Joukkueurheilusta en ole oikeen koskaan mitään ymmärtänyt. No joo, oon mä ala-asteella pelannut muutaman kauden pesäpalloa mutta ei sitä sillon niin vakavasti osannut ottaa. Aikuisiällä on tullut kokeiltua jos ja jotakin; vesijuoksua, kuntosalia, joogaa, kahvakuulaa...muutaman kuukauden niitä aina jaksoin ja sitten mielenkiinto syystä tai toisesta lopahti.
Muutto uudelle paikkakunnalle mutamia vuosia taaksepäin aiheutti taas sen että mitäs nyt sitten koitetaan; bongasin erään kaupan mainostaululta paikallisen kuntonyrkkeilyseuran ilmoituksen ja ajattelin et oiskohan toi mun juttu. No, otin yhteyksiä ja menin treeneihin ja totesin et juu, kivaa on! Siellä kun on hyvä porukka niin ilohan siellä on pari kertaa viikossa käydä mäiskimässä kaveria pistehanskoihin (joskus jopa nenään jos ei toinen tajua väistää ;D). Kesällä 2015 nyrkkeilyn ollessa tauolla olin kuitenkin jossain alitajunnan syövereissä ajatellut että amerikkalaista jalkapalloakin olisi hauska päästä kokeilemaan, vaikken lajista mitään muuta ymmärtänyt kuin sen, että kun pallo lähtee liikkeelle niin hetken päästä kaikki pelaajat ovat yhdessä isossa kasassa päällekkäin. Vähän koitin siinä kesän aikana netistä hakea tietoa tämän seudun mahdollisuuksista ja varmaan jotain mainintaa löysinkin Oakladiesista mutta kun info oli melko pientä jäi se sitten kuitenkin ajatuksen tasolle silloin. Syksyllä 2015 eräs nyrkkeilykaverini jakoi kuntonyrkkeilyseuran Facebook-sivuilla ilmoituksen raisiolaisen naisten amerikkalaisen jalkapalloseuran West Coast Phoenixin Try Out-tapahtumasta kysellen samalla, että kuka hänen kanssaan haluaisi lähteä kokeilemaan. Allekirjoittanut riemusta hihkuen ensimmäisenä taisikin kommentoida että "minäminäminä!" ja niin me sitten sovittiin yhdessä sinne menevämme. No, koitti "the Day" marraskuun lopulla, pakkasimme sisäpelitossut ja juomapullon autoon mukaan ja suuntasimme sen kohti Raision lukion liikuntasalia. Jännityksellä mietittiin että mitähän mahtaa olla tulossa ja oltiinkin varmaan puoli tuntia etuajassa :D siellä oli iloisen näköisiä naisia joukko vastassa ja kun sisälle saliin päästiin, alkulämpöjen jälkeen heitettiin kamat vaan ylle ja sit alko kolistelu! Sai kokeilla vähän eri juttuja, pallonkantamisesta linjarymistelyyn. Mä olin myyty. Loppuvuotena ehtisin muutamiin treeneihin osallistumaan, alkuvuodesta olin vähän kipeänä mutta keväällä 2016 mun aktiivisempi "urani" sitten alkoi. Enkä oo kyllä katunut. Yksi pelikesä takana, seuraavaa jo odotan kovin! Nyt mä siis tiedän mitä joukkueurheilu on; se on tiimiläisten tsemppaamista onnistumisissa ja epäonnistumisissa, juttujen tekemistä yhdessä myös treeniaikojen ulkopuolella ja miljoona muutakin asiaa mut ennenkaikkea sitä että kaikki puhaltaa yhteen ja samaan hiileen! Kaikki me halutaan sitä samaa asiaa; menestyä joukkueena ja se ei onnistu jos ei yhteishenkeä löydy. Ja sitä meillä kyllä on :) Joten, jos sä nyt vielä mietit et pitäiskö koittaa miltä tuntuu pelata amerikkalaista jalkapalloa niin älä enää mieti, tuu ja kokeile ja totea et miten hienoa tää on. Se tässä lajissa on myös niin mageeta kun sillä ei ole mitään merkitystä oletko pitkä vai lyhyt, hoikka vai tanakka, nopea vai hidas, sulle on ihan varmasti paikka pelikentällä olemassa! Seuraava Try Out 16.1.2017 klo 19 Macron-areenalla Turussa. Nähdään siellä ;) #55
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkistot
December 2022
Kategoriat
All
|