitivät kotkalaisten heittopelit yksittäisiä kiinniottoja lukuun ottamatta hyvin kurissa. Seuraava West coast phoenixin ottelu koittaa 26.5. Raisiossa kun vieraaksi saapuu Hämeenlinna Tigers. Tervetuloa tuolloin jälleen kannustamaan tulilinnut voittoon!! West Coast Phoenix – Kotka Eagles, Kerttulan Urheilukenttä.
Pitkä ja pimeä talvi on vihdoin selätetty ja selvä kesänmerkki on kun West Coast Phoenixin parvi valloittaa jälleen Kerttulan Urheilukentän. Naisten 1-divisioona potkaistaan käyntiin sunnuntaina 12.5. klo 13, kun kotkalainen Eagles saapuu Phoenixin vieraaksi. Luvassa on varmasti sulkien pöllyämistä kun nämä kaksi uljasta lintua kohtaavat ensimmäistä kertaa historiassaan. West Coast Phoenixin talvi on ollut haastava. Joukkue on kärsinyt valitettavista loukkaantumisista ja sairasteluista läpi offseasonin ja vaikka sairastupalaisia alkaa joukkueharjoituksissa jo mukana olemaankin, joutuu joukkue lähtemään ensimmäiseen otteluun vielä siipirikkoisena. Vahvasti yhteen hioutunut joukkue ei ole kuitenkaan antanut kauteen valmistautumisessaan tuumaakaan periksi ja uusille pelipaikoille siirretyt pelaajat haluavat varmasti näyttää osaamistaan myös vieraammissa tehtävissä. Phoenixin hyökkäystä johdattaa tuttuun tapaan pelirakentaja Ronja Sulin. Viime kaudella käytännössä yksin juoksupeliä harteillaan kantanut Annukka Kainulanen saa toivottuja apujalkoja, kun Emmi Karru palaa sairastuvalta kokoonpanoon ja lahjakas rookie Oona Reinholm tuo leveyttä sekä keskus- että laitahyökkääjistöön. Hyökkäyksen linjasta centteri Riikka Pilpola ei ehdi mukaan vielä ensimmäisille pelikierroksille, mutta kokenut Hanna Hanhiala on hoitanut tämänkin tonttinsa hyvin. Hyökkäyksen linjasta löytyy myös paluumuuttaja Hanna Jalomaa, joka tekee paluun raisiolaiseen jenkkifutikseen neljän vuoden tauon jälkeen. Phoenixin puolustus on hyvä twisti kokemusta ja nuoruutta. Linjasta ei puutu voimaa, eikä nopeutta ja ”ihmisrekkanakin” tunnetun Veera Miettusen johdolla puolustuslinja on varmasti vaikeasti ohitettavissa. Maajoukkueen oviakin kolkutellut kaksikko Minttu-Miina Harjula ja Jonna Veräjänkorva ovat kumpikin kehittyneet pelinlukutaidossaan, joten tarkat taklaukset ovat enemmän kuin suotavia tältä duolta. Kovaa taklaa myös Oona Saarinen, jonka joukkue valitsi yhdeksi kapteenikseen täksi kaudeksi. Nuori puolustaja ei ole ehkä puheliaimmasta päästä, mutta esimerkillään johtaa joukkuekavereitaan parempiin suorituksiin. Syytä on nostaa esille myös toinenkin nuori puolustaja, Amanda Rouhiainen, jonka kehityskäyrä lähti viime kauden lopulla melkoiseen kiitoon ja loppua ei näy. Lahjakas takakentän puolustaja saatetaan nähdä Veräjänkorvan tavoin myös laitahyökkääjän tontilla. Phoenix ja Eagles eivät ole aiemmin kohdanneet sarjaotteluissa, mutta joukkueet ovat toisilleen tuttuja yhteisten leiritysten myötä. Phoenixin tavoin Eagles saavutti viime kaudella välieräpaikan, jossa se kärsi tappion divisioonan voittaneelle Turku Trojansille. Joukkueen selkeä syömähammas on kokenut ja vikkeläjalkainen Essi Söderholm, joka tarvittaessa pelaa molemmilla puolilla palloa. Nopeutta löytyy myös Porvoo Butchersista Kotkaan siirtyneeltä keskushyökkääjä Mia Grekiltä, jonka kanssa Phoenix puolustuksen pitää olla tarkkana. Phoenixin kotiotteluissa on tuttuun tapaan paikalla kioski, josta kahvin ja pullan lisäksi löytyy virvokkeita ja makkaraa. Ottelu on selostettu ja sisäänpääsy on maksuton, tervetuloa! Kauden alkuun on jäljellä enää vajaa viikko, joten jatketaan otteluihin valmistautumisen toisella ja viimeisellä osalla.
