Tankkaus ja valmistautuminen otteluihin – rakettitiedettä? osa 1

Kauden lähestyessä on hyvä ruveta miettimään tuleviin peleihin valmistautumista, ja siksi pari seuraavaa postausta käsittelevätkin kyseistä aihetta. 

Jenkkifutis vaatii pelaajilta sekä fyysistä, että henkistä kestävyyttä, jotta tarkkaan hiotut pelikuviot tuottavat tulosta ja tiukka vääntö voidaan kääntää joukkueen eduksi. Fyysistä kuntoa ollaan hiottu läpi offseasonin, mutta jopa kolmetuntiseksi venähtävä ottelu vaatii kuitenkin huolellista valmistautumista ja tankkausta lyhyemmällä aikavälillä. Urheilusuoritusta edeltävään tankkaamiseen löytyy netistä pilvin pimein materiaalia, mutta itse uskon, että kokeilemalla voi löytää itselleen parhaimman tavan tankata nestettä ja ravintoa. Suosittelenkin ennen pelikauden alkua, esimerkiksi ennen koko päivän leiritystä tai scrimmagea, ”harjoittelemaan tankkaamista”. Eli kokeilemalla löytämään itselleen hyvä tapa ja määrä juoda ja syödä ennen pitkäkestoista harjoitusta. Näin toivottavasti vältytään yli- ja alitankkaamiselta ennen tosipelejä.
Itse olen 20 vuoden ajan enemmän ja vähemmän tankannut erilaisiin turnauksiin, peleihin ja leireihin ja ajatukseni tankkauksesta on elänyt ja elää edelleen. Alle olen listannut joitakin tämän hetkisiä mietteitäni syömisestä ennen ottelua. Blogin toisessa osassa käsittelen nesteytystä ja valmistautumista ylipäätään. 
 
Syöminen

Muistan nuoruudessani kuinka ehdoton olin ottelua edeltävästä pasta-annoksesta, mutta nykyään monipuolinen ”kotiruoka”, joka sisältää hiilihydraatin- (riisi, pasta tai puuro) ja proteiininlähteen (liha- ja maitotuotteet) on avain otteluissa jaksamiseen. Hiilihydraatit ovat tunnetusti ihmisen pääasiallinen energianlähde ja etenkin pitkäaikaisessa urheilusuorituksessa elimistö, ainakin omani, vaatii pohjalle hiilihydraatteja. Mielestäni hiilihydraatteja ei kuitenkaan tarvitse ylipopsia pelipäivän lähestyessä, vaan monipuolisella ruokavaliolla 2-3 päivää ennen ottelua saan parhaimmat energiavarannot. Proteiinin lähteestä en ole kranttu, mutta pelipäivinä suosin maitotuotteita (raejuusto ja rahka) ja kana. Rasvaista lihaa ja kalaa vältän, koska ne aiheuttavat itselleni närästystä. Mutta kuten sanottu, mistä sitä tietää vaikka naudan sisäfileepihvi olisikin se paras juttu just sulle! Proteiini pitää myös kylläisenä pidempään, on kamalaa huomata alkuverryttelyn jälkeen, että vatsa kurnii jo! Monipuolisuus on mielestäni tärkein osa myös ottelua edeltävää ruokailua ajatellen, mutta en sulje pois, etteikö erilaisilla dietti-ruokavalioilla voisi jaksaa ihan yhtä hyvin pelata, jokaisen vaan tarvitsee löytää itselleen se sopivin balanssi hiilihydaattien ja proteiinin suhteen.
Ruokaa siis saa ja pitää syödä, mutta ruokailun ajoittamisellakin on suuri merkitys. Liian tuhti ateria liian lähellä ottelua aiheuttaa tukalan olon, mutta kuten sanottu myös nälkä ennen ottelun alkua on kamala tunne. Eli myös ruokailun ajoittaminen on harjoiteltava asia. Itse suosin lämmintä ateriaa noin 2-3 tuntia ennen alkulämmittelyiden alkua (eli noin 3-4 tuntia ennen ottelun alkua). Syön usein ”helposti alas menevää ruokaa” , koska väkisin syömisestä tulee vain paha olo. Esimerkiksi normaaleina kotipelipäivinä kun lähden kentälle jo ennen lounasaikaa syön vain aamupalan, joka useimmiten koostuu isosta lautasellisesta kaurapuuroa ja vaihtelevasti joko leivästä tai rahkasta/raejuustosta. Ennen siis olisin aamuisin tehnyt itselleni (tai äiti olisi tehnyt) pasta-annoksen, mutta nykyään tosiaan vältän pakkosyömistä ja syön mielummin pieniä annoksia sitä ja tätä, jotta tulen kylläiseksi.
 
Tavalliset kaupat ovat nykyään täynnä erilaisia proteiinijuomia ja –patukoita, joista on varaa valita itselleen meiluisat maut. Otteluihin varaan evääksi yleensä pari banaania ja valmiita proteiinijuomatetroja. Myös erilaiset energiageelit ovat suosiossani, sillä pieneen määrään geeliä on saatu iso määrä energiaa. Ottelunaikaisessa tankkauksessa mielestäni ei ole väliä mistä lisäenergiaa saa, kunhan sitä on helppo nauttia ja olo pysyy hyvänä. Kannattaakin siis testata proteiinipatukat tms. muut eväät ennen ottelua ja niiden soveltuminen omalle vatsalle, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä.

​#83 Katja