Kuten edellisessä tekstissä totesin, tankkaamista kannattaa harjoitella myös nesteytyksen osalta. Kuinka paljon on riittävä määrä juotavaa, jottei vesi kuitenkaan hölskyisi vatsassa. Alla myös ajatuksia valmistautumisesta ylipäätään. Juominen Neste on toinen tärkeä osuus, jonka merkityksen olen vasta näiden viiden edellisen jefukauden aikana oppinut. Kun peliaika kasvoi 90 minuutista yli 120 minuuttiin ja juoksumäärät kasvoivat huomattavasti, kärsin ensimmäisellä pelikaudellani todella paljon krampeista. Olen aina ollut huono juomaan vettä, joten tankkauksessa käytän pääasiassa vissyjä, toisinaan myös erilaisilla urheilujuomajauheilla maustettua vettä. Vissyistä ja urheilijuomista saa myös tarvittavia suoloja, jotka saattaa liiallisella veden litkimisellä huuhtoutua elimistöstä pois ja sitä kautta taas lisätä lihaskramppien riskiä. Oikean määrän nesteiden tankkaamiseen löytää myös kokeilemalla, mutta itselläni on periaate, että pyrin juomaan kaksinkertaisen määrän mitä ”normaalina päivänä”. Viime kesä helteineen oli toki poikkeus, jolloin juomaa kului jo ”arkena” tavallista enemmän. Haastavasta kesästä huolimatta en kärsinyt yhdestäkään krampista, joten tankkaamiseni oli ainakin tällä mittapuulla onnistunut. Tankkausrutiinien hioutuminen on huomattavissa myös joukkuetasolla. Melko monella pelaajallamme on se tietty vissymerkki tai –maku, jota juodaan aina pelimatkoilla ja muita ei voi edes harkita ”pelivissynä”. Juomista kannattaa ja pitää jatkaa läpi ottelun. Aina on syytä ottaa hörppy kun siihen on mahdollisuus. Pienet suulliset vettä silloin tällöin ehtivät imeytymään verenkiertoon, eikä vesi jää vatsaan hölskymään. Nesteytystä on syytä myös jatkaa vielä ottelun jälkeen sillä hikoiltu neste on hyvä korvata mahdollisimman nopeasti, jotta palautuminen ottelusta voi heti alkaa. Nesteytyksen lisäksi olen viime vuosina kiinnittänyt huomiota myös lisäravinteisiin, etenkin suoloihin. Viime kesän helteissä pelastus saattoi piillä myös magnesium-tableteissa, jotka vähentävät lihaskramppeja. Lisäravinteissa tulee kuitenkin muistaa voimassaolevat doping-säädökset, sillä joissakin aminohappovalmisteissa saattaa olla mukana urheilussa kiellettyjä aineita. Valmistautuminen ylipäätään Jokaisella on varmasti oma tapansa valmistautua otteluun. Toiset nukkuvat pitkät yöunet, toisilla ne jäävät vähäisiksi. Toinen tykkäävät höpötellä bussireissulla muiden kanssa, kun taas toinen laittaa kuulokkeista soimaan lempi musiikkiaan ja on omissa oloissaan. Tärkeintä on kuitenkin löytää tässäkin se tapa, jolla saa itsestään kaiken irti kun ottelu koittaa. Olen kerran lähtenyt vieraspeliin suoraan yövuoron jälkeen ja nukkunut ”yöunet” bussissa, ei toiminut minun kohdallani. Kroppa ei vaan herännyt peliin, vaikka mieli koitti tsempata. Hyvät yöunet on itselleni ainakin kaiken A ja O. Itse teen usein myös mentaaliharjoittelua, eli mietin mielessäni erilaisia pelitilanteita, miten niissä teen ja onnistunko. Jos epäonnistun, pelaan saman tilanteen uudelleen niin kauan kunnes onnistun. Näin pystyn mielessäni kohtaamaan niitä haastaviakin tilanteita, joita pelissä saatan kohdata. Kannattaa kokeilla ;). Toivottavasti sait tästä blogisarjasta joitain vinkkejä, joiden avulla on helpompi valmistautua lähenevään ottelukesään. Valmistautuminen otteluun ei ole rakettitiedettä, mutta pienillä valinnoilla voit helpottaa urakkaasi. Nähdään kentällä! #83 Katja Kauden lähestyessä on hyvä ruveta miettimään tuleviin peleihin valmistautumista, ja siksi pari seuraavaa postausta käsittelevätkin kyseistä aihetta.
Jenkkifutis vaatii pelaajilta sekä fyysistä, että henkistä kestävyyttä, jotta tarkkaan hiotut pelikuviot tuottavat tulosta ja tiukka vääntö voidaan kääntää joukkueen eduksi. Fyysistä kuntoa ollaan hiottu läpi offseasonin, mutta jopa kolmetuntiseksi venähtävä ottelu vaatii kuitenkin huolellista valmistautumista ja tankkausta lyhyemmällä aikavälillä. Urheilusuoritusta edeltävään tankkaamiseen löytyy netistä pilvin pimein materiaalia, mutta itse uskon, että kokeilemalla voi löytää itselleen parhaimman tavan tankata nestettä ja ravintoa. Suosittelenkin ennen pelikauden alkua, esimerkiksi ennen koko päivän leiritystä tai scrimmagea, ”harjoittelemaan tankkaamista”. Eli kokeilemalla löytämään itselleen hyvä tapa ja määrä juoda ja syödä ennen pitkäkestoista harjoitusta. Näin toivottavasti vältytään yli- ja alitankkaamiselta ennen tosipelejä. Itse olen 20 vuoden ajan enemmän ja vähemmän tankannut erilaisiin turnauksiin, peleihin ja leireihin ja ajatukseni tankkauksesta on elänyt ja elää edelleen. Alle olen listannut joitakin tämän hetkisiä mietteitäni syömisestä ennen ottelua. Blogin toisessa osassa käsittelen nesteytystä ja valmistautumista ylipäätään. Syöminen Muistan nuoruudessani kuinka ehdoton olin ottelua edeltävästä pasta-annoksesta, mutta nykyään monipuolinen ”kotiruoka”, joka sisältää hiilihydraatin- (riisi, pasta tai puuro) ja proteiininlähteen (liha- ja maitotuotteet) on avain otteluissa jaksamiseen. Hiilihydraatit ovat tunnetusti ihmisen pääasiallinen energianlähde ja etenkin pitkäaikaisessa urheilusuorituksessa elimistö, ainakin omani, vaatii pohjalle hiilihydraatteja. Mielestäni hiilihydraatteja ei kuitenkaan tarvitse ylipopsia pelipäivän lähestyessä, vaan monipuolisella ruokavaliolla 2-3 päivää ennen ottelua saan parhaimmat energiavarannot. Proteiinin lähteestä en ole kranttu, mutta pelipäivinä suosin maitotuotteita (raejuusto ja rahka) ja kana. Rasvaista lihaa ja kalaa vältän, koska ne aiheuttavat itselleni närästystä. Mutta kuten sanottu, mistä sitä tietää vaikka naudan sisäfileepihvi olisikin se paras juttu just sulle! Proteiini pitää myös kylläisenä pidempään, on kamalaa huomata alkuverryttelyn jälkeen, että vatsa kurnii jo! Monipuolisuus on mielestäni tärkein osa myös ottelua edeltävää ruokailua ajatellen, mutta en sulje pois, etteikö erilaisilla dietti-ruokavalioilla voisi jaksaa ihan yhtä hyvin pelata, jokaisen vaan tarvitsee löytää itselleen se sopivin balanssi hiilihydaattien ja proteiinin suhteen. Ruokaa siis saa ja pitää syödä, mutta ruokailun ajoittamisellakin on suuri merkitys. Liian tuhti ateria liian lähellä ottelua aiheuttaa tukalan olon, mutta kuten sanottu myös nälkä ennen ottelun alkua on kamala tunne. Eli myös ruokailun ajoittaminen on harjoiteltava asia. Itse suosin lämmintä ateriaa noin 2-3 tuntia ennen alkulämmittelyiden alkua (eli noin 3-4 tuntia ennen ottelun alkua). Syön usein ”helposti alas menevää ruokaa” , koska väkisin syömisestä tulee vain paha olo. Esimerkiksi normaaleina kotipelipäivinä kun lähden kentälle jo ennen lounasaikaa syön vain aamupalan, joka useimmiten koostuu isosta lautasellisesta kaurapuuroa ja vaihtelevasti joko leivästä tai rahkasta/raejuustosta. Ennen siis olisin aamuisin tehnyt itselleni (tai äiti olisi tehnyt) pasta-annoksen, mutta nykyään tosiaan vältän pakkosyömistä ja syön mielummin pieniä annoksia sitä ja tätä, jotta tulen kylläiseksi. Tavalliset kaupat ovat nykyään täynnä erilaisia proteiinijuomia ja –patukoita, joista on varaa valita itselleen meiluisat maut. Otteluihin varaan evääksi yleensä pari banaania ja valmiita proteiinijuomatetroja. Myös erilaiset energiageelit ovat suosiossani, sillä pieneen määrään geeliä on saatu iso määrä energiaa. Ottelunaikaisessa tankkauksessa mielestäni ei ole väliä mistä lisäenergiaa saa, kunhan sitä on helppo nauttia ja olo pysyy hyvänä. Kannattaakin siis testata proteiinipatukat tms. muut eväät ennen ottelua ja niiden soveltuminen omalle vatsalle, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. #83 Katja Eerikkilän leiri 16.2-17.2. Kauan odotettu viikonloppuleiri Kotka Eaglesin kanssa alkoi lähestyä. Ja aikasin lauantai aamuna 29 pelaajaa ja 2 koutsia kipusivat autoihin ja matka kohti Eerikkilää sai alkaa! Paikalle päästyämme pidimme oman joukkueen kesken palaverin, jossa käytiin läpi leirin ohjelmaa, aikataulua ja treenien tavotteita. Samalla joukkueen EA-osasto teippasi pelaajat treenikuntoon. Palaverin jälkeen suuntasimme lounaalle, jonka jälkeen oli ensimmäisen treenin vuoro. Ensin otettiin yhteiset lämmöt, jonka jälkeen jakauduttiin pelipaikkakohtaisiin ryhmiin. Jokaisella ryhmällä oli oma koutsi vetämässä treenejä. Parin tunnin treenien jälkeen oli vuorossa tankkausta ja lepoa. Päivän toisen treenin tarkoitus oli vastata normaalia peliä kauden aikana. Pelattiin 11vs.11, 8-10 downia kerrallaan. Nämä treenit videoitiin molempien joukkueiden käyttöön seuraavan päivän videotreenejä varten. 3,5h scrimmagen jälkeen oli vuorossa päivällinen ja halukkaille sauna ja avantouinti. Jonka jälkeen porukka alkoi olemaan jo aika valmista kauraa unille :).  Kuva: Noora Railonmaa
Runsaan aamupalan jälkeen toinen päivä alkoi edellisen päivän scrimmagen aikana kuvattujen videoiden läpikäynnillä. Tämän jälkeen jokainen sai vielä kotitehtäväksi katsoa oman pelipaikkansa kohdalta onnistumisia ja asioita joissa vielä parannettavaa. Videopalaverin jälkeen käytiin pikaisella lounaalla, jonka jälkeen oli vielä palauttavan treenin vuoro. Leirin viimeisissä treeneissä palauteltiin oman joukkueen kesken. Vikojen reenien jälkeen lähdettiin takaisin Turkua ja Raisiota kohti. Rookiena oli mukavaa leireillä joukkueen kanssa, ja päästä pelaamaan "se eka peli". Uutena pelaajana videoiden tarkastelu on hyvä tapa kehittyä tulevaa kesää varten. Kaikista parasta huomata kuinka huipun porukan kanssa saa reenata! - "Reiska" Phoenix aloitti vuoden vauhdikkaasti järjestämällä tyttöjen jefuleirin Maskun Taponkedon hallissa. Alla tyttöjen jojon Auri Norrmanin kuvaus leiristä. Talvileiri 2.- 3.1. Tammikuun toisen päivän aamu valkeni poutaisena myrskyisän yön jälkeen. Ilmassa oli iloisen odottava tunnelma, tänään olisi tyttöjen talvileirin ensimmäinen päivä. Ilmoittautuneita oli kertynyt kivasti ja treenisuunnitelmat oli hiottu kuntoon. Aamupäivällä kävin hakemassa erilaista treenivarustetta patjoista kypäriin ja hartiasuojiin, auto oli niin täynnä, ettei takaikkunasta nähnyt ulos. Välipalapatukat ja mehut oli hankittu. Kaikki kunnossa siis. Klo 11.34 puhelimeen tuli viesti ”Force majure. Tämän päivän tyttöjen leiri pitää perua! Myrsky on yöllä kaatanut puita Maskussa ja halli on pimeänä. Sitä ollaan korjaamassa mutta ei saada kuntoon kahteen mennessä. Huominen pidetään vielä kalenterissa, mutta jos katkos jatkuu sekin voidaan joutua perumaan.” Voi itku. Ei auttanut muu kuin ottaa yhteyttä kaikkiin osallistujiin ja ilmoittaa peruutuksesta. Ja toivoa, että huominen onnistuu. Itse otin hoitaakseni ilmoittelun ja Katja lähti Maskuun päivystämään, jos paikalle sattuisi tulemaan joku, joka ei ollut ennakkoilmoittautunut. Hallille saavuttaessa kävi ilmi myös se, että hallille johtava tie oli poikki sen yli kaatuneen suuren kuusen vuoksi. Todellinen force majure. Klo 22.10 ”Hallissa on sähköt” Jee, loistavaa. Uusi ilmoittelukierros tulijoille. Huomenna päästään vihdoin treenaamaan. Leiripäivä. Autoon, Oona matkalta kyytiin, ensiapulaukun ja palkintopallojen, ihanat minikokoiset jefupallot ripustuslenkillä, nouto ja kohti Taponkedon hallia. Pienen oviselkkauksen jälkeen, se ei ollut lukossa vain hieman tiukka, kamat sisään ja odottelemaan osallistujia. Paikalle alkoi saapua leiriläisiä, muutama tytöissä jo treenaava ja muutamia, joille laji oli täysin uusi tuttavuus. Juttelin jojona tyttöjen kanssa ja kyselin hieman heidän taustojaan. Toisilla oli jonkinlaista urheilutaustaa muista lajeista, toisilla taas ei. Mukana oli pieniä ja pitkiä, hentoisia ja suurempia. Mutta kuten sanottua, laji sopii kaikille urheilukokemukseen, kokoon tai ikään katsomatta. Tunnelma oli jännittyneen odottava, kun aloimme katsoa jokaiselle tytölle sopivia hartiasuojia ja kypäriä. Hartiasuojien pukeminen sai aikaan kikattelua ja kypärät huudahduksia ”eihän täältä nää mitään” ”tää on tosi painava”. Tyttöjen valmentaja Minttu otti leiriläiset haltuunsa ja pienen seuraa ja lajia käsittelevän esittelyn jälkeen treenit alkoivat lajityypillisellä lämmittelyllä ja kevyellä venyttelyllä. Sitten tytöt pääsivätkin suoraan tositoimiin. Varusteet päälle ja taklausharjoituksiin. Jokainen pääsi kokeilemaan taklausta taklaustyynyihin. Ensin hitaammin ja itse tönäisten, sitten kovempaa niin, että me patjojen pitäjät hieman tönäisimme vastaan. Tytöt suoriutuivat mahtavasti, ja jokaisella kierroksella taklauksiin tuli lisää rohkeutta ja voimaa. Taklauksesta leiriläiset siirtyivät kokeilemaan pallon kantamista ja pallonkantajan kiinniottamista. Kukin sai vuorollaan olla pallonkantaja ja kiinniottava puolustaja. Harjoituksessa sai tuntumaa siihen, millaista on yrittää lukea pallonkantajan liikkeitä ja ehtiä sitten ottamaan pallonkantaja kiinni. Pienen juoma- ja hengähdystauon aikana kyselin uusilta lajiin tutustujilta mille on tuntunut. Hymyssä suin kaikki vastasivat, että on ollut tosi hauskaa ja erilaista kuin mikään muu. Yksi tytöistä totesi nauraen, että taklaamassa oli kivasti päässyt purkamaan paineita. Viimeisenä vuorossa oli pallon kiinnioton harjoittelua. Tytöt saivat kokeilla millaista on heittää ja ottaa kiinni palloa, joka ei olekaan pyöreä. Ja koska kaikki sujui niin hyvin ja luontevasti, ehdittiin vielä harjoitella pallon kiinniottoa juostessa sekä testaamaan 1vs1 ja 2vs2 pelejä, jossa osa pelaa laitahyökkääjän paikkaa ja koittaa ottaa palloa kiinni ja osa puolustajaa, jotka yrittävät estää kiinnioton. Syntyipä siinä tiimellyksessä muutama interikin. Paljon onnistumisia, kannustusta, hurrauksia ja naurua. Tiiviin kaksituntisen jälkeen leiriltä lähti kotiin iloisia ja uudesta kokemuksesta innostuneita tyttöjä, jotka kyselivät jo missä seuraavat treenit pidetään.  kuva: Jenni Nurmi
Tervetuloa mukaan tyttöjoukkueeseen, nähdään treeneissä! Auri -tyttöjen joukkueenjohtaja #19 Myös Phoenixin naisten joukkue jatkoi treenejään joulutauon jälkeen tiistaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Tammikuun lopulla pidettiin myös kahdet avoimet treenit, joihin osallistui yhteensä noin 5 uutta kokeilijaa. Jos nämä treenit jäivät sinulta välistä ota yhteyttä ja lähde rohkeasti mukaan kokeilemaan. Phoenixin junnuista, Aino, Oona, Amanda, Tiia ja Anna osallistuivat Helsingissä järjestettyyn 28-30.10 järjestettyyn Nordic Girls Campin toiselle leirille. Ensimmäinen leiri järjestettiin keväällä. Leirillä oli noin 35 tyttöä joista 20 oli Suomesta ja loput Ruotsista. Leirimme alkoi vasta kortin saaneen Ainon kyydillä Helsinkiin hotellille. Illalla oli ohjelmassa huoneiden ja paitojen jako, kertasimme myös leirin ohjelman ja valmentajat esittelivät itsensä. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä iltapala ja sitten suuntana oli sänky ja uni.   Kuvaaja: Hilarious Hobbit Lauantai aamuna herättyämme menimme aamupalalle, jonka jälkeen bussi lähti kahdeksalta Laaksolahteen päin, jossa vietimme koko päivän. Saavuttuamme hallille alkoivat ensimmäiset treenit. Ensimmäisissä treeneissä oli pelipaikkakohtaisia harjoituksia ja enemmän jokaisen paikan perusteita. Treenien jälkeen syötiin makaronilaatikkoa ja kerrattiin puolustuksen kanssa puolustuksen frontteja ja -aluevastuita. Kertauksen jälkeen taas treenattiin. Treeneissä oli enemmän taklausta koko puolustuksen kesken, kuten Oklahoma ja diamond drillejä. Treenien lopussa myös päästiin treenaamaan vähän teamia  Kuvaaja: Hilarious Hobbit  Kuvaaja: Hilarious Hobbit Toisien treenien jälkeen taas syötiin ja keskusteltiin. Tällä kertaa keskustelimme millä tavalla saisimme lajiin lisää tyttö harrastajia. Saimme myös videoterveisiä Phoebe Schecteriltä Buffalo Billsin valmentajalta, joka oli linebacker valmentajana ensimmäisellä leirillä. Rankan treenipäivän jälkeen matkasimme takaisin hotellille nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän treeneihin. Ensimmäisen päivän intterisaldo oli Aino 2, Oona 2 ja Amanda 0 :)  Kuvaaja: Hilarious Hobbit Toinen päivä alkoi tismalleen samalla tavalla, kun ensimmäinen aamupalalla ja bussilla hallille. Ainoana erona oli ihmisten väsymys-taso ja hartioiden kipeysaste. Hallille saavuttuamme otimme ryhmäkuvia ja aloitimme lämmittelyn scrimmagea varten. Peli meni täysin puolustuksen haluamalla tavalla ja puolustus vei voiton. Scrimmage pelissä tapahtui myös historiaa, kun Amanda otti ensimmäisen intterinsä ja juoksi sen pohjiin. Viimeisten harjoitusten jälkeen olivatkin intteritilastot Oona 3, Aino 3 ja Amanda 1. Pelin jälkeen taas syötiin ja pidettiin viimeinen seminaari. Seminaarissa kuulimme u19 tyttöjen maajoukkueen päävalmentajan Jan Österlundin tarinan, miten hän päätyi lajiin ja valmentajaksi, kuulimme myös Paula Lehtisen ravintoluennon. Seminaarin jälkeen alkoi taas jännittävä matka Ainon kyydillä kohti kotia.   Kuvaaja: Hilarious Hobbit - Oona Saarinen #40 (se lyhin junnu)
Palasin loppukesästä - kolmen vuoden tauon jälkeen - takaisin entuudesta tuttuun joukkueeseeni ja amerikkalaisen jalkapallon pariin. Lähes välittömästi minulle avautui mahdollisuus lähteä Tanskaan ehostamaan hyökkäyksen linjapelaajan taitojani parinsadan muun naisen kanssa. Naisia oli saapunut eri puolilta Eurooppaa sekä myös esimerkiksi Atlantin toiselta puolelta USA:sta. Tarkoitus oli majoittautua, syödä ja treenata yhdessä. Saavuin perjantain lennolla hyvissä ajoin. Hyppäsin Kööpenhaminassa metroon ja kävelin matkatavaroineni viimeiset 3km, jotta näkisin vähän kaupunkia kiireisen viikonlopun alla. Majoitus oli varsin mukava ja siisti, ja sain huonetoverikseni yllättäen rakkaan lajiystäväni!  Sekä perjantaina että lauantaina kävimme illallisella joukkueeni nimeä muistuttavassa ”Café Phenix-ravintolassa”.  Muun leirin ulkopuolisen ajan lepäilimme ja hengailimme keskenämme tutustuen ranskalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten sekä monien muiden kansalaisuuksien kanssa. Uusia ystävyyksiä saatiin aikaiseksi ja se fiilis oli jokaisen kohdalla mahtava!  Ensimmäisenä leiripäivänä lauantaina harjoiteltiin yhteisen sävelen löytämistä suurella ryhmällä. Jo alkulämmöistä lähtien oli huomattavissa, että jefu-perhe on yhtenäinen ja rakastaa intohimoisesti sitä, mitä yhdessä tekee! Valmennus oli loistavaa, mukavaa ja huumorintajuista, mutta samalla myös jämäkkää, tiukkaa ja vaativaa. Koko päivän touhuttuamme ja kuusi tuntia hikoiltuamme mieli oli todella hyvä - aamuisen bussikyydin missaamisesta huolimatta. 4km kävely kamojen kanssa aamutuimaan oli lähinnä herättävää  Sunnuntaina päivä oli lähes puolet lyhyempi ja hikoilutuokiokin kesti vain kolme tuntia. Kruunuksi kaikelle kokosimme kuitenkin kaikki 48 suurta, voimakasta ja mahtavaa linjapelaajaa viiden pelaajan riveihin ja marssimme taputusten ja laulun kera kentälle. Katselemassa olleiden ihmisten päät kääntyivät ja ilmeet vaihtuivat kunnioittavaan hymyyn. Leirin treeniosuus päätettiin yhdessä pelailemiseen. Pohdimme paluulentoa odotellessamme leiriltä saatua antia. Itselleni jäi muistoksi muutamia erittäin hyviä tekniikoita ja vinkkejä pelikentälle, ja koin menneeni ainakin ajatuksen tasolla taidoissani eteenpäin. Upea ja antoisa reissu! Kesän pelejä odotellessa! Ylpeä West Coast Phoenix-joukkueen pelaaja Hanna Jalomaa #79 OL   Muistan vielä hyvin tarkkaan miltä itsestäni tuntui kun viime loppu syksystä löysin itseni tän meidän huikean joukkueen avoimista tryouteista. Olin jännityksestä ja innostuksesta soikeana, nyrjäytin jopa nilkkanikin silloin kaikessa tohinassa, mutta mitä pienistä, se ei menoa hidastanut. Seuraaviin avoimiin treeneihin ilmestyin taas intoa puhkuen ja sille tielle jäin. Silloin, jo vanhemmilla joukkuelaisilla oli offseason käynnissä ja katseet oli kohdistettu seuraavaan, nyt takana olevaan kauteen 2018. Itse muistan kuinka kaukaiselta se ensimmäinen pelikausi tuntui ja siinä vaiheessa ehkä hieman epätodelliseltakin. Olin valtavan, uuden oppimäärän edessä, mutta myöskin täynnä tarmoa ja halua oppia lajista, tekniikoista, joukkueesta sekä itsestäni lisää. Meillä, joukkueen kesken niin pelaajien kuin koko organisaatiota myöden on aivan mahtava henki ja tuki. Tämä luontaisesti auttoi tätä entistä rookieta aloittamaan lajin harrastamisen sekä pääsemään edes vähän kartalle tämän mahtavan lajin koukeroista. Tässä sitä nyt siis itsekkin ollaan, ensimmäisen pelikauden offilla. Niin se kausi 2018 vain hujahti, välieriin taisteltiin tiemme, yhdessä joukkueena. Kokemus ensimmäisestä pelikaudesta oli mm. opettava, avartava, jännittävä, pelottava ja huikea. Tunteita herättävä kaiken kaikkiaan siis. Matka sieltä viime syksyn avoimista tryouteista tähän offseasoniin on ollut erittäin antoisa. Nyt itsekkin tiedän selkeämmin mitä tämä seuraava kausi tuo tullessaan, niin itselle kuin koko joukkueellekkin ja voi pelottomin mielin valmistautua uuteen, toiseen pelikauteen. Edelleen täynnä samaa tarmoa ja halua oppia uutta kuin edelliselläkin kerralla. Halu kehittyä pelaajana ja lajintuntijana on vain kasvanut. Nyt kun uusi offseason on alkanut ja katseet suunnattu kauteen 2019, ollaan tekeminen aloitettu ryminällä. Valmennus aloitti järjestämällä mahdollisuuksien mukaan pelaajille kehityskeskusteluja. Avoimia treenikertoja sekä niistä seurannut alkeiskurssi pelin saloihin järjestettiin innokkaille lajikokeilijoille, mahdollisille uusille harrastajille. Uusia, ihania ihmisiä löysi tiensä meidän treeneihin ja osa heistä ollaankin onnistuttu jo nappaamaan riveihimme niiden kautta. Syksyn reenit on siis alkaneet ja innolla odotetaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Siellä on ainakin luvassa fyysisen kunnon ja voiman kehittämistä erilaisin kuntotreenein, uusien ja vanhojen tekniikoiden hiomista ja opettelua lajireenin muodossa sekä odottaa joulukuussa jo eka leirikin, Kotkassa. Tässä vain pintaraapaisu tämän hetken tekemisistämme, lisäksihän meillä on myös tyttöjen reenit jonne on kaikki iältään 10-18v. tervetulleita koska vain. Pidämme myös lajiesittelyjä kouluissa. Talkoilemme ja osallistumme erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin pitkin kautta. Meitä voi lähestyä pitkin vuotta jos kiinnostus lajia ja meidän joukkuetta kohtaan kasvaa. Lähestymisestä on tehty helppoa. Meihin saa helpointen yhteyttä nettisivujen, sähköpostin sekä muun sosiaalisenmedian kautta. Ota siis rohkeasti yhteyttä! Amerikkalainenjalkapallo on monipuolinen laji, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Aina oppii jotakin uutta, kehitys on jatkuvaa kunhan itsekkin muistaa että se on paljolti kiinni omasta motivaatiosta ja halusta oppia. Meidän joukkue on kuin eräänlainen perhe. Yhdessä opitaan, yhdessä kehitytää, yhdessä tehdään 🧡🖤 Jatketaan siis yhdessä tekemisen meiningillä kohti kautta 2019, here we come! # 68 Jenna   Kuvaaja: Mira Lahtinen Äitienpäiväviikonloppu ja kauden ensimmäinen peli oli juuri alkamassa. Takana oli 8 kuukautta kestänyt offseason, jonka aikana oli tahkottu treenitunteja ja kulutettu nappiksia. Pari viikkoa takaperin oli fiilistelty kauden alkua ottamalla viralliset ja ei-niin-viralliset pelaajakuvat kiiltävän oransseissa pelipaidoissa. Käsissä oli juuri ostetut tuliterät hanskat, koska pitäähän pidon olla peleissä paras mahdollinen. Oli tankattu rutiininomaisesti hyväksi havaitulla ”pelivissyllä” ja leikattu kynnet lyhyiksi. Jännityksestä ja innosta ei voinut kuin hypähdellä kentän laidalla ja odottaa hetkeä, jolloin pääsisi vihdoin pelaamaan! Ja niin se peli pyörähti käyntiin ja fiilis oli juuri niin huikea mitä edelliseltä, ensimmäiseltä kaudeltani muistin. Onnistumisien lisäksi tapahtui mokia, joista vastustaja rokotti pisteiden muodossa. Sekään ei tunnelmaa pilannut vaan yritettiin kahta kovempaa, yhdessä kuten koko talvikin oltiin tehty. Se palkittiin ja piste-ero kaventui, vaikkakin takaa-ajoasema pysyikin. Oma peli-ilo katosi kuitenkin silmänräpäyksessä, ja myöhemmin selvisi, että samassa hetkessä koko kausi oli ohi. Taklaustilanne, joka oli vain huonoa tuuria. Oma asento suhteutettuna taklaamaan tuleviin pelaajiin sai aikaan jonkinlaisen polven vääntymisen ja tuntui napsahdus. Kipua ei ollut yhtään, mutta tuntemus oli sen verran outo, että loppupeli kului sivurajalla. Seuraavalla viikolla selvisi, että eturistiside oli napsahtanut poikki. Lyhyesti sanottuna se tarkoitti leikkausta sekä yli puolen vuoden kuntouttamista ennen kuin jalka olisi taas pelikunnossa. Suhtautuminen uuteen tilanteeseen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Vaikka itse harjoittelikin lähinnä kävelemään uudestaan, piti kentän laidalle silti päästä aina joukkueen mukana niin treeneihin kuin peleihinkin. Toisinaan muiden menon katsominen teki pahaa ja ihmetytti, miksi edes tulee paikalle, jos siitä aiheutuu vain pahaa mieltä. Mutta siinäpä se, kun ei pystynyt olemaan poiskaan. Jos olet tottunut viettämään yli puolet arki-illoistasi huikean jengin kanssa, miten siitä porukasta pystyisi olemaan erossa vaikka olisikin itse pelitouhuista out? Sen lisäksi, että joukkueen hyvä meininki ja huono huumori piristi sekä tsemppasi huonoina päivinä, oli jotenkin lohduttavaa huomata, että joukkueessa voi olla mukana monella muullakin tavalla kuin pelaamassa. Treeneissä ylimääräisistä silmäpareista ei ole ikinä haittaa, kun pelikuvioita hiotaan kuntoon. Löysin itseni nipottamasta heittokuvien juoksemisesta sekä handoffien kauhomisesta, kun ei tarvinnutkaan keskittyä omaan tekemiseen. Pelejä ennen aika kului kietomalla satoja metrejä teippejä niin joukkuekavereiden nilkkoihin, peukaloihin kuin polviinkin. Opin teippaamaan olkapään ja taisin kerran iskeä teipit nimeltä mainitsemattoman linjapelaajan suunkin eteen. Jenkkifutiksesta oppii myös ihan hirmuisesti ihan vain peliä katsomalla. Yllätyin tajutessani, että meidän pelikutsujen nimissä tai merkeissä olikin ajateltuna jokin logiikka. Välillä taisin jopa ymmärtää pelinkulusta sen verran, että onnistuin arvaamaan oikein, mikä peli seuraavaksi kutsutaan. Itse sivurajalla ollessa kerkeää myös huomaamaan paremmin, miten kukin pelaaja pelitilanteessa käyttäytyy, keskittyy ja suhtautuu asioihin. Ja ne iänikuiset teippauspuuhat pitivät kyllä paikoin myös pelin aikana kiireisenä. Voitteko kuvitella, että rakkaudella tehtyjä teippauksia ei aina saadakaan pysymään nätteinä jenkkifutispelin aikana vaan vaativat muka paikkausta? Verenpaineen ja jännityksen nousu siellä sivurajalla ilman varusteita kököttäessä onkin sitten ihan toinen asia. Kun ei ole itse pelaamassa ja siihen omaan tekemiseen keskittyneessä tilassa, sitä kerkeää jännittämään ihan liikaa muiden puolesta! Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tuntui, että seuraavaksi napsahtaa joku suoni päästä kun on vaan pakko kannustaa ja huutaa jatkuvasti. Tätäkö se äiti tarkoitti, kun selitti junnuajan juoksukisoistani olevansa aina kisojen jälkeen itsekin aivan poikki? Mutta hienointa oli tietysti tulilintujen onnistumiset, voi sitä ylpeyden määrää! Vaikkei oma koipi hyppimistä sallinutkaan, henkisesti heitin kärrynpyörää kun Phoenixin naiset pisti kentällä parastaan ja taisteli jokaisesta jaardista aina pillin vihellykseen saakka. Yläfemmoja on aina kiva heitellä jengin astellessa onnistuneen pelin jälkeen pois kentätä! Tämä joukkue on siitä hieno, että näiden kanssa on lupa epäonnistua. Jos mokaa, nostetaan pää pystyyn ja yritetään uudestaan, mutta ei luovuteta. Jos epäonnistuu niin pahasti, että meinaa itse luovuttaa, muut ei anna sun sitä tehdä. Onnistuessa iloitaan yhdessä ja tanssitaan mahdollisimman omituisilla tavoilla, jonka jälkeen treenataan vielä vähän lisää, jotta vastaisuudessakin saadaan lisää tanssin aiheita. Kausi 2018 ei jäänyt omiin muistoihin kovin helppona. Se oli täynnä pettymystä, turhautumista ja itkuakin, mutta onneksi siihen kuului sitäkin enemmän tukea, ystävyyttä ja naurua(sarkastistakin). Saa olla ylpeä tästä porukasta, joka pystyy mukautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin, vaikka suunnitelmat menisivätkin uusiksi. Ja kiitollinen, että saa olla osa tätä joukkuetta. Nyt kohti kautta 2019, jolloin taas pelataan! Ihan vaikka siksi, ettei tällaisia sivurajajännittämisen verenpainevaihteluja kestä. Ja onhan se jenkkifutis vaan parasta siellä kentällä hartiasuojien ja kypärän uumenissa! #16  Kuvaaja: Mira Lahtinen  Kiira Kesä-Heino kuittasi ottelussa itselleen 2 pistesuoritusta ja vierasjoukkueen parhaan pelaaan palkinnon Kuvaaja: Mira Lahtinen Naisten I-divisioonan runkosarjan viimeistä kierrosta päästiin pelaamaan hien valuessa niin pelaajien kuin jokaisen kentän laidalle saapuneen selkää pitkin lämpöasteiden kivuttua huimiin hellelukemiin. Kotijoukkue West coast phoenix oli jo aiemmin varmistanut pääsynsä välieriin, kun taas vierasjoukkue Wolverines Bluelle kyseessä oli kauden viimeinen ottelu. Siniset ahmattaret eivät kuitenkaan jättäneet jenkkifutiskenttiä tältä kesältä taistelutta, vaan järjestivät pelistä hurjan jännitysnäytelmän kotijoukkueen ensimmäisellä puoliajalla hankitusta selkeästä johtoasemasta huolimatta. Lopulta voitto kirjattiin kotijoukkue West coast phoenixille luvuin 30-22(22-0). Peli potkaistiin käyntiin vierasjoukkueen toimesta ja Phoenix hyökkäys pääsi aloittamaan peliään aivan keskiviivan tuntumasta. Heti ensimmäisellä hyökkäysvuorolla jaardeja kertyi niin keskushyökkääjä #35 Annukka Kainulaisen kuin laitahyökkääjä #83 Katja Kankaanpään toimesta, mutta matka tyssäsi 28 jaardin päässä vastustajan maalialueesta. Wolverines hyökkäyksen jaardimetsästys tyssäsi lyhyeen, kun pallo rähmättiin heti ensimmäisellä yrityksellä Phoenixin #8 Minttu-Miina Harjulan vahvan taklaustyön seurauksena. Phoenix puolustajat olivat ensimmäisenä palloa peittämässä, joten hyökkäysvuoro vaihtui välittömästi. Eipä aikaakaan kun avausmaalia tuulettamassa nähtiin Kankaanpää napattuaan pelinrakentaja #1 Ronja Sulinin tarkan heiton näppehinsä. Lisäpisteet merkautti nimiinsä laitahyökkääjä #80 Noora Railonmaa. Wolverines ei seuraavalla hyökkäysvuorollaan saanut neljän yrityksen aikana kasaan tarvittavia jaardeja, joten Phoenixin hyökkäys oli nopeasti takaisin pahanteossa. Neljä yritystä myöhemmin Sulin löysi heitollaan vasemmalta laidasta Railonmaan, joka tarkan kiinnioton jälkeen taisteli vielä tiensä maaliin asti. Lisäpisteyrityksessä Wolverines puolustus oli tarkkana, eikä enempää pisteitä Phoenixin kassaan enää kilahtanut. Tilanne 14-0 Phoenixille. Wolverines pelinrakentaja #12 Pia Kosonen pääsi seuraavalla hyökkäysvuorollaan esittelemään omaa nopeuttaan 15jaardisen juoksupelin muodossa. Tästä sisuuntuneena ei Phoenix puolustus enää uusiin yrityksiin tarvittavia jaardeja antanut ja #49 Aino Joron taklattua Wolverines keskushyökkääjään miinusjaardeille, oli Wolverinesin keinot kuivuneet tältä hyökkäysvuorolta kasaan. Kentän seuraavana onnistujana oli ehdottomasti Wolverinesin #27 Hannah Ploskonka, joka komealla syötönkatkolla tarjosi joukkueelleen välittömästi uuden mahdollisuuden pistetilin avaukseen. Pelinrakentaja Kosonen sai haalittua jaardeja kasaan omalla juoksullaan, mutta heittopelit eivät tällä kertaa onnistuneet. Toisen neljänneksen lopulla nähtiin vielä yksi Phoenix-touchdown. Hyökkäyksen linjan antaessa roimasti aikaa pelinrakentajalleen pallo liikkui Sulin-Railonmaa yhteistyön seurauksena liki 30jaardia. Wolverinesin puolustuksene ankarasta taistelusta huolimatta maaliviivan pääsi lopulta puhkaisemaan pelinrakentaja Sulin. Lisäpisteet itselleen koppasi Kankaanpää. Ennen puoliaikaa nähtiin vielä syötönkatkotiliään kartuttamassa niin Phoenixin Joro kuin Wolverines Bluen Ploskonka. Puoliajalle siirryttiin tilanteessa 22-0. Kolmas neljännes alkoi rytinällä, kun Phoenixin ajatukset tuntuivat jääneen vielä varjoon koivujen katveeseen Wolverines bluen taasen iskiessä kaiken taistelutahtonsa peliin. Wolverines #13 Kiira Kesä-Heino kirmasi aloituspotkun myötä pallon näppeihinsä saatuaan yli 70 jaardia aina maaliin saakka, jättäen hölmistyneet Phoenix-pelaajat taakseen. Lisäpistettä haettiin heittämällä, mutta tämä yritys epäonnistui. Phoenixin äimistystä lisäsi ensimmäisen hyökkäysvuoron päättyminen syötönkatkoon Wolverines #88 Elisa Laineen toimesta, ja kun Kesä-Heinon onnistuneen kiinnioton jälkeen pelinrakentaja Kosonen juoksi Wolverinesille toisen touchdownin, oli kotijoukkueen sivurajalla melkoisen hätääntynyt tunnelma. #16 Jenni Kankaan kopattua lisäpisteet vielä nimiinsä oli tilanne yhtäkkiä kaventunut 22-14. Seuraavaa pistesuoritusta saatiin odottaa hetken aikaa, mutta näyttävyydeltään se todellakin oli odottamisen arvoinen. Wolverinesin Kesä-Heino puski itsensä läpi Phoenix puolustuksen joukkuekavereidensa blokkausavun saattelemana. Ja kun taklausten laatu ei kriittisessä tilanteessa ollut paras mahdollinen, kuittasi Kesä-Heino tililleen 81 jaardisen juoksun myötä 6pistettä lisää. Lisäpisteyrityksen onnistuttua tilanne tukalat 22-22. Puoliajalle siirryttäessä saavutettu vankan tuntuinen kotijoukkueen johtoasema oli muuttunut jännittäväksi tasatilanteeksi, jossa puolin ja toisin joukkueet pyrkivät palloa kuljettamaan kenttäaseman kuitenkin junnatessa hyvin pitkään lähes paikallaan. Wolverinesin puolustuksen linja meinasi ratkaisevalla hetkellä päästä pelinrakentaja Sulinin kimppuun, mutta Phoenixin hyökkäyksen linja #55 Riikka Pilpolan johdolla sai annettua tarvittavan ajan pelin ratkaisevaan heittoon, joka päätyi Railonmaan käsiin ja aina maalialueelle saakka. Kun Kainulaisen juoksuvoiman seurauksena lisäpisteetkin kilahtivat tilille, oli tilanne 30-22, joka jäi myös pelin lopputulokseksi. Kotijoukkueen MVP:nä palkittiin 2 maalisuoritusta tehnyt #80 Noora Railonmaa, vierasjoukkueesta palkinnon sai myöskin 2 maalisuorituksen nainen #13 Kiira Kesä-Heino. Puoliajalla melko selvässä johdossa ollut Phoenix sai kolmannen neljänneksen myötä siis melkoista löylytystä niskaansa Wolverines Bluen toimesta. Vaikka kotijoukkue lopulta voiton itselleen taisteli, teki Wolverines ottelusta varsinaisen trillerin. Phoenix vetäytyykin nyt viikon ajaksi hiomaan kuvioitaan välierää varten, joka pelataan Kuopiossa lauantaina 21.7. Phoenix kiittää kaikkia kuluneen kesän kotipeleissä mukana olleita fanejaan ja toivottaa kaikki jenkkifutiksen ystävät tervetulleeksi Raisioon myös kesällä 2019!  Kuvaaja: Mira Lahtinen |
Arkistot
December 2022
Kategoriat
All
|
RSS Feed